Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Hyöty irti aikuisten väritysinnosta

Blogit Tarinoita tieteestä 30.9.2015 11:35
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Aikaansa seuraava ihminen ei ole voinut olla huomaamatta, että nyt erityisen IN ovat aikuisten värityskirjat. Niitä myydään marketeissa ja kirjakaupoissa, ja periaate on aivan sama kuin lasten värityskirjoissa: väritä mustavalkoiset piirtokuvat mielesi mukaan, pysy rajojen sisällä.

Tarjolla on värityskirjoja eri teemoilla, vaikkapa kukkasin tai mandaloin. Värityskirjat on haluttu liittää osaksi mindfulness/meditaatio/rentoutus-trendejä. Värittäminen kuulemma tyhjentää pään muusta. Itsekin kokeilin, mutta käsi väsyi liikaa. Kirjailija ei ole tottunut kynään.

Aikuisten värityskirjat kuulostavat ehkä pieneltä puuhastelulta. Ne kuitenkin keikkuvat kolmatta kuukautta myydyimpien kirjojen listojen kärkipäässä ja ehkä hieman yllättävässä kategoriassa: ne on nimittäin luokiteltu tietokirjallisuudeksi.

Värityskirjojen vyöry tietokirjalistalle on saanut aikaan kiivastakin keskustelua. Kirjallisuuden myynnistä ollaan muutenkin huolissaan, kun kirjallisuus joutuu taistelemaan muita ajanvietetapoja vastaan. Eikö aikuinen suomalainen osaa enää lukea, ovat monet kysyneet värityskirjojen menestyksen vuoksi. Sen sijaan, että kirjakaupan asiakas tarttuisi vaativaan mutta korkealaatuiseen sisältöön, hän käyttää aikansa askarteluun.

Todellisuudessa on vaikea kuvitella, että värityskirjat ja oikeat kirjat olisivat vaihtoehtoisia. Se, joka aikoo ostaa luettavaa, ostaa myös luettavaa. Ehkä värityskirjat ovat vaihtoehtoja pikemminkin käsitöille, sanaristikoille ja sudokuille  – tai ehkä pelkälle paikallaan istumiselle. Ehkä joku korvaa niillä tupakoinnin tai turhan napostelun. 

Mielenkiintoista ilmiössä on se, miksi aikuisten värityskirjat on ylipäätään luokiteltu tietokirjoiksi. Luokittelun takana ovat kustantamot itse. Lasten värityskirjoja ei ole listoilla näkynyt, ja niitä ei ole nostettu samalla tavalla kirjallisuuden joukkoon kuin nyt aikuisten värityskirjoja. Jälkimmäisiä ovat julkaisseet vakiintuneet kirjakustantamot, kun taas  lasten värityskirjat on mielletty enemmänkin askartelumateriaaliksi, ei kirjallisuudeksi.

Ehkä takana on kustantamojen halu näkyä myyntilistoilla. Kun värityskirjat kerran vetävät, niiden avulla listalle voi päästä pienellä panostuksella. Listat ovat näyttäytymispaikkoja – ja toki värityskirjojen tuoma raha on rehellisesti tarpeen alakulon vaivaamassa kirjabisneksessä.

Listainnostuksen kääntöpuolella on se surullinen seikka, että oikeat tietokirjat jäävät listauksissa värityskirjojen jalkoihin. Kun juhlitaan kirjallisuutta, olisi mukavaa juhlia ihan oikeaa kirjallisuutta – sellaista, mikä koostuu sanoista.

Voisiko kuumana käyvää värityskirjabisnestä hyödyntää oikeiden kirjojen parhaaksi? Epäilemättä. Nyt ne voivat olla kirjakauppojen sisäänheittotuotteita, joiden perässä ihmiset tulevat ostaneeksi muutakin.

Ehkä kirjakaupat voisivat järjestää vaikkapa väritysiltoja, jolloin ihmiset saisivat värittäessään kuunnella oikeiden kirjojen luentaa tai vaikkapa kirjailijahaastatteluja. Pääkaupunkiseudun kirjastoissa on jo nyt järjestetty Novellikoukku-tapahtumia, joissa kuuntelijat tekevät käsitöitä, kun heille luetaan novelleja.

Värityskirjabuumista hyötymisen suurin aste tarkoittaisi kirjallisuuden kohdalla sitä, että joku onnistuisi sulauttamaan väritettävät kuvat todelliseen kirjalliseen sisältöön. Siinäpä työsarkaa niin tietokirjailijoille kuin vaikkapa runoilijoille.

*
Lisäys klo 12.57: Kirjailija ja kuvataiteilija Rosa Liksom julkaisi jo vuonna 1998 Värityskirjan, jossa väritettävät kuvat yhdistyvät absurdeihin teksteihin. Liksom on ollut monessa edelläkävijä.