Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Iltasatuja kuolemasta

Blogit Tarinoita tieteestä 14.12.2011 09:27
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Olen lueskellut iltalukemisena varsin mielenkiintoista kirjaa. Kari Karkolan pieni opus Kuolema – oikeuslääkäri selvittää (Duodecim 2011, 165 s.) kertoo suomalaisen oikeuslääketieteen käytännöistä ja tutkimusmenetelmistä. Mausteena Karkola kirjoittaa 30 oikeuslääkärivuoden aikana sattuneista merkillisistä tai muuten muistiin painuneista tapauksista.

Groteskia lukemista, voisi joku ajatella, mutta ei ole. Kirja on asiallinen ja rauhallinen, Karkola kirjoittaa vetävästi ja valoisasti. Hän teki uransa Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänin ja sittemmin Itä-Suomen läänin lääninoikeuslääkärinä ja oli eläkkeelle jäätyään vielä vuoden töissä Islannissa, jossa oikeuslääkärin työ oli monessa suhteessa vielä lapsenkengissä Suomeen verrattuna.

Oikeuslääketiede on tärkeä ala, jolla on vaikutuksensa niin yksilön oikeusturvaan, yhteiskuntajärjestykseen, lainsäädäntöön ja liikenneturvallisuuteen. Oikeuslääkärillä on suora näköala siihen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu: ruumiinavauspöydällä ovat todennettavissa milloin viinan halpeneminen tai muuten parantunut saatavuus, mielenterveysongelmat, huumetrendit ja lasten pahoinpitelyt, milloin taas hirvikannan runsastuminen tai turvavyöpakon käyttöönotto.

Oikeuslääkärin avauspöydälle joutuu, jos vainaja ei ole ollut kuoleman sattuessa lääkärin hoidossa. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus tehdään niin liikenneonnettomuuksissa, tapaturmissa kuin väkivallanteoissakin kuolleille. Lisäksi oikeuslääkärin toimialaan kuuluu esimerkiksi pahoinpitely- ja raiskausvammojen tutkimista sekä isyystutkimuksia.

Joskus myös sairaaloissa kuolleille tehdään ruumiinavauksia, mutta tekijänä on tällöin patologi, ei oikeuslääkäri, ja toimenpidettä kutsutaan lääketieteelliseksi ruumiinavaukseksi. Patologit tekevät avauksia varsin vähän oikeuslääkäreihin verrattuna. Vuosittain Suomessa tehdään noin 10 000 oikeuslääketieteellistä ja 5 000 lääketieteellistä ruumiinavausta, ja patologien määrä on moninkertainen oikeuslääkäreihin verrattuna.

Kirjaan on upotettu varsin mielenkiintoisia tilastotietoja ja yksityiskohtia. Esimerkiksi väitettä Suomesta itsemurhien luvattuna maana puretaan hienosti kappaleiksi. Ehkä itsemurhakuolleisuus ei täällä niin kovin suurta olekaan muihin maihin verrattuna. Mikä johtopäätös pitäisi tehdä vaikkapa siitä, että Yhdysvalloissa kolmannes ampuma-asekuolemista on luokiteltu ”tapaturmaksi asetta puhdistettaessa”? Näin selitettiin alun perin myös kirjailija Ernest Hemingwayn kuolema.

Suomessa oikeuslääkäreitä alkaa olla pula. Tästä on myös Karkola ilmaissut huolensa.

Rankkuudestaan huolimatta ala on sen verran monipuolinen ja mielenkiintoinen, että jos itse olisin kouluttautunut lääkäriksi, oikeuslääketiede saattaisi hyvinkin olla erikoistumisalani.

Kuolema