Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Jokaisen luentosalin nurkassa piilee kreationisti

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 9.9.2011 09:58

Pidin pari päivää sitten luennon koiran evoluutiosta ja historiasta. Tapahtuma oli osa Skepsis ry:n yleisöluentojen sarjaa – Skepsishän on yhdistys, joka pyrkii edistämään tieteeseen perustuvan tiedon leviämistä ja käyttöä esimerkiksi yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjana. Niinpä Skepsiksen yleisöluennoillakin käy yleensä väkeä, joka tällaisen mission hyväksyy, eikä esimerkiksi ajattele, että skeptinen ”epäily” tarkoittaa kaiken mahdollisen tiedon kieltämistä.

Kun luento oli ohi, istuvaan pukuun verhoutunut herrasmies kysyi sähköpostiosoitettani ja kertoi haluavansa ottaa yhteyttä aiheen tiimoilta. Mikäpä siinä – olen tottunut kaikenlaisiin yhteydenottoihin, keskustelunavauksiin, haastattelupyyntöihin, työtarjouksiin, vaikka mihin, ja toisaalta s-postiosoitteeni on helppo löytää ilman apuanikin.

Seuraavana päivänä meililaatikossa odotti viesti: ”Tieteiden talo tai mikään muukaan talo Helsingissä ei ole syntynyt itsestään sattumalta jostain suuresta kaaoksesta, vaan ne on SUUNNITELTU ja RAKENNETTU. Jos joku väittää jotain muuta, niin sitä pidetään hulluna. Miksi tämä sama logiikka ei päde silloin kun puhutaan elämän ja ihmisen synnystä ???! Ihminen on miljoona kertaa monipuolisempi ja monimutkaisempi kuin jokin rakennus.

Kyseinen herrasmies oli siis kreationisti, joka oli jostain bongannut, että aion käyttää luennolla termiä ”evoluutio”.

Evoluutio on kreationistien mielestä jotain täysin järjetöntä. Sähköpostissa kysytäänkin, kuuluuko ”Darwinin hokkus pokkus -teoria” niihin asioihin, joita Skepsiksessä saa epäillä. Tietämykseni tasoonkin kirjoittaja suhtautuu varsin epäilevästi: ”Tiedät varmaan, että luonnonvalinta ja evoluutio ovat kaksi ERI ASIAA ? Luonnonvalinta EI LISÄÄ geneetistä informaatiota. Se vaan ainoastaan muokkaa jo olemassaolevasta materiaalista. Jotta molekyylistä tulisi eräänä päivänä ihminen, niin sen informaation määrän pitäisi huikeasti lisääntyä. Sellaista ei ole tapahtunut missään.

Olen osallistunut, useimmiten kuuntelijana, lukuisiin evoluutiota sivuaviin yleisöluentoihin ja avoimiin seminaareihin, ja lähes säännönmukaisesti niissä on ollut yleisön seassa yksi tai kaksi kreationistia, jotka ovat halunneet kyseenalaistaa koko evoluution olemassaolon tai latistaa sen pelkästään lajin sisällä hieman muuntelua luovaksi. Uusien lajien syntymisen evoluution tuloksena kreationistit kieltävät kokonaan.

Ehkä yleisin kreationistien taistelutaktiikka näkyy jo tuossa yllä: koska ihminen rakentaa monimutkaisia koneita ja rakennelmia, joita ei synny itsestään, myös maailmankaikkeuden monimutkaisine eliöineen täytyy olla jonkun rakentama. ”Tuoli jolla istut ja auto jolla ajat tarvitsevat väh. 4-5 asiaa. 1) Materiaa, 2) energiaa, 3) informaatiota, 4) rakentajan/suunnittelijan”, kreationisti-kirjeenvaihtajani kertoo.

