Huimat tutkimuslöydöt mullistavat sairauksien hoidon - mutta vain otsikoissa

Lääketiede on tuonut varsinkin meille rikkaille länsimaalaisille pitkän ja terveen elämän. Olemme myös tottuneet odottamaan siltä paljon: Emme odota kuolevamme sairauksiin, sillä sairaudet ovat asia, jonka voi hoitaa. Odotamme kuolevamme vanhuuteen. Edellytämme lääketieteen tarjoavan aina uusia parannuskeinoja. Mediassa lääketiede näkyy paljolti yksittäisten tutkimustulosten kautta. Olen joskus puolivakavissani ehdottanut, että tiedejournalismi voisi luopua yksittäisten tutkimusten uutisoinnista. Yksittäinen tutkimus on kuitenkin vain yksittäinen, ja tieteen käsitys asioista muodostuu vähitellen tutkimustiedon karttuessa ja tarkentuessa. Tiede näyttäytyy julkisuudessa ailahtelevalta ja lyhytjänteiseltä, kun otsikoihin päätyvät yksittäiset ja usein keskenään ristiriitaiset tutkimuslöydöt.

Lääketieteen historiaan mahtuu tietenkin rutkasti sellaisia yksittäisiä tutkimuksia ja keksintöjä, joiden vaikutus on ollut valtava. Enimmäkseen lääketiede, niin kuin muutkin tieteenalat, kehittyy kuitenkin vähitellen, kun kokonaiskuva tarkentuu tutkimus tutkimukselta ja tietoa saadaan monien eri metodien ja koeasetelmien kautta. 

Tällaista kehitystä on välillä vaikea pukea räiskyviksi otsikoiksi mediaan, sillä on hankala osoittaa sitä kohtaa, jossa varsinainen uusi idea löytyi. Ei ole huikeaa harppausta vaan tasaista ja tylsää kehitystä.

Kuluneella viikolla moni media uutisoi edistyksestä syövän immunoterapian saralla. ”Huikean lupaava löytö” – kaikkiin syöpiin tehoava hoito voi olla viimein löydetty, otsikoi Iltalehti. Tutkijat löysivät immuunijärjestelmästä uuden hyökkäystien syöpäsoluja vastaan – ”On mahdollista, että tällä voisi hoitaa jokaisen potilaan”, kertoi Helsingin Sanomat vain astetta hillitymmin.

Kuulostaa mahtavalta! On sanottu, että joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä varrella johonkin syöpään. Nyt uutiset kuulostavat niin huikeilta, että ehkä esimerkiksi itse en joudu juuri syöpää pelkäämään.