Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Jokaisen luentosalin nurkassa piilee kreationisti

Blogit Tarinoita tieteestä 9.9.2011 09:58
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Pidin pari päivää sitten luennon koiran evoluutiosta ja historiasta. Tapahtuma oli osa Skepsis ry:n yleisöluentojen sarjaa – Skepsishän on yhdistys, joka pyrkii edistämään tieteeseen perustuvan tiedon leviämistä ja käyttöä esimerkiksi yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjana. Niinpä Skepsiksen yleisöluennoillakin käy yleensä väkeä, joka tällaisen mission hyväksyy, eikä esimerkiksi ajattele, että skeptinen ”epäily” tarkoittaa kaiken mahdollisen tiedon kieltämistä.

Kun luento oli ohi, istuvaan pukuun verhoutunut herrasmies kysyi sähköpostiosoitettani ja kertoi haluavansa ottaa yhteyttä aiheen tiimoilta. Mikäpä siinä – olen tottunut kaikenlaisiin yhteydenottoihin, keskustelunavauksiin, haastattelupyyntöihin, työtarjouksiin, vaikka mihin, ja toisaalta s-postiosoitteeni on helppo löytää ilman apuanikin.

Seuraavana päivänä meililaatikossa odotti viesti: ”Tieteiden talo tai mikään muukaan talo Helsingissä ei ole syntynyt itsestään sattumalta jostain suuresta kaaoksesta, vaan ne on SUUNNITELTU ja RAKENNETTU. Jos joku väittää jotain muuta, niin sitä pidetään hulluna. Miksi tämä sama logiikka ei päde silloin kun puhutaan elämän ja ihmisen synnystä ???! Ihminen on miljoona kertaa monipuolisempi ja monimutkaisempi kuin jokin rakennus.

Kyseinen herrasmies oli siis kreationisti, joka oli jostain bongannut, että aion käyttää luennolla termiä ”evoluutio”.

Evoluutio on kreationistien mielestä jotain täysin järjetöntä. Sähköpostissa kysytäänkin, kuuluuko ”Darwinin hokkus pokkus -teoria” niihin asioihin, joita Skepsiksessä saa epäillä. Tietämykseni tasoonkin kirjoittaja suhtautuu varsin epäilevästi: ”Tiedät varmaan, että luonnonvalinta ja evoluutio ovat kaksi ERI ASIAA ? Luonnonvalinta EI LISÄÄ geneetistä informaatiota. Se vaan ainoastaan muokkaa jo olemassaolevasta materiaalista. Jotta molekyylistä tulisi eräänä päivänä ihminen, niin sen informaation määrän pitäisi huikeasti lisääntyä. Sellaista ei ole tapahtunut missään.

Olen osallistunut, useimmiten kuuntelijana, lukuisiin evoluutiota sivuaviin yleisöluentoihin ja avoimiin seminaareihin, ja lähes säännönmukaisesti niissä on ollut yleisön seassa yksi tai kaksi kreationistia, jotka ovat halunneet kyseenalaistaa koko evoluution olemassaolon tai latistaa sen pelkästään lajin sisällä hieman muuntelua luovaksi. Uusien lajien syntymisen evoluution tuloksena kreationistit kieltävät kokonaan.

Ehkä yleisin kreationistien taistelutaktiikka näkyy jo tuossa yllä: koska ihminen rakentaa monimutkaisia koneita ja rakennelmia, joita ei synny itsestään, myös maailmankaikkeuden monimutkaisine eliöineen täytyy olla jonkun rakentama. ”Tuoli jolla istut ja auto jolla ajat tarvitsevat väh. 4-5 asiaa. 1) Materiaa, 2) energiaa, 3) informaatiota, 4) rakentajan/suunnittelijan”, kreationisti-kirjeenvaihtajani kertoo.

Aivan samaan argumentaatioon nojaa Suomen tällä hetkellä ehkä tunnetuin kreationismin tai sen naamiointiyrityksen, ”älykkään suunnittelun” puolestapuhuja, professori Tapio Puolimatka. Kirjassaan Tiedekeskustelun avoimuuskoe (2010) hän vertaa älykästä suunnittelijaa Henry Fordiin, joka kehitti polttomoottorin. Koska polttomoottorin toimintaperiaatteen voi ymmärtää ilman käsitystä Henry Fordista eikä moottorin sisältä löydy jälkiä Fordista itsestään, myös maailmankaikkeus voisi olla yhden rakentajan kokoama, vaikka rakentajasta ei näy jälkiä.

Esimerkki on silkka löysä analogia. Polttomoottoria tutkimalla kävisi esimerkiksi nopeasti selväksi, että se ei ole syntynyt itsestään esimerkiksi jonkin geologisen prosessin seurauksena, vaan sen on suunnitellut tieteen tuntema kädellinen – olisipa tämä kädellinen ehkä yksilöitävissäkin Henry Fordiksi.

Ehkä ärsyttävämpää analogiassa on kuitenkin sen ihmiskeskeisyys, antroposentrisyys. Jos me ihmiset puuhastelemme jotain, miksi koko maailmankaikkeuden pitäisi toimia meidän periaatteillamme? Tai ehkä vielä ärsyttävämpää: Jos me emme ymmärrä kunnolla, miten elämä on voinut syntyä, miksi elämän synnyn takana pitäisi olla jokin ihmistä muistuttava äly?

Joka tapauksessa älykästä suunnittelijaa kuvaava Henry Ford -analogia alkaa olla jo melkoisen toisteltu.

Takaisin pukumieheen. En tietenkään tunne hänen henkilökohtaisia motiivejaan, mutta noin yleisesti ottaen kreationistien ”keskustelunhalu” on silkkaa uskonnollista käännytystyötä. Minua on joskus yritetty saada väittelemään kreationistin kanssa kreationistien järjestämään paneelikeskusteluun. Niin kuin monet muutkin, kieltäydyin. Ei uskovaisen kanssa voi väitellä, ei minulla ole uskossaan lujalle laumalle mitään sellaista sanottavaa, joka saisi heidät pohtimaan asioita uudella tavalla. Miksi he sitten haluavat aina tulla paikalle, kun me vääräuskoiset puhumme evoluutiosta? Monesti on ollut melkoisen naurettavaa, kun kreationisti on tullut julistamaan sanomaansa salilliselle biologeja.

Vastasin pukumiehen viestiin lyhyesti: kerroin piakkoin ilmestyvästä kirjasta, jossa olen mukana käsittelemässä juuri ”älykkään suunnittelijan” ongelmaa. Vastaus ei tyydyttänyt. Miestä harmitti, kun aiemmatkaan keskustelukumppanit eivät olleet kyenneet tarjoamaan selityksiä. ”Olemme vuosien varrella keskustelleet näistä asioista ja tulos on ollut sama kuin sinunkin kanssa. Eli vastaukset uupuvat.”

Ei kreationistille ole olemassa muita vastauksia kuin hänen omansa.