Aivan samaan argumentaatioon nojaa Suomen tällä hetkellä ehkä tunnetuin kreationismin tai sen naamiointiyrityksen, ”älykkään suunnittelun” puolestapuhuja, professori Tapio Puolimatka. Kirjassaan Tiedekeskustelun avoimuuskoe (2010) hän vertaa älykästä suunnittelijaa Henry Fordiin, joka kehitti polttomoottorin. Koska polttomoottorin toimintaperiaatteen voi ymmärtää ilman käsitystä Henry Fordista eikä moottorin sisältä löydy jälkiä Fordista itsestään, myös maailmankaikkeus voisi olla yhden rakentajan kokoama, vaikka rakentajasta ei näy jälkiä.

Esimerkki on silkka löysä analogia. Polttomoottoria tutkimalla kävisi esimerkiksi nopeasti selväksi, että se ei ole syntynyt itsestään esimerkiksi jonkin geologisen prosessin seurauksena, vaan sen on suunnitellut tieteen tuntema kädellinen – olisipa tämä kädellinen ehkä yksilöitävissäkin Henry Fordiksi.

Ehkä ärsyttävämpää analogiassa on kuitenkin sen ihmiskeskeisyys, antroposentrisyys. Jos me ihmiset puuhastelemme jotain, miksi koko maailmankaikkeuden pitäisi toimia meidän periaatteillamme? Tai ehkä vielä ärsyttävämpää: Jos me emme ymmärrä kunnolla, miten elämä on voinut syntyä, miksi elämän synnyn takana pitäisi olla jokin ihmistä muistuttava äly?

Joka tapauksessa älykästä suunnittelijaa kuvaava Henry Ford -analogia alkaa olla jo melkoisen toisteltu.

Takaisin pukumieheen. En tietenkään tunne hänen henkilökohtaisia motiivejaan, mutta noin yleisesti ottaen kreationistien ”keskustelunhalu” on silkkaa uskonnollista käännytystyötä. Minua on joskus yritetty saada väittelemään kreationistin kanssa kreationistien järjestämään paneelikeskusteluun. Niin kuin monet muutkin, kieltäydyin. Ei uskovaisen kanssa voi väitellä, ei minulla ole uskossaan lujalle laumalle mitään sellaista sanottavaa, joka saisi heidät pohtimaan asioita uudella tavalla. Miksi he sitten haluavat aina tulla paikalle, kun me vääräuskoiset puhumme evoluutiosta? Monesti on ollut melkoisen naurettavaa, kun kreationisti on tullut julistamaan sanomaansa salilliselle biologeja.

Vastasin pukumiehen viestiin lyhyesti: kerroin piakkoin ilmestyvästä kirjasta, jossa olen mukana käsittelemässä juuri ”älykkään suunnittelijan” ongelmaa. Vastaus ei tyydyttänyt. Miestä harmitti, kun aiemmatkaan keskustelukumppanit eivät olleet kyenneet tarjoamaan selityksiä. ”Olemme vuosien varrella keskustelleet näistä asioista ja tulos on ollut sama kuin sinunkin kanssa. Eli vastaukset uupuvat.”

Ei kreationistille ole olemassa muita vastauksia kuin hänen omansa.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

On se hirveää,että maailmassa on poikkeavia mielipiteitä eri asioista,vaikka oikean mielipiteen omaavat ovat siitä monesti asianomaisille huomauttaneet.

ysahama: noin suurin osa uskovaisista varmasti asian ajattelee, ja tuolla tavoin luojajumala + evoluutio ihan hyvin sopisivat yhteen. Kreationistit ovatkin omalaatuinen jengi.

Kukin ajatelkoon toki miten tahtoo, mutta koska kreationistit kiistävät evoluution todisteet sekä ennen kaikkea uusien lajien kehittymisen viimeiseen saakka, keskustelu esim. evoluutiotutkijoiden kanssa ei tietenkään voi olla todellista keskustelua.

