Iso koira vanhenee pientä nopeammin
Noin pääpiirteissään nisäkäslajien elinikä korreloi positiivisesti ruumiinkoon kanssa. Norsu elää pitkään, päästäinen taas varsin lyhyesti. Ihminen elää pitkään, kissa paljon vähemmän.
Sen sijaan lajien sisällä asia on toisin: erityisen suurikokoiset yksilöt tuppaavat olemaan keskimääräistä lyhytikäisempiä. Koira on mielenkiintoinen tutkimuskohde tässä asiassa, sillä koiran lajinsisäinen koollinen vaihtelu on aivan omaa luokkaansa. Täysikasvuinen koira voi rodusta riippuen painaa mitä tahansa kilon ja sadan kilon välillä.
Jättimäiset koirarodut ovat huomiotaherättävän lyhytikäisiä: Wikipedian tietojen mukaan esimerkiksi tanskandoggi elää 5-6 vuotta, irlanninsusikoira 6,5 vuotta ja napolinmastiffi 4-6 vuotta. Se on kovin vähän verrattuna pienempiin rotuihin, kuten suomenlapinkoiraan (13-17 vuotta), villakoiriin (10-14 vuotta) tai bordercollieen (12-15 vuotta).
Syitä lajin isojen yksilöiden lyhyempään elinikään ei ole täysin ymmärretty. Keskimääräistä elinikää voivat lyhentää monenlaiset tekijät elinkaaren eri vaiheissa. Isokokoisilla yksilöillä voi olla esimerkiksi suurentunut riski kuolla jo sikiö- tai syntymävaiheessa. Niiden vanheneminen voi jostain syystä alkaa aiemmin tai olla nopeampaa. Ne voivat olla alttiimpia sairauksille tai jopa onnettomuuksille kuin pienikokoiset yksilöt. Pelkkä keskimääräinen elinikä kertoo kovin vähän.
Vuosi sitten American Naturalist -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa oli kerätty tietoja 74 eri koirarodun edustajasta. Kaikkiaan analysoitavana oli 56 637 koiran tiedot, jokaisesta mukana olleesta rodusta vähintään 120 yksilöä. Tiedot oli kerätty lähinnä yliopistollisista eläinsairaaloista. Kuolinajankohtia ja koirien kokoja vertailemalla tutkijat etsivät tietoa siitä, millä tavalla eri rotuisten koirien elinkaari eroaa toisistaan: milloin niillä on suurin riski kuolla ja miten riski kehittyy iän karttuessa.
Tutkimuksessa päädyttiin johtopäätökseen, että suuret koirat vanhenevat nopeammin kuin pienet.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Koiran koosta ja rodusta riippumatta sen riski kuolla alkaa selvästi kasvaa noin kahden elinvuoden jälkeen. Aivan pienillä pennuilla riski on toki myös suuri, mutta se laskee jyrkästi heti ensi kuukausista alkaen – kunnes alkaa jälleen nousta. Nousupisteen tutkijat nimesivät vanhenemisen alkamisajankohdaksi. Erilaiset sairaudet ja perinnölliset alttiudet alkavat tulla silloin näkyviin.
Aikaista alkamisikää ei pidä pelästyä: elollinen olento on jatkuvasti alttiina esimerkiksi UV-säteilyn rapistavalle vaikutukselle, ja siksi me kaikki alamme siksi vanheta ennen kuin olemme kunnolla edes täysikasvuisia. Tässä kohtaa elinkaarta koiraroduilla ei ollut merkittäviä eroja.
Sen sijaan keskimääräisessä eliniässä roduilla tosiaan oli eroja: kahden kilon lisäys koiran kokoon verotti kuukauden koiran elämän loppupäästä. Rotu selitti 44 prosenttia kaikesta vaihtelusta eliniässä. Kun riski kuolla alkaa lisääntyä, suurikokoisilla roduilla käyrä nousee selvästi nopeammin kuin pienillä.
Mikä nopeuttaa vanhenemista isoilla koirilla? Syyt ovat varmasti monimutkaisia. Yksi voi olla esimerkiksi se, että suuren koiran solut joutuvat jakautumaan useamman kerran kuin pienen koiran. Jokainen solunjakautuminen on solulle riski, sillä dna:han kertyy virheitä sen kahdentuessa. Isoilla koirilla onkin enemmän syöpää kuin pienillä. Syöpä saa käytännössä alkunsa dna:n virheistä.
Myös nopea kasvu ylipäätään voi vaikuttaa vaikkapa immuunivasteeseen sekä aiheuttaa rakenteellisia ongelmia luustoon tai lihaksistoon. Nopean kasvun on todettu muissa yhteyksissä aiheuttavan lisääntynyttä oksidatiivista stressiä soluissa ja telomeerien lyhentymistä kromosomeissa. Molemmat ilmiöt nopeuttavat ikääntymistä.
Koiria tutkimalla saatu tulos on varsin mielenkiintoinen vanhenemisen prosessien selvittelyn kannalta.