Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Ihmiskoneista ja filosofien höpinöistä

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 6.4.2012 07:41

Kirjoitan parhaillaan novellia, jonka taustatyönä luen Julien Offrayn de La Mettrien kuulua teosta Ihmiskone (L’homme machine, 1747).

Ranskalainen La Mettrie (1709 – 1751) oli filosofi ja fyysikko, valistusajan materialisti äärimmilleen vietynä. Jo Réne Descartes oli kirjoituksissaan pelkistänyt eläimet koneiksi, mutta La Mettrie kehtasi tehdä saman ihmiselle. Hänen ateistinen materialisminsa pelästytti monet muut ”kovan linjan” valistusajattelijat, mukaan lukien Voltairen ja Diderot’n.

Alun perin nimettömänä julkaistun teoksensa takia La Mettrie sai lempinimen ”Herra Kone”, ja hänen katsottiin vaarantaneen moraalin ja inhimillisyyden perustan. Hänen edellinen teoksensa Mielen luonnonhistoria kiellettiin Pariisissa ja määrättiin poltettavaksi, ja kirjailija itse muutti Hollantiin pakoon saamaansa vankilatuomiota.

Ihmiskone aiheutti myrskyn vapaamielisenä pidetyssä Hollannissakin, mutta lopulta La Mettrie löysi paikkansa Preussista kuningas Fredrik II:n hovista, jossa hänestä tuli kuninkaallinen lääkäri ja tiedeakatemian jäsen.

Lääkärinä hän ilmeisesti olikin varsin kyvykäs. Silti La Mettrie sai monella tapaa osakseen vain pilkkaa: toiset kavahtivat hänen ateismiaan, toiset poleemisuuttaan ja satiiriaan, monet valistajakollegat vain herjasivat häntä, mutta omivat silti hänen ajatuksiaan omiin töihinsä. Häntä pidettiin siveettömänä irstailijana, joka ei uskonut moraaliin ja etsi vain omaa nautintoaan.

Ihmiskoneen suomentajan jälkisanoissa muistutetaan, että mitään tukea ajattelijan moraalittomuudelle ei löydy. Hän ei esimerkiksi laittanut lapsiaan orpokotiin kuten Rousseau tai syyllistynyt asiakirjaväärennöksiin kuten Voltaire. Myös La Mettrien kuolema vuonna 1751 herätti hilpeyttä: hänen kerrottiin tukehtuneen ylensyömisen takia. Kuolemaa pidettiin Jumalan kostona ahneelle ateistille.

Mikä oli La Mettrien virhe? Hän kapinoi kartesiolaista dualismin ajatusta vastaan, jossa ”henki” ja ”ruumis” olisivat erillisiä: ihminen oli La Mettrien mukaan sieluton kone siinä missä eläimetkin. Kahden erilaisen substanssin olemassaolo oli La Mettrien mukaan silkkaa höpötystä.

Hän ei sinänsä hahmotellut kuvaa ihmisistä minkäänlaisena erityisen mekaanisena koneena – ”kone” tarkoitti vain olentoa, jota ei voida jakaa kartesiolaiseen tyyliin mieleksi ja ruumiiksi.

Toisaalta La Mettren viesti oli, että jos ihmisellä kerran oli tunteita ja intentioita, niin oli niitä eläimilläkin. La Mettrien ”kone”-vertaus onkin parodiaa kartesiolaisesta dualismista. Se ivaa näkemystä, että ihminen olisi jotenkin essentiaalisesti erilainen kuin eläimet, koska ihmisellä on ”sielu”.

Anto Leikola on kuvannut La Mettrien maailmankuvaa yksinkertaisesti ”luonnontutkijan maailmankuvaksi”. La Mettrie onkin kirjoittanut: ”Yksin kokemuksen ja havainnoinnin tulee siis ohjata meitä – – Tarttukaamme siis kokemuksen sauvaan ja jättäkäämme kaikki filosofien turhat mielipiteet historiaan.”

No, olipa La Mettrien aikaansa sidotuista ajatuksista mitä mieltä tahansa, niin itse kirja on mahtavaa luettavaa. ”Kaunein, suurin tai voimakkain mielikuvitus on siis ominaisinta niin tieteille kuin taiteillekin. En tiedä, tarvitaanko enemmän henkeä kunnostauduttaessa Aristoteleiden tai Descartesien taidossa kuin Euripideiden tai Sofokleiden taidossa; tai onko luonto nähnyt suurempaa vaivaa Newtonin kuin Corneillen muodostamisessa, mitä vahvasti epäilen; mutta varmaa on, että ainoastaan eri tavoin sovellettu mielikuvitus on tuottanut heidän erilaiset voittonsa ja heidän kuolemattoman maineensa.