Mielestäni Darwin ja Raamatun luomiskertomus eivät ole ristiriidassa.
Raamatussa sanotaan, että Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta on kuin yksi päivä.
Tuhat oli Raamatun alkuaikoina ihmisten mielessä suuri luku. Nyt tuon Raamatun kohdan voisi kääntää Jumalalle yksi päivä on kuin miljardi vuotta ja miljardi vuotta on kuin yksi päivä. Silloin kun yksi päivä on miljardi vuotta, kuudessa miljardissa vuodessa ennättää tapahtua niin paljon, että mikään ei varmasti ole ennallaan.
Jotkut uskonlahkot ovat tiukasti sitä mieltä, että ihminen on ollut täällä vain noin 6000 vuotta. He ovat sen niin Raamatusta laskeneet. Voihan olla, että ihminen, niin kuin hänet nykyään käsitetään ihmisenä, on ollut täällä vain 6000 vuotta. Ehkä 6000 vuotta sitten Jumala sai ihmisen valmiiksi ja sillä siisti.
Kun katsoo ihmisen historiaa vaikka viimeisen 6000 vuoden ajalta, voi helposti kuvitella Jumalalla olevan lepopäivä menossa. Ajalla ei ole merkitystä Jumalalle.
Raamattu on vertauksia pullollaan. Etenkin ajan määrittäminen ja niihin raameihin tiukasti sitoutuminen johtaa harhaan.
On maailmanlopun ja Jeesuksen toisen tulemisen päivälleen ennustajia, vaikka Raamatussa sanotaan aivan selvästi, että ihminen ei tiedä päivää eikä hetkeä, jolloin tämä tapahtuu.
Kun Jumalalle vaikka miljardi vuotta on vain yksi päivä, silloin Jumalan yhdessä päivässä ihminen ehtii kehittyä alkulimasta nykyihmiseksi. Ja mikä parasta, silloin ei kukaan ole väärässä, vaan Raamattuun uskovat sekä Darwin ovat oikeassa.

Enpä nyt sanoisi, että evoluutiosta on vakuuttavia todisteita. Elämän synty elottomasta materiasta on vain tieteellinen satu. Eikä se voi muuta ollakaan. Fossiilit todistavat, että kehittynyttä, toisenlaista elämää on ollut silloin, kun kyseiset kerrostumat ovat syntyneet. Mutta ei siitä hyvällä tahdollakaan voi päätellä lajien muuttumista toisiksi lajeiksi. Kerrostumien ajoitus ei ole mitenkään yksikäsitteistä, koska se sisältää runsaasti kehäpäättelyä. Eikö tämä ole evouskoa jos mikä!!

Kreationistien ongelma on että he tunkeutuvat kaiken aikaa tieteen areenoille, ja ainoa vastaus joka heillä on antaa mihinkään luonnontieteelliseen miksi-kysymykseen on ”jumala”. Se ei vastaa itse kysymyksiin ollenkaan eikä opeta meille mitään luonnosta. ”Lakkaa kysymästä, vastaus on annettu aikojen alussa, tyydy vastaukseen.”

Tiedemiehet eivät ole onnistuneet antamaan vastausta perimmäisiin kysymyksiin, mutta matkan varrella ovat vastanneet lukuisin suuriin kysymyksiin, auttaneet meitä ymmärtämään luontoa ja itseämme, selittäneet maailmaamme ja maailmankaikkeuttamme.

Kysymys kuuluu: miksi tuska, miksi kreationistille ei riitä saamansa vastaus, miksi uskonvarmuus ei tyydytä, miksi mielenrauhan saavuttamiseksi pitää ryhtyä toivottomaan käännytystehtävään, miksi pitää kiistää tieteen keskeneräiset, perimmäiseen kysymykseen vastaamattomat selitykset?

Sitten kun maailma on osoitettu jonkun luomaksi, täytyy kristittyjen enää todistaa, että asialla oli Raamatun Jumala. Toivotan hankkeelle onnea.

