Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Ilmastonmuutoksen pyhyysoppi

Blogit Tarinoita tieteestä 30.11.2011 10:51
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Minua on pyydelty kirjoittamaan ilmastonmuutoksesta. Olen vältellyt tehtävää kuin pakollista ruotsinkurssia aikoinaan yliopistolla. Keskustelu ilmastonmuutoksesta kuumenee paljon nopeammin kuin ilmasto itse, ja keskusteluun osallistujan oletetaan asettuvan selkeästi rintamalinjan jommallekummalle puolelle.

Ilmastonmuutoskeskustelu pitää sisällään kimpun väitteitä, ja kun keskustelija tulee paljastaneeksi puolensa keskustelussa, hänen oletetaan hyväksyvän tai hylkäävän kaikki väitteet kerralla.

Siksi ilmastonmuutos tuntuu välillä uskonnolliselta opilta: jos kuulut seurakuntaan, sinun tulee tunnustaa, että kaikkivaltias jumala loi maailman, että hänellä on poika, joka syntyi neitseellisesti ja tapettiin, mutta nousi kuolleista ja siirtyi edelleen taivaaseen, että jumalan poika joskus tulee takaisin ja tuomitsee kaikki elävät ja kuolleet ihmiset, ja että on vielä jonkinlainen pyhä henki, joka vaikuttaa kirkossa, ihmisten välillä ja ruumiiden ylösnousemisessa, ja että mitähän vielä…

Et ole kunnollinen seurakunnan jäsen, jos uskot vain jumalaan, muttet pyhään henkeen, tai uskot, että jumalan poika on taivaassa, muttet usko, että hän sieltä joskus palaisi.

Näin ilmastonmuutoskeskustelukin tuntuu monesti etenevän. ”Uskotko ilmastonmuutokseen?” kysytään. Ja jos kysymykseen vastaa myöntävästi, vastaajan oletetaan tunnustavan nipun muitakin opinkappaleita. (Ylipäätään jonkin luonnontieteellisen väitteen kohdalla termi ”uskoa” on jotenkin toimimaton. Uskotko, että on olemassa painovoima? Uskotko, että Maalla on vain yksi kuu? Mitä väliä itse asian kannalta, uskooko joku vai ei?)

Ilmastonmuutoksen opinkappaleisiin kuuluvat ainakin seuraavat väitteet (ehkä hieman ylevämmin muotoiltuina):

  • Ilmastonmuutos on.
  • Ilmastonmuutoksen syynä on ihmisen toiminta.
  • Ilmastonmuutoksen syynä on ennen kaikkea hiilidioksidi.
  • Ilmastonmuutos täytyy pysäyttää.
  • Ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä riippuu koko maapallon biosfäärin kohtalo.
  • Ilmastonmuutos voidaan pysäyttää leikkaamalla hiilidioksidipäästöjä.
  • Ilmastonmuutos on ympäristöongelmista suurin ja ansaitsee eniten voimavaroja.

Nämä kaikki täytyy hyväksyä, jottei leimautuisi ilmastoskeptikoksi tai vielä pahemmaksi – ilmastonmuutosdenialistiksi!

Ilmastonmuutosdenialismi vasta onkin typerän uskonvarainen systeemi.

Ilmastonmuutoksen olemassaolosta vallitsee tiedemaailmassa ihan oikeasti tukeva yksimielisyys. Yksityiskohdista on toki olemassa paljon epäselvyyttä ja paljon erimielisyyksiä, mutta yksittäiset löydöt ovat aina tieteessä vain pisara meressä. Ilmastonmuutoksesta alkaa olla jo sen verran julkaistua materiaalia ja niin pitkältä ajalta, että yksittäiset lätkämailagraafitkin ovat kokonaisuuden kannalta aivan toissijaisia.

Minä ainakin luotan tiedemaailmaan sen verran, että en katso omaa asiantuntemustani niin suureksi, että se peittoaisi ja kumoaisi monen eri tieteenalan tulokset ja käsitykset asiasta. Yhtä hyvin voisin kieltää evoluution.

Minä siis uskon ilmastonmuutokseen.

Joskus on tilanteita, joissa en halua tätä sanoa. Typerää – mutta en halua painolastikseni kaikkia muita opinkappaleita.

Minä en esimerkiksi ole lainkaan vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutosta kyettäisiin pysäyttämään erilaisilla hiilidioksidipäästöleikkauksilla. Käsitykseni on, että sen pysäyttämiseen tarvittaisiin jotain todella järeää, esimerkiksi lämpöä heijastavien partikkelipilvien rakentaminen yläilmakehään tai jokin muu raskaan sarjan toimenpide, jolla sivuvaikutuksetkin saattaisivat olla melkoiset. Koetaanko ilmastonmuutos niin suureksi uhaksi maapallolle, että tuollaisiin halutaan jossain vaiheessa ryhtyä?

Lisäksi paniikinomainen hiilidioksidipäästöjen pienennys saa aikaan typeriä ratkaisuja, jotka ovat luonnolle vain pahaksi. Sademetsien hakkaaminen biopolttoaineviljelysten takia noin esimerkkinä. Ylipäätään harmittaa monien ympäristöongelmien jääminen ilmastonmuutoskeskustelun jalkoihin. Nykyään ”ympäristönsuojelu” tarkoittaa lähes pelkästään hiilidioksidipäästöjä vastaan taistelemista. Minä haluaisin suojella metsiä! Suurpetoja! Sammakkoeläimiä! Meriekosysteemejä! Suoluontoa!

Pian tulee varmaankin se hetki, jolloin ilmastonmuutos kävelee kaiken muun luonnonsuojelun yli. Pari vuotta sitten oli jo jokin yksittäinen tutkimustulos, jonka mukaan pohjoisen pallonpuoliskon metsät edistävät ilmaston lämpiämistä, koska talvisin ne estävät maan lumivaippaa heijastamasta lämpöä takaisin avaruuteen. Hakataan metsät!

Useinhan vastakkainasettelu olisi täysin turhaa. Monet muutenkin luontoa hyödyntävät toimenpiteet hidastavat myös ilmastonmuutoksen etenemistä. Metsät ja merten plankton ovat hiilinieluja, kasvisruoka on hyväksi paitsi lihaa pienempien hiilidioksidipäästöjen vuoksi, myös siksi, että laidunmaiden lisääntyminen uhkaa sademetsiä ja aiheuttaa eroosiota. Muutenkin kannatan luonnonvarojen säästämistä, sillä ilman ilmastonmuutostakin moni asia planeetallamme on rajallinen. Hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen johtaa suoraan ja välillisesti moneen muuhunkin hyvään asiaan kuin ilmastonmuutoksen hidastumiseen. Mutta paniikki on pahasta.

Minä uskon ilmastonmuutokseen, mutten pyhään henkeen.

Pidätän oikeuden myös muuttaa mielipiteitäni. Uskonnollisillekin opinkappaleille on usein tyypillistä, että uskova ei missään vaiheessa halua muuttaa käsitystään niistä.