Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Hyvä opettaja ei hajoa huutelusta

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 16.10.2016 14:03

Viime päivät mediassa ja sosiaalisessa mediassa on käyty keskustelua opettajien pärjäämisestä yläkoulussa. Keskustelun käynnistivät someen ladatut, koululaisten salaa kuvaamat videot, joissa yläkoulun opettaja saa raivokohtauksen. Joku tai jotkut oppilaista ovat ilmeisesti käyttäneet kännyköitään tu…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

En usko että Kasvatustieteiden ja pedagogiikan teorioiden opiskelu pelastavat konfliktitilanteessa.

Niitä enemmän pointtini on tässä kohtaa: ”Jotkut ihmiset tuntuvat osaavan tällaisen suhtautumistavan luonnostaan, mutta epäilemättä asiaa voi opetellakin. Keinoja varmaan on paljon: psykodraamaa, pelillistämistä, teatteria – mitä tahansa, jossa voidaan jollain tapaa simuloida murrosikäisten pyörremyrskyjen kohtaamista ja lisätä omaa itsetuntemusta.”

-Tiina

Kritikkini liittyi myös omiin toisen asteen opettajan koulutuksen kokemukseeni, eli josta valmistutaan juuri siihen sakkiin, jolla ei ole sitä 60 op. pedagogisia opintoja. Koulutuksen teoriaopintojen lisäksi olisin juurikin toivonut käytännön tilanteiden simulointia ja eri opetustekniikoita. Haasteena niissä on, että vaativat koulutuksen vetäjiltä paljon enemmän resursseja kuin vaikka perinteinen luento-opetus.

Mitäs jos palattaisiin siihen maailmaan kun yläasteella jo oli tasokurssit? Laajoilla kursseilla kukaan ei soita suutaan, keskikurssilla ehkä joku mutta suppealla kurssilla kukaan ei oleta mitään. Tämä pitäisi saada takaisin.

Nyt tässä opettajakeississä on jäänyt kokonaan huomiotta se, että tuossa luokassa opettajan lsäksi monet oppilaat, jotka haluaisivat tehdä työnsä hyvin, kärsivät muutaman pölöpään vuoksi. Noiden pölöpäiden pitäisi olla tarkkiksella tiukan miesopen ohjauksessa, ja muiden pitäisi saada vapaasti opiskella sitä mitä haluavat. Joku laajaa matikkaa, joku ruotsia, joku biologiaa, joku ehkä kaikkia.

Minun lähipiirissäni vaikuttaa monia hyväkäytöksisiä ja erittäin tilannetajuisia nuoria, joiden ihmissuhdeasiat vieraampien aikuisten kanssa sujuvat mainiosta.
Syyttää voi vain niitä arvonsa tuntevia vanhempia, jotka ottavat kasvattajan tehtävänsä tosissaan: itsestäänselvästi jo taaperoiässä opitut asialliset ja arvostavat ruokailutavat sekä kokeileva suhde ruokaan ja liitollinen palaute keittäjälle.
Jouhevasti kohti yhteistä hyvää., että vanhemmat ovat vauvasta asti antaneet heille kunnon kotikasvatuksen. Ei tarvitse arastellen lähettää nuorta tekemään hommia, juttuja, yhteistyötä toisten ihmisten kanssa mielin määrin.

Kyllä niitä pikkuisia totuuden torvia ala-koulussa näkyy, liian harvoin vaan.
Enemmän pitäisi pystyä kertomaan neutraalisti, mitä tämä nimenomainen huono tai kyvytön toiminta aiheuttaa tunne-elämälle (kummankin).

Opettajien kuuluu pitää tiukasti yhtä, eikä syöttää sitä yhtä ,sortunutta’ aikuista susille loppuvuodeksi. Løpållpplllpplpl
Aikuiset vaan marssimaan kovaäänisesti porukassa luokkaan moittimaan oppilaan sanavalintoja ja surkeaa asennetta koulun aikuisiin. Vartin kun joutuu kuuntelemaan ”viisauksia” ei hevin halua kuunnella niitä uudestaan. Pieni demonstraatioviikko olisi paikallaan., jos oppilaat eivät ’tiedä’, mitä muka sanovat väärin.o

Näitä luetaan juuri nyt