Luonnontieteiden kiistäjät ovat kieltämättä uskossaan Paavo Väyrynen-luokkaa ja varmasti kaivavat vaikka kaivon neulalla kallion läpi jos tarvis. Toivottavasti tuo draivi saadaan johonkin hyödylliseen käyttöön. Myönnän ihmisyyteni, sillä on kieltämättä vaikea pitää vakavaa naamaa kun kreationisti – tai luonnontieteiden kieltäjä – saapuu paikalle ajoneuvolla joka on luonnontieteiden sovellus ja jonka toimivuutta ja todellisuutta hän(kään) tuskin kiistää, käyttää mielipiteidensä ilmaisemiseen mikrofonia – joka on luonnontieteiden sovellus ja jonka toimivuutta ja todellisuutta hän(kään) tuskin kiistää jne, mutta kiistää luonnontieteiden tai evoluution olemassaolon ja/tai pätevyyden vetoamalla jumalaansa joka voisi todistaa muut vääräksi ilmestymällä eteemme edes kerran. Mutta tämähän on tietysti väärä selitys koska eihän jumala toimi meidän ajattelemallamme tavalla. Niin helppoa, yksinkertaista ja käytännöllistä.

Nim. ”vaatimattomuutta opettavalla luterilaisella kirkolla Suomessa miljardiomaisuus”

Tapio Puoilmatkan asiatiedotkin ovat lepikossa.

Henry Ford ei kehittänyt polttomoottoria vaan se kehitettiin Euroopassa ennen Henry Fordia. Käsitykseni mukaan hänen nimiinsä on pantu autojen sarjavalmistuksen keksiminen. Ja auton väri; ”auto saa olla minkä värinen tahansa kunhan se on musta”. (Mielestäni musta ei ole väri ollenkaan, se on maisema jota sokeatkin katselevat päivästä toiseen).

Kreationisti ei taida olla tavallinen uskovainen vaan hän on myös intomielinen käännyttäjä. Kreationistin taivaassa ei ole tiedemiehiä, siellä on vain uskovaisia ja tietysti kreationisteja jotka istuvat valkoisiin puettuina ja katselevat ”suurta älykästä suunnittelijaa”. Se porukka ei kauheasti meikäpoikaa kiinnosta, mietin vaan mitä ”pappa” mahtaa taas suunnitella. Tulee että mistähän löytyisi uusia hitlereitä, ettei aika käy pitkäksi.

Sarin: ”Sen verran voisin kommentoida että kyllä joidenkin uskovaisten kanssa voi väitellä. Minun ainakin. Ymmärrän tosin mitä tarkoitat. Uskovaisella tarkoitat käytännössä samaa kuin kreationisti ja kyllähän joidenkin mukaan ”oikea” uskovainen on ainoastaan sellainen joka käsittää luomisteorian kirjaimellisesti.”

Luulen pikemminkin, että blogisti tarkoittaa uskovaisen kanssa keskustelulla keskustelua hänen uskostaan. Sinun uskosi ei ole kreationismi vaan jotain muuta. Tietysti rationaalinen ihminen ymmärtää olla tykkänään väittelemästä uskonasioista, jos käsitykset on liian eriävät :-)

Joillekin on kova pala keskustella jumalan olemassa olosta, vaikka he julistavat tätä olemassa oloa. Samoin Jeesus – saati Muhammed – historiallisena henkilönä tekoineen on aihe, josta keskustelun moni kokee loukkaavaksi. Ei sillä, että itseäni kiinnostaisi keskustella em. asioista. Mutta noin niinkuin esimerkkinä muutamia muita aiheita, joista olen sivusta seurannut/lukenut kun uskovainen suuttuu keskustelusta – joskus jopa itse aloittamastaan.

Johan Raamattukin toteaa että ”raskas on kivi ja painava hiekka, mutta molempia raskaampi hullun suuttumus,” sekä ”kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta?”

Toisinaanajattelija: Samantapaisella luovalla tulkinnalla saat Kalevalan luomiskertomuksen ja evoluutioteorian sovitettua. Tai miksei intiaanien kilpikonnan selkä-tarinat.

Heimoveli sanoi: ”Enpä nyt sanoisi, että evoluutiosta on vakuuttavia todisteita. Elämän synty elottomasta materiasta on vain tieteellinen satu.”

Ja tässä taas evoluutioteoriaa kritisoi henkilö, joka ei näemmä edes tiedä, mitä evoluutio tarkoittaa.

