Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Ihmislajin monimutkainen synty

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 24.6.2012 15:42

Hieman edelliseen blogaukseen liittyen puffaan nyt hyvää tietokirjaa.

Juha Valste on biologi ja tiedetoimittaja, joka erityisen kunnostautunut ihmisen kehityshistorian kansantajuistajana. Hän myös opettaa ihmisen evoluutiota yliopistossa. Hänen uusin tietokirjansa on keväällä ilmestynyt Ihmislajin synty.

Olen monesti pohtinut, kuinka Suomen kokoisessa maassa voi olla yhden ihmisen työpanoksesta kiinni, että jokin tieteenala päätyy kansantajuiselle kielelle kansien väliin. Valste on esimerkki tällaisesta tietokirjailijasta. Ihmisen evoluutiosta eivät ole kirjoittaneet kokonaisia teoksia suomeksi juuri muut kuin Valste. Aiemmin hän on kirjoittanut kirjat Ihmisen kehitys (1991) ja Apinasta ihmiseksi (2004).

On hauska tutkia, millaisia eroja kolmessa kirjassa on. Uusin teos ei ole mikään päivitetty laitos aiemmista, vaan itsenäinen teos omanlaisella näkökulmalla.

Tieto ihmisen evoluution yksityiskohdista on toki karttunut rutkasti sitten Apinasta ihmiseksi -teoksen. Ihmislajin synnyssä Valste on sujuvasti istuttanut kokonaiskuvaan esimerkiksi denisovanihmisen ja tutkimukset nykyihmisen ja neandertalilaisen risteytymisestä.

Valsteen intohimoa aihettaan kohtaan on pakko ihailla. Hän ei ole ajatellut sanottavan tyrehtyneen kohdallaan jo ensimmäiseen kirjaan tai tai vain muokannut siitä jonkinlaisia päivitettyjä laitoksia. Valste kierrättää jonkin verran esimerkiksi samoja otsikoita, mutta varsinainen teksti on kaikissa kirjoissa uutta.

Tällainen kertoo ennen kaikkea siitä, että kirjailija on sisäistänyt aiheensa ja elää mukana tiedon karttumisessa. Hän ei kierrätä tekstejä ja räävi vanhoja kasaan uusiksi kokonaisuuksiksi, vaan todella luo uutta.

Juha Valste on varsinkin kahdessa viimeisessä kirjassaan suosinut yksinkertaista rakennetta, lyhyitä lukuja, joiden sisällöllinen kärki on helppo löytää. Hän ei jaa tekstiä monitasoisten ylä-, väli- ja alaotsikoiden alle. Pidän tästä tavasta, ja myönnän auliisti, että pyrin samanlaiseen toteutukseen oman ainokaisen tietokirjani kohdalla.

Muutenkin Valste on erinomainen kirjoittaja, joka kykenee muuntamaan lähtökohtaisesti tylsät ajankohta- tai lajinimiluettelot vetäväksi asiaproosaksi. Hän suosii suomenkielisiä termejä: rekonstruktion tilalla on ennallistus, ihmispopulaation tilalla väestö. Hän on kirjoittajana luonnontieteellisesti tinkimätön, mutta kuljettaa varsinaisen biologisen evoluution rinnalla pohdiskelevasti myös kulttuurin kehitystä. Ihminen ei olisi ihminen ilman kulttuuriaan.

Päällimmäiseksi tunnelmaksi Ihmislajin synnystä jää ehkä se, että käsitys ihmisen evoluutiosta muuttuu sitä monimutkaisemmaksi mitä enemmän fossiiliaineistoa ja vaikkapa dna-tuloksia on käytettävissä. Tämä on yleinen trendi eliön kuin eliön kohdalla.

Täytyypä myös kiittää kirjan kustantajaa SKS:aa kauniista opuksesta. Mukava nähdä, että tietokirjoissakin panostetaan ulkoasuun ja kauniiseen toteutukseen.

Juha Valste: Ihmislajin synty (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. 313 s.)

jpg

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Olisko kirjan julkaiseminen mahdollsita islamin maissa, kun siinä epäsuorasti teilattaneen Koraanin selitykset kuin myös Raamatun syntynäkemykset.

Olisko mikään keskustelu enää mahdollsita ilman, että pitää vetää islam ja muslimit joka väliin?

Raamatun syntinäkemys lienee olennaisempi asia kuin syntynäkemys. Koraanista en tiedä.

Valsteen aikaisemmat lukeneena kiiruhdin itsekin tuota kirjastosta varaamaan siitä mainoksen jossain, muistaakseni Hiidenkivessä, nähtyäni.

Minustakin kirjassa on parasta tiedon päivittäminen ajantasaiseksi. Kuten Valste kertoo, esim. ihmisen kehityslinjaan liitettyjen lajien lukumäärä on kasvanut, ja on nykyisin ainakin yli kymmenen ja luultavasti yli kaksikymmentä. Syy, miksi näistä rinnakkain eläneistä ihmistyypeistä juuri nykyihminen tuli ”valituksi” perustuu tietysti sarjaan sattumia. Pääsivät sitten aikoinaan kirjoittamaan Raamatunkin kulttuurisen kekseliäisyyden ja -valinnan kautta, joka osasi luovasti käyttää hyväkseen jo olemassa olevien hermosolujen taipumuksia.

Uskonnon vetäminen mukaan on realismia, sillä sivistyksestä huolimatta sellainen kiihkolaisuus, mikä uskoo kirjaimellisesti pyhien tekstien kaikkeen ehdottomaan totuuteen, kasvaa. Raamatun kertomuksen mukaan puutkin juttelivat ja oli monia ihmeitä. Amerikassa aivan valtava määrä uskoo luomiskertomuksiin ja vastustaa fanaattisesti Valsten kirjan näkemyksiä.

Nainen ongella toi esille juuri sen pointsin, joka askarruttaa kreatonisteja: Mitenkä evoluutiossa kehittyi se informaatio, joka antoi valmiudet seuraaviin kehitysvaiheisiin? Kun on tutkittu sitä mikä erottaa ihmisen muista eläimistä, on kriteeri kriteeriltä jouduttu hylkäämään ”itsestään selvyyksiä”. Ihmiselle ominaiset valmiudet ovatkin jo esiasteella tai eri suuntiin kehittyneinä ns. alemmissa eliölajeissa.
Nelmille huomauttaisin, että erilaiset taikauskomukset ovat hyvää vauhtia leviämässä myös sivistysmaissa kuten Suomessa. Ehkä anakronismina Suomessa edelleen elää myös esi-isiemme luontouskonto, johon osana kuuluu yhteyden kokeminen myös puihin. Luonto puhuttelee minuakin, sanoo luonnonsuojelija.

Näitä luetaan juuri nyt