Hyvä tutkija karttaa kapea-alaisuutta

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Päätin vielä jatkaa eilisestä aiheestani, siis tutkijan suhteesta mediaan. Edellisessä blogauksessanihan kerroin aihetta käsitelleestä paneelikeskustelusta, jossa olin mukana.

Paneelikeskustelussa nousi esiin kysymys, voiko tutkijan olettaa kommentoivan alaansa laajemmin kuin pelkästään oman tutkimusaiheensa osalta.

Huomasin, että ajatuksesta oli syntynyt hienoista väittelyä sosiaalisessa mediassa. Kuulin kerrottavan esimerkiksi tutkijasta, joka suostuu kommentoimaan julkisuudessa vain omaa tutkimustaan ja omia tuloksiaan. Jotkut pitivät tällaista asennetta ainoana oikeana: tutkijahan on vastuussa sanoistaan, ja jotta vastuun voisi kunnolla kantaa, kommentoitava aihe pitää tuntea kunnolla. Näin ajatusta perusteltiin.

Itse pidän asennetta varsin epätoivottavana. Tutkija- tai ylipäätään korkeakoulutuksen tarkoitus on nimittäin täysin päinvastainen.

Vaikka tutkijat ovat erikoistuneet kovin kapea-alaisiin aiheisiin tutkimuksessaan (itse esimerkiksi tutkin aikoinani MLH1-geenin periytyvien mutaatioiden vaikutusta MLH1-proteiinin toimintaan dna:n korjauksessa), tieteellisen koulutuksen on tarkoitus antaa eväät nimenomaan tieteelliseen ajatteluun, ei yhden asian yksityiskohtaiseen knoppitietämykseen.

Ammattitaitoinen tutkija pystyy kommentoimaan itselleen vieraitakin oman alansa tuloksia vaikkapa aiemman tietämyksen ja käytetyn metodiikan pohjalta. Tieteessä olennaista on nimenomaan tieteellinen tapa käsitellä asioita, ei yksityiskohtainen tieto sinänsä.

Jo ”pelkässä” ylemmässä korkeakoulututkinnossa korostetaan pääaineen hyvää kokonaistuntemusta sekä valmiuksia tiedon soveltamiseen ja asiantuntijana toimimiseen. Tutkijankoulutuksessa näiden taitojen tulisi ennestäänkin parantua.

Näin sanoo esimerkiksi valtioneuvoston asetus korkeakoulujen tutkinnoista:

Ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteet:

  1. pääaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden hyvä tuntemus ja sivuaineiden perusteiden tuntemus taikka koulutusohjelmaan kuuluvien syventävien opintojen hyvä tuntemus;
  2. valmiudet tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen tai edellytykset itsenäiseen ja vaativaan taiteelliseen työhön;
  3. valmiudet toimia työelämässä oman alansa asiantuntijana ja kehittäjänä;
  4. valmiudet tieteelliseen tai taiteelliseen jatkokoulutukseen; sekä
  5. hyvä viestintä- ja kielitaito.


Tutkija: Jos et osaa kommentoida tieteenalaltasi kuin omaa tutkimusaihettasi, jossain on vikaa!