Kreationistien yleisimpiä argumentteja:
1) Elämä on kompleksista ja kaikella kompleksisella on suunnittelija.
2) Informaatio perimässä ei voi kasvaa. (Kreationistit eivät kuitenkaan koskaan osaa määritellä ”informaatiota”, vaikka kauniisti pyydettäisiin.
3) Evoluutio on vain teoria.
4) Elämän synnystä ei ole todisteita.

Ja vastauksia näihin lopusta alkuun, eli helpoimmasta vaikeimpaan:

4) Evoluutioteoria ”alkaa” siitä mihin alkusynty, eli abiogeneesi ”loppuu”. Evoluutioteoria ei siis käsittele mitenkään elämän syntyä, vaan ainoastaan sen kehittymistä. Evoluutioteoriaa ei siis voi kumota viittaamalla alkusyntyteorian puutteisiin.

3) Tieteessä ”teoria” ei ole arvaus, eikä hypoteesi, vaan faktojen ja lakien tukema selitysmalli.

2) Jos puhutaan ”geneettisestä informaatiosta” täytyy ensin määritellä, mitä se tarkoittaa. Ja useimmiten kreationistilla ei ole edes määritelmää pelkälle ”informaatiolle”. Informaatio voidaan määritellä esimerkiksi informaatioteorian tarkoittamaksi ”ei-redundanttiseksi dataksi”.

Tämänkaltaisesta geneettisestä informaatiosta ja sen lisääntymisestä perimässä on esimerkiksi seuraava Richard Dawkinsin kirjoitus:

http://www.skeptics.com.au/publications/articles/the-information-challenge/

Jos ajatellaan asiaa hieman väljemmin, niin geeniduplikaatiot lisäävät geneettistä ”dataa”, mutta monistettu ”data” on tietysti redundanttista, eli ei sisällä uutta informaatiota. Jos sen sijaan duplikoituneessa perimän osassa tapahtuu (samalla tai myöhemmin) mutaatioita, se sisältää tällöin uutta informaatiota. (Ei-redundanttista dataa)

Ja tähän voidaan heittää esimerkiksi seuraava linkki aiheeseen liittyvään tieteelliseen artikkeliin:

”Further examples of evolution by gene duplication revealed through DNA sequence comparisons.” – Ohta T.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7896112

1) Ns. ”älykäs suunnittelu” voidaan ymmärtää kahdella tavalla.

Usein se ymmärretään, niin että itse suunnittelun tulos olisi jollain tapaa ”älykästä”, eli siis kaikin puolin täydellistä, optimaalista ja niin edes päin. Tätä näkemystä vastaan on esittää pitkä lista ”suunnitteluvirheitä” jo pelkästään ihmislajin ruumiinrakenteessa puhumattakaan klassisesta esimerkistä kirahvin kaksimetrisestä kurkunpään hermosta.

Toinen tapa ymmärtää se on, että suunnittelun ei tarvitse olla täydellistä ja ”älykästä”, mutta sitä kuitenkin ohjaa jonkinlainen ”äly”. Jotkut (kuten Michael Behe) jopa hyväksyvät evoluution perusmekanismit, mutta väittävät, että mutaatiot eivät ole satunnaisia, vaan suunnitelmallisia.

Tällaisesta ”älystä” ei tietenkään ole minkäänlaista näyttöä, kuten ei myöskään ”täsmämutaatioista”.

Usein puhutaan ”palautumattomasta monimutkaisuudesta” (irreducible complexity) ja käytetään esimerkkinä ihmissilmää: se on mekanismina niin monimutkainen, ettei se ole voinut muodostua sattumalta.

Termi ”sattumalta” on tietysti virheellinen, koska evoluutio ei kokonaisuutena ole satunnainen prosessi. Ja toisaalta on esitetty, millaisten välivaiheiden kautta ihmissilmä olisi voinut kehittyä asteittain. Moni näistä välivaiheista on nähtävissä tälläkin hetkellä elävissä eläinlajeissa, koska silmä on yksi niistä elimistä, joka on kehittynyt useamman kerran itsenäisesti eri puolilla eläinkuntaa.