(Ihmiskone, suom. Tapani Kilpeläinen. Niin & näin -lehden filosofinen julkaisusarja, 2003)

jpg

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Viitaten alkuteksti: ”alensi” sieluttomiksi koneiksi? Mitä jos ihminen onkin monimutkainen kone, eikä mitään sielua tai jumalia ole. .Kaikki havaitut tosiasiat viittaavat siihen, sielun kuolemattomuudesta ei ole muita kuin uskomuksia. Jos se tuntuu ”alentamiselta”, niin se tuntemus on ihmisessä itsessään (kun ei olekaan luomakunnan kruunnu?) eikä sille mahda mitään. Lukekaa vaikka Esko Valtaojan kirjoja.

Eikö uskontokäsityksistä vapaa tai neutraali tapa kirjoittaa voisi näkyä tässäkin lehdessä? Luin juuri numeron 14-15 pääkirjoituksen, jossa Ruokanen päättää sinänsä hyvän kirjoituksensa uhkaamalla päiviräsäsiä ja vastaavia helvetin liekeillä. Että kuinka uskonvakaumus voi saada näennäisen järkevän ihmisen kirjoittamaan läpiä päähänsä jonkun lahkolaissaarnaajan tavoin, sinänsä vakavasti otettavaksi tarkoitetussa artikkelissa. Joitain muitakin käsittämättömiä raamattuun vetoavia omituisia tulkintoja häneltä muistan.

Tietysti yksi ratkaisu on, että lakkaan tilaamasta lehteä.

Nimimerkki on hyvä ja ymmärtää tekstin ajan kontekstissa.

Ihmisten alentaminen eläimenkaltaisiksi oli hyvin tavatonta. Nykyään se on mitätöntä. Ainakin jos ihminen on ls-vhm.

Tieteen yksi nykyinen paradigma on, että ihminen on kone siinä mielessä, että ihmiseen tai hänen ajatuksiinsa ei sisälly mitään yliluonnollista. Jumalan olemassa olo on hopoteesina turha, se ei auta selittämään mitään. Kuitenkin sellaiset asiat kuin sosiobiologia sekä biologian ja evoluution hyödyntäminen ihmisen käyttäytymisen ymmärtämisessä saa yleensä raivoisan vastaanoton. Ihmisen käyttäytyminen on tietenkin monimutkaista ja sitä ei pysty helposti yksinkertaistamaan, mutta luonnontieteet tarjoavat kuitenkin tukevamman pohjan psykologialle kuin uskomukset. Ihmisen suhtautumisessa tekniikkaankin pitäisi nostaa kissa pöydälle. Ne apinat, jotka miljoona vuotta sitten alkoivat tehdä kivityökaluja ja leikkiä tulella, antoivat pikku sormensa ”pirulle”. Miljoona vuotta biologinen evoluutio ja tekniikan evoluutio kulkivat käsikädessä ja ihminen tuli täysin riippuvaiseksi tekniikasta. Viimeiset 45000 vuotta tekninen evoluutio on sitten ollut niin nopeaa, että biologinen evoluutio on jäänyt jälkeen.

Normaalin (terveen?) ihmisen toiminta perustuu tarpeisiin…niinkuin tietysti eläimenkin, jos tarpeet ovat yksinkertaiset, on käytöskin yksinkertaista ja ”helppolukuista”. Mutta mikäli tarpeet ovat moninaisia ja niitä on paljon erilaisia…joskus jopa toisilleen vastakkaisia, yksilöstä tulee vaikeaselkoinen, jonka käytöstä on vaikea ymmärtää.

Niin yksinkertaista se on.

Tai sitten ihminen on vain vertauskuvallisesti ikään kuin tyhjä tietokone johon syötetään tietyt ohjelmistot, joiden mukaan tämä sitten käyttäytyy? Nämä ”ohjelmat” ovat hyvin pitkälti kulttuurisesti säädeltyjä, joten voidaanko katsoa , että ihmisen käytöstä ohjaa hyvin pitkälti kulttuurisesti säädelty koodisto? Luonnontieteet eivät siis välttämättä anna yhtään sen oikeampaa kuvaa ihmisen käyttäytymisestä kuin ihmistieteetkään: kaikkea ei voida palauttaa fysiikkaan unohtamatta kulttuuria ja sosiaalisia konstruktioita(mitä itse asiassa tiedekin hyvin pitkälle on) ,jotka luovat ”todellisuutta”. Tämä on tietysti keskeisempiä kiistoja, joten on vaikeaa päättää kumpaan kallistuu metodologiseen monismiin vai dualismiin, kun tutkitaan ihmisen käyttäytymistä. Kannatetaanko ihmisen käyttäytymisen analysoinnissa luonnontieteitä vaiko ihmistieteitä? Lisäksi on todettava , että ihminen käyttäytyy myös hyvin irrationaalisesti eikä suinkaan kuin pelkästään tarpeiden tyydyttämiseen tehtäävä ”kone”.

Myös Laplace (1947-1827) oli deterministi ja uskoi että ihminen on kone. Sitä konetta kutsuttiin myöhemmin Laplacen Demoniksi. Ihmisen vapaaseen tahtoon uskoi aikoinaan ainakin Epikuros ja Descartes, kun taas useimmat muut olivat deterministejä. Myös Luther aikoinaan oli deterministi, kutenjo Demokritos.

Näitä luetaan juuri nyt