Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Ihmiskoneista ja filosofien höpinöistä

Blogit Tarinoita tieteestä 6.4.2012 07:41
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kirjoitan parhaillaan novellia, jonka taustatyönä luen Julien Offrayn de La Mettrien kuulua teosta Ihmiskone (L’homme machine, 1747).

Ranskalainen La Mettrie (1709 – 1751) oli filosofi ja fyysikko, valistusajan materialisti äärimmilleen vietynä. Jo Réne Descartes oli kirjoituksissaan pelkistänyt eläimet koneiksi, mutta La Mettrie kehtasi tehdä saman ihmiselle. Hänen ateistinen materialisminsa pelästytti monet muut ”kovan linjan” valistusajattelijat, mukaan lukien Voltairen ja Diderot’n.

Alun perin nimettömänä julkaistun teoksensa takia La Mettrie sai lempinimen ”Herra Kone”, ja hänen katsottiin vaarantaneen moraalin ja inhimillisyyden perustan. Hänen edellinen teoksensa Mielen luonnonhistoria kiellettiin Pariisissa ja määrättiin poltettavaksi, ja kirjailija itse muutti Hollantiin pakoon saamaansa vankilatuomiota.

Ihmiskone aiheutti myrskyn vapaamielisenä pidetyssä Hollannissakin, mutta lopulta La Mettrie löysi paikkansa Preussista kuningas Fredrik II:n hovista, jossa hänestä tuli kuninkaallinen lääkäri ja tiedeakatemian jäsen.

Lääkärinä hän ilmeisesti olikin varsin kyvykäs. Silti La Mettrie sai monella tapaa osakseen vain pilkkaa: toiset kavahtivat hänen ateismiaan, toiset poleemisuuttaan ja satiiriaan, monet valistajakollegat vain herjasivat häntä, mutta omivat silti hänen ajatuksiaan omiin töihinsä. Häntä pidettiin siveettömänä irstailijana, joka ei uskonut moraaliin ja etsi vain omaa nautintoaan.

Ihmiskoneen suomentajan jälkisanoissa muistutetaan, että mitään tukea ajattelijan moraalittomuudelle ei löydy. Hän ei esimerkiksi laittanut lapsiaan orpokotiin kuten Rousseau tai syyllistynyt asiakirjaväärennöksiin kuten Voltaire. Myös La Mettrien kuolema vuonna 1751 herätti hilpeyttä: hänen kerrottiin tukehtuneen ylensyömisen takia. Kuolemaa pidettiin Jumalan kostona ahneelle ateistille.

Mikä oli La Mettrien virhe? Hän kapinoi kartesiolaista dualismin ajatusta vastaan, jossa ”henki” ja ”ruumis” olisivat erillisiä: ihminen oli La Mettrien mukaan sieluton kone siinä missä eläimetkin. Kahden erilaisen substanssin olemassaolo oli La Mettrien mukaan silkkaa höpötystä.

Hän ei sinänsä hahmotellut kuvaa ihmisistä minkäänlaisena erityisen mekaanisena koneena – ”kone” tarkoitti vain olentoa, jota ei voida jakaa kartesiolaiseen tyyliin mieleksi ja ruumiiksi.

Toisaalta La Mettren viesti oli, että jos ihmisellä kerran oli tunteita ja intentioita, niin oli niitä eläimilläkin. La Mettrien ”kone”-vertaus onkin parodiaa kartesiolaisesta dualismista. Se ivaa näkemystä, että ihminen olisi jotenkin essentiaalisesti erilainen kuin eläimet, koska ihmisellä on ”sielu”.

Anto Leikola on kuvannut La Mettrien maailmankuvaa yksinkertaisesti ”luonnontutkijan maailmankuvaksi”. La Mettrie onkin kirjoittanut: ”Yksin kokemuksen ja havainnoinnin tulee siis ohjata meitä – – Tarttukaamme siis kokemuksen sauvaan ja jättäkäämme kaikki filosofien turhat mielipiteet historiaan.”

No, olipa La Mettrien aikaansa sidotuista ajatuksista mitä mieltä tahansa, niin itse kirja on mahtavaa luettavaa. ”Kaunein, suurin tai voimakkain mielikuvitus on siis ominaisinta niin tieteille kuin taiteillekin. En tiedä, tarvitaanko enemmän henkeä kunnostauduttaessa Aristoteleiden tai Descartesien taidossa kuin Euripideiden tai Sofokleiden taidossa; tai onko luonto nähnyt suurempaa vaivaa Newtonin kuin Corneillen muodostamisessa, mitä vahvasti epäilen; mutta varmaa on, että ainoastaan eri tavoin sovellettu mielikuvitus on tuottanut heidän erilaiset voittonsa ja heidän kuolemattoman maineensa.

(Ihmiskone, suom. Tapani Kilpeläinen. Niin & näin -lehden filosofinen julkaisusarja, 2003)

jpg