Ihmissilmähän ei tietenkään ole millään tapaa täydellinen.

Nämä erilaiset ”suunnitteluvirheet” ja kompromissit tukevat ajatusta, että monimutkaisuus on kehittynyt ”älyttömän” luonnollisen prosessin (evoluution) tuloksena.

Mutaatiot ja vanhempien perimien sekoittuminen jälkeläisessä ovat satunnaisia prosesseja. Näihin perustuu kaikki uusi ”informaatio” perimässä. Luonnonvalinta sitten valikoi näistä sopivan aineksen.

Kurkunpään hermon reitti on täysin ”älykäs”, jos olet kala, vähemmän ”älykäs, jos olet ihminen ja täysin ”älytön”, jos olet kirahvi. Miksi reitti on sama kirahvilla ja kalalla?

Vastaus: Evoluutio joutuu kantamaan sitä kuuluisaa ”historian painolastia”.

Kaikki, mikä näyttää suunnitellulta, ei ole suunniteltua.

Kiitos Afrikkalainen ihmisapina analyyttisestä vastauksestasi. Kommenttisi nimimerkistäni osuu siinä mielessä oikeaan, että en ole biologian asiantuntija. Olen opiskellut muita luonnontieteitä. Tuo abiogeneesin rajaaminen ulos evoluutioteoriasta on järkevää. (Tietenkin perusongelma ”Miten elämä syntyi?” jää jäljelle.)

Noista kreationistien argumenteista:
1) Itseäni askarruttaa monimutkaisuuden suhde evoluution käytettävissä olevaan aikaan.
2) Eikö koko havaintomaailma tue pikemminkin rappeutumisteoriaa?
3) Toivottavasti evoluutio pysyy teoriana eikä muutu dogmiksi.
4) Elämästä on varmoja todisteita, mutta sen synty lienee valistuneiden arvausten varassa.

Heimoveljelle vastaten:

1) Evoluutio ei sinänsä pyri monimutkaisuuteen. Sehän ei sinänsä ”pyri” mihinkään muuhun, kuin perimän siirtymiseen seuraavalle sukupolvelle. Kaikki muu on toissijaista ja ajan kanssa elämästä vaan on kehittynyt niin monimutkaista – ja monimuotoista – kuin se nyt on.

2) En tiedä mihin rappeutumisteoriaan viittaat. Yksi sellainen on John Sanfordin ”geneettinen entropia”, jonka mukaan mutaatiot ”turmelevat” perimää nopeammin, kuin luonnonvalinta ehtii karsimaan haitalliset muutokset. En tiedä millaista tukea tuolle väitteelle muka olisi.

Lajeja on toki kuollut sukupuuttoon, mutta pikemmin siinä on kyse evoluution hitaudesta ja rajallisuudesta. Eli siis ympäröivät olosuhteet ovat muuttuneet niin nopeasti, ettei lajilla ole ollut aikaa sopeutua (asteroidi tappoi dinosaurukset), tai sitten perimässä ei ole sattunut tapahtunut sellaisia mutaatioita, jotka olisivat riittävästi edesauttaneet lajin selviytymistä. (Jättiläispandat järsivät edelleen bambua, vaikka tarjolla olisi muutakin ravintoa.)

Eivätpä ihmisetkään ole mihinkään rappeutuneet, vaan levinneet menestyksekkäästi koko maapallolle.

Sanford kuittaa tuon ongelman olettamalla, että maapallo on vain joitain tuhansia vuosia vanha. Nuoren maan kreationisti on siis kyseessä…

3) Samaa toivon minäkin. Tieteellisenä teoriana sitä saa kritisoida ja sen saa kyseenalaistaa, mutta se tietysti tulee tehdä tieteen sääntöjen mukaisesti. Ja onhan edelleen asioita, joista ollaan tiedepiireissä eri mieltä, kuten esimerkiksi kambrikauden ”räjähdys”, eli gradualismi vs. punktualismi.

