Ihmissyöntiä meillä ja muualla
Ihmissyöntiä on tapahtunut ja tapahtuu varmasti edelleen siellä täällä ympäri maapalloa. Syyt sille ovat hyvin moninaisia.
Yhdysvaltalaistutkijat esittelivät pari päivää sitten todistusaineistoa, jonka mukaan Englannista tulleet uudisasukkaat turvautuivat Pohjois-Amerikassa ihmissyöntiin ainakin yhtenä kovana pakkastalvena.
Asia selsivi Virginian osavaltion Jamestownin siirtokunnan arkeologisilla kaivauksilla tehdyistä luulöydöistä. Uudisasukkaat olivat syöneet myös koiria, kissoja ja hevosia. Ihmisen luut olivat peräisin 14-vuotiaalta tytöltä, ja niissä oli selviä merkkejä leikkelystä ja paloittelusta. Luut oli hylätty roskakuoppaan.
Jamestown on Pohjois-Amerikan siirtokunnista vanhin. Vuoden 1609 talvi oli ilmeisesti erityisen kylmä, ja sitä edeltänyt kuivuus sekä alueen vihamieliset intiaanit ja ruokaa kuljettaneen laivan katoaminen olivat jo ajaneet siirtokunnan tilanteen tukalaksi.
Myös koirien, kissojen ja hevosten syönti on poikkeuksellista ja kertoo olojen ankaruudesta.
Siirtokunta oli perustettu vuonna 1607, ja alun perin siihen kuului yli 100 ihmistä. Ensimmäisten yhdeksän kuukauden jälkeen heitä oli kuitenkin jäljellä enää 38. Muut olivat kuolleet nälkään ja tauteihin.
Ihmissyöntiä tapahtui siirtokunnassa luultavasti muinakin aikoina. Siirtokunnassa kirjoitetusta kirjeestä on löytynyt väite, että vuoden 1625 nälänhädän aikana ihmiset söivät kuolleiden ruumiita.
Jamestownin tapaus toi mieleeni isoisäni kertomuksen jatkosodasta. Kylmänä talvena suomalaisten partio huomasi savun nousevan rintamalinjan sisäpuolelta, kohdasta, jossa kenenkään suomalaisen ei kuitenkaan pitänyt olla.
Paikalta löytyi teltta, jossa kaksi neuvostoliittolaista sotilasta keitti parhaillaan kolmatta. Jatkuva kylmyys, ruuan puute, piileskely vihollisjoukkojen keskellä ja epätietoisuus tulevasta olivat suistaneet miehet äärimmäiseen tekoon.
Ihmiset ovat syöneet toisiaan muissakin oloissa kuin akuutissa nälänhädässä ja epätoivoisissa oloissa.
Kuru on ihmisen prionitauti, joka alkoi 1900-luvulla levitä nopeasti uusiguinealaisen fore-heimon keskuudessa. Vuosina 1957-1968 tautiin kuoli yli 1 100 ihmistä.
Syy taudille oli kannibalismi: sairastuneet olivat saaneet sen syömistään ihmisruumiista.
Fore-kansan miehet söivät kuolleista lihakset ja naiset ja lapset muut osat, muun muassa aivot. Kuru olikin yleisempää naisten keskuudessa, sillä prionit olivat keskittyneet erityisesti aivoihin.
Ruumiiden syönnin tarkoituksena oli ilmeisesti palauttaa kuolleen ihmisen voima takaisin heimon pariin.
Kurun ensimmäiset oireet ovat vapinaa, tasapaino-ongelmia ja epäselvää puhetta. Vähitellen vapina ja lihasnykiminen pahenee eikä käveleminen enää onnistu. Sairastuneista tulee masentuneita ja arvaamattomia, mutta he saattavat nauraa täysin sattumanvaraisesti ja yllättäen.
Lopulta sairastuneet menettävät kaiken lihashallinnan, myös kyvyn pidätellä ulosteita ja niellä. He eivät kykene puhumaan tai havainnoimaan ympäristöä. Kehoon alkaa ilmestyä kuolioon menneitä ja pahasti tulehtuneita laikkuja. Uuden-Guinean kuru-epidemiassa ensimmäisistä oireista kuolemaan kesti kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen.
Meille ei ole ongelma puhua muualla maailmassa tapahtuneesta ihmissyönnistä, juuri sellaisesta, jota vaikkapa eksoottinen fore-kansa harjoitti kaukaisella Uuden-Guinean saarella.
On paljon vaikeampi tarttua oman kansan historiassa häivähtäneeseen kannibalismiin. Siksipä Amerikan siirtokunnissa tapahtunutta ihmissyöntiä selvittelevät yhdysvaltalaistutkijat tekevät lähes uraauurtavaa työtä.
Itse he ovat varmoja, että todisteita ihmissyönnistä löytyy vielä lisää.