Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Humanitaarinen kriisi iskee tyttöjen koulutukseen

Blogit Tarinoita tieteestä 23.5.2016 08:43
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Suomen hallitus on valitettavasti tehnyt viime aikoina useita päätöksiä, jotka heikentävät kriisialueiden ihmisten elämää paitsi nyt, akuutisti, myös pidemmällä tähtäyksellä. Päätökset nimittäin heikentävät kriisialueiden lasten ja erityisesti tyttöjen mahdollisuutta koulutukseen.

Ensinnäkin turvapaikanhakijoina tai pakolaisina Suomeen tulleiden perheenyhdistämistä on ryhdytty vaikeuttamaan. Se iskee erityisesti naisiin: jos Suomeen tulleista suurin osa on miehiä, kriisialueelle jäävät nimenomaan naiset. Paitsi että kriisialueilla heidän henkensä ja terveytensä on vaarassa, he jäävät ilman koulutusta, jonka pääsy turvalliseen maahan voisi tarjota.

Kehitysapua leikattiin jo aiemmin, ja oikeastaan samaa sarjaa on päätös korkeakoulujen tekemisestä maksullisiksi EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

Tyttöjen koulutuksen tärkeyden korostaminen kuulostaa ehkä syrjinnältä, mutta se on tekijä, joka parantaa koko yhteiskunnan hyvinvointia. Tyttöjen koulutus myös myöhentää synnytysikää ja vähentää lasten lukumäärää. Koulutus on huomattavan kannattava sijoitus ihmiskunnan hyvinvointiin.

Koulutus on myös asia, jonka ihminen kantaa aina mukanaan. Voimme syytää kehitysapuun rahaa ja materiaalia vaikka kuinka, mutta pitkäkestoisin vaikutus on koulutuksella.

Koulunkäynti – ja usein juuri tyttöjen koulunkäynti – on asia, joka kärsii kriiseistä kohtuuttoman paljon: Sodan tiimellyksessä koulunkäyntiä on vaikea järjestää. Kun osa tai kaikki perheen aikuisista joutuu sotaan, kuolee tai katoaa, perheen elatuksesta ja pienimmistä lapsista huolehtiminen lankeaa vanhemmille lapsille. Ääriliikkeet, kuten Taleban tai ISIS, muuttavat hallitsemiensa alueiden koulut ideologioidensa orjiksi.

Cambridgen yliopiston professori Pauline Rose kirjoittaa The Conversation -lehdessä, kuinka kriisialueiden tytöt jäävät ilman koulutusta – ja “saavat” sen sijaan osakseen raiskauksia, murhia ja pakkoavioliittoja. Kriisialueiden köyhimmistä tytöistä vain neljä prosenttia suorittaa loppuun yläkoulun (”secondary school”).

Rose on listannut joitain syitä kriisialueiden tyttöjen vähentyneisiin mahdollisuuksiin käydä koulua:

Turvattomuus koulumatkoilla ja suorat hyökkäykset kouluihin. Jälkimmäisten määrä lisääntyi 17-kertaiseksi vuosien 2000 ja 2014 välillä, ja tyttöjen kouluihin hyökätään kolme kertaa useammin kuin poikien. Syyrian konfliktin edetessä neljännes maan kouluista on tuhottu tai vallattu.

Varhaiset avioliitot. Epävakaiset olot vaikuttavat lisäävän lapsiavioliittojen määrää. Muutos voi olla nopea: Jordaniaan tulleiden syyrialaisten pakolaisten joukossa varhaiset avioliitot 18-kertaistuivat vuosien 2011 ja 2013 välillä.

Lasten joutuminen sotaan. Jopa 40 prosenttia lapsisotilaista arvellaan olevan tyttöjä. Paikoittain jopa kolme neljännestä itsemurhapommittajista on tunnistettu tytöksi tai nuoreksi naiseksi. Terroristijärjestöt, kuten Boko Haram, kaappaavat tyttöjä tällaisiin tarkoituksiin.

*

Pauline Rosen mukaan koulutuksen merkitystä humanitaaristen kriisien hoidossa ”ei ole koskaan täysin ymmärretty eikä koskaan arvostettu niin vähän kuin nyt”.

Epäkohta vaikuttaa kokonaisten sukupolvien elämään, ja vaikutus kertautuu seuraavissa sukupolvissa. Kouluttamattomien vanhempien lapset käyvät koulunsa loppuun harvemmin kuin koulutettujen. Koulutus vaikuttaa siihen, millaiseen suuntaan lapsen elämä lähtee kehittymään ja millaisia valintoja hän tekee niin terveytensä, perheensä kuin taloudenpitonsa suhteen.

Todellisuus on raaka: Etelä-Sudanissa teini-ikäinen tyttö kuolee kolme kertaa todennäköisemmin synnytykseen kuin saa suoritettua alakoulun loppuun.