(”Räjähdys” lainausmerkeissä, koska ilman lainausmerkkejä se usein ymmärretään väärin.)

4) Elämän synty on tosiaan toistaiseksi arvoitus ja saattaa toki sellaiseksi jäädäkin. Vaikka voitaisiinkin kehittää selitysmalleja sille, kuinka elämä sai alkunsa, tuskin on mitenkään mahdollista todistaa, että jokin tietty niistä aikoinaan maapallolla (tai sen ulkopuolella) toteutui.

En tiedä mitä ja ketä pidetään oikeana uskovana mutta mitä olen Sanasta saanut ymmrärrystä, niin ei uskovan oikeastaan ollenkaan kuuluisi yrittää selittää tai sepittää salattua, vaan vain ymmärryksensä mukaan puhua, on on tai ei ei. Mitä siihen lisätään on pahasta.

Tiina asiantuntijana osaa varmasti korjata, mikäli ymmärrykseni ontuu jossain kohtaa, mutta muistan lukeneeni kuinka tiedemiehet ovat onnistuneet valmistamaan keinotekoisia kodoneita, jotka koodaavat aminohappoja uusilla ominaisuuksilla, tämän lisäksi jopa DNA-rakennuspalikoita ns. aakkosia on valmistettu kokonaan uusia. Tällainen voisi johtaa käsittääkseni aivan erilaiseen perustaan elämälle kuin tuntemamme. Tällaisella elämällä olisi siis suunnittelija, mutta suunnittelijan olemassaolo ei vielä kerro mitään suunnittelijasta, kuten tämä ajatusleikki kertoo. Perinnöllisyyden palikat näyttävät myös hyvin venyviltä tapauksilta, kenties suunnittelijaa ei tarvita, jos palikat ovat järjestäytyneet asentoon jossa viimein rakennelma osaa kysyä itseltää kysymyksen suunnittelijasta. Tärkeintä on mielestäni, että näitä elämän hienouksia tutkitaan, sillä me yhdessä hyödymme siitä.

Palaan keskustelun alkupuolen teemoihin, julistavan kreationismin psykologiaan.

Olen joskus keskustellut älykkään, itsereflektioon kykenevän ”evoluutiokriitikon” kanssa. Tarve argumentoida tieteellisesti ajattelevien kanssa (monilla muilla tiedon aloilla kaveri kuuluu tähän ryhmään itsekin), oman ymmärryksensä mukaan tieteellisesti, johtui koetusta ristiriidasta. Hän oli kasvanut yhtaikaa tieteelliseen maailmankuvaan ja kreationismiin, josta ei oikein osannut laskea irti: ”Pakko perustella omaa kantaa, yrittää saada ihmiset vakuuttumaan edes siitä, että en ole tästä uskostani huolimatta hullu.”

Tässä saattaisi olla selitys ainakin joidenkin käyttäytymiseen.

Raevaara kirjoitti:

”Kirjassaan Tiedekeskustelun avoimuuskoe (2010) hän vertaa älykästä suunnittelijaa Henry Fordiin, joka kehitti polttomoottorin. Koska polttomoottorin toimintaperiaatteen voi ymmärtää ilman käsitystä Henry Fordista eikä moottorin sisältä löydy jälkiä Fordista itsestään, myös maailmankaikkeus voisi olla yhden rakentajan kokoama, vaikka rakentajasta ei näy jälkiä.

Esimerkki on silkka löysä analogia. Polttomoottoria tutkimalla kävisi esimerkiksi nopeasti selväksi, että se ei ole syntynyt itsestään esimerkiksi jonkin geologisen prosessin seurauksena, vaan sen on suunnitellut tieteen tuntema kädellinen – olisipa tämä kädellinen ehkä yksilöitävissäkin Henry Fordiksi.”

Analogiahan tuo argumentti toki muodoltaan on, ja kaikki analogiat ovat jossain määrin löysiä. Analogioiden ideana kun on esittää tilanteelle A joltain osin (mutta ei kaikilta osin, koska tällöin kyse on A:sta itsestään) yhteisiä ominaisuuksia ovaava vertaus B.

Puolimatka on oikeassa. Hänen väite oli se, että moottoria purkamalla ei löydä sen suunnittelijaa – ja ettei se, ettei moottorin sisältä löydy herra Fordia ole kelvollinen argumentti sen puolesta, etteikö moottorilla olisi suunnittelijaa. Pelkästään moottoria tutkimalla ei voi identifioida suunnittelijaa.

Raevaaran esitys on Puolimatkan esityksen kanssa aika pitkälti yhtenevä, sillä hän esittää, että suunnittelijuus tunnistettaisiin MUUSTA KÄSIN kuin moottoria tutkimalla. Raevaaran ehdotuksessa moottori pääteltäisiin suunnitelluksi päätelemällä asiaa siitä käsin, mitä tiedetään tai oletetaan tiedettäväksi ”geologisista prosesseista”. Ajatusketju on tällöin suurin piirtein muotoa ”koska ei tiedetä prosessia, joka tuottaisi rakenteen A, rakenne A on suunniteltu”.

Raevaaran oma analogia on omituisempi kuin Puolimatkan. Raevaara argumentoi analogiaa käyttäen yllä siteeratun jälkeen näin:

”Tai ehkä vielä ärsyttävämpää: Jos me emme ymmärrä kunnolla, miten elämä on voinut syntyä, miksi elämän synnyn takana pitäisi olla jokin ihmistä muistuttava äly?”

Tuo vasta on löysä analogia. Sijoitetaanpa jotain muuta sen keskeisten sanojen paikalle. Saadaan vaikkapa jotain tällaista: ”Jos me emme ymmärrä kunnolla, miten tietokone on voinut syntyä, miksi sen synnyn takana pitäisi olla jokin ihmistä muistuttava äly?”. Itse en ymmärrä sitä, miten tietokoneet oikeastaan aikoinaan syntyivät – vaikka nykyisten tietokoneiden periaatteita ymmärränkin. Asiaan lienee liittynyt monenlaista niin kulttuurin, teknologian kuin hienomekaniikankin kehitystä. Mutta analogian pointti käynee selväksi: tuossa tapauksessa ihmistä äly oli kuitenkin asian takana. Mitä kysymykseen siitä, miksi elämän synnyn takana pitäisi olla jokin ihmistä muistuttava äly, tulee, niin asiasta on kirjoitettu erinomaisia kirjoja erinomaisine perusteluineen kymmenittäin, joita on julkaistu mm. Oxford University Pressin ja Cambridge University Pressin toimesta. Muutamalla rivillä on vaikea vastata.

Itse muuten olen sitä mieltä, että kysymys siitä, onko äly oikeasti vaikkapa elämän takana, ei riipu suuremmin siitä,koetaanko elämän syntyä ymmärrettävän kuinka hyvin tai huonosti.

Urputan kirjoitti:

”Tapio Puoilmatkan asiatiedotkin ovat lepikossa. Henry Ford ei kehittänyt polttomoottoria vaan se kehitettiin Euroopassa ennen Henry Fordia. Käsitykseni mukaan hänen nimiinsä on pantu autojen sarjavalmistuksen keksiminen. ”

Puolimatka ei ole tietääkseni esittänyt, että Ford olisi keksinyt polttomoottoria ensimmäisenä – vaan että Ford ylipäätään on suunnitellut polttomoottorin. Ainakin jonkun polttomoottorin Ford sai suunnittelun lisäksi myös toimimaan:

”In the 1890s, any mechanic with tools, a workbench, and a healthy imagination was a potential titan in the infant industry. Even while continuing his career at Edison, Ford devoted himself to making a working automobile. In 1891, he presented Clara with a design for an internal combustion engine, drawn on the back of a piece of sheet music. Bringing the design to reality was another matter, but on Christmas Eve 1893 he made a successful test of one of his engines, in the kitchen sink.”
http://www.wiley.com/legacy/products/subject/business/forbes/ford.html

Näitä luetaan juuri nyt