Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Horoskooppeja ja vielä lisää horoskooppeja naisille

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 12.6.2013 12:15

Sanoma Magazines Finland ilmoitti alkuviikosta, että Me Naiset -lehti alkaa ilmestyä ”joka päivä”. Käytännössä kyse on siitä, että paperilehti ilmestyy edelleen kerran viikossa, mutta lehden digiversioon tulee päivittäin uutta sisältöä. Sellaista ovat muun muassa ”päivittäiset uudet jutut, päivittäinen horoskooppi, päivän resepti ja blogit”.

Luen jonkin verran naistenlehtiä. Niissä on eroja, eikä kaikki naistenlehtien sisältö kiinnosta minua. Pidän esimerkiksi pitkistä, perinpohjaisista haastatteluista, kun taas vaikkapa meikkitestaukset selaan yleensä nopeasti yli.

Naistenlehtiä on helppo väheksyä. Niitä pidetään helposti pelkkänä heppoisena ihmissuhde- ja muotijournalismina.

Itse luen monenlaisia kirjoja ja monenlaisia lehtiä, ja jonkin lehtigenren kategorinen sulkeminen pois olisi minusta typerää. Monipuolinen journalismi on terveen yhteiskunnan merkki.

Naistenlehdissä on kuitenkin yksi kategorinen piirre, joka harmittaa minua: ne kaikki julkaisevat horoskooppeja. Ei asiassa sinänsä ole mitään pahaa – horoskooppien yli pystyy yleensä hyppäämään nopeammin kuin monisivuisten kosmetiikkajuttujen.

Vaikka naistenlehdet muuten poikkeavat toisistaan painotuksiltaan, tässä asiassa ne ovat kuitenkin samanlaisia. Toiset lehdet panostavat haastatteluihin, toiset ruoka- ja sisustusjuttuihin, kolmannet muotiin ja meikkitrendeihin. Horoskoopit löytyvät kaikista.

Pidän jotenkin ärsyttävänä, että kun Me Naiset alkaa tuottaa päivittäin uutta sisältöä, sisältö on juuri horoskooppeja. Ehkä jonkinlainen markkinatutkimus on paljastanut, että suuri määrä lehden lukijoita haluaisi saada joka päivä uuden horoskoopin. Minä en vain satu kuulumaan heihin. En maksaisi lisämaksua päivittäisestä huuhaasta, vaan jostain oikeasti ajankohtaisesta, luettavasta ja merkityksellisestä sisällöstä.

Kaipaavatko naiset todella horoskooppeja jokaiseen lehteensä, vai onko niistä tullut itsestäänselvyys, jonka oletetaan löytyvän joka lehden jokaisen numeron kansien välistä? Kuinka moni todella huomaisi, jos horoskoopit joskus puuttuisivatkin?

On toki jopa yleisesti tiedossa, että huuhaa uppoaa naisiin paremmin kuin miehiin. Naisilla on enemmän paranormaaleja uskomuksia kuin miehillä, ja esimerkiksi uskomushoitojen käyttäjistä enemmistö on naisia. Koulutus ei mitenkään yksiselitteisesti vähennä luottamusta uskomushoitoihin.

Naiset ovat myös uskonnollisempia kuin miehet. Osansa saattaa olla biologialla – naisille ryhmän yhtenäisyys ja konfliktien välttely ovat ehkä olleet evoluution saatossa merkityksellimpiä kuin miehille. Kuitenkin osasyyksi on ehdotettu sitä, että naiset kasvatetaan miehiä uskonnollisemmiksi.

Ehkä naiset kasvatetaan myös vastaanottavaisemmiksi kaikenlaiselle huuhaalle. Vaikka naisilla olisi biologisista syistä suurempi ”alttius” uskoa vaikkapa horoskooppeihin, juuri se, että moista potaskaa pidetään automaattisesti mukana jokaisessa naistenlehdessä ei ainakaan paranna asiaa.

Kun nainen on nuoresta asti nähnyt horoskoopit jokaisessa naisille suunnatussa lehdessä, ne muuttuvat osaksi todellisuutta, ilmiöksi, jota ei tarvitse kyseenalaistaa.

Horoskooppien kaltainen sisältö on myös yksi syy naistenlehtigenren heppoiselle maineelle. Huvittaisi tietää, millaisella puppugeneraattorilla viikottaisia tai pian päivittäisiäkin horoskooppeja väännetään. Huhuja aiheesta liikkuu.

Maailmasta löytyisi muunkinlaista naisia kiinnostavaa sisältöä. Esimerkiksi tuoreimmassa kansalaisten tiedekäsityksiä mittaavassa tiedebarometrissa näkyy, että ”lääketiede ja geenitutkimus kiinnostavat naisia merkittävästi enemmän kuin miehiä”.

Jokaisesta lehdestä ei tietenkään tarvitse vääntää vakavaa ja tieteellistä, mutta ei naisia lukijoina tai ajattelijoina pidä myöskään aliarvioida. Hyvä kirjoittaja ei kaipaa huuhaata tekemään sisällöstä vetävää.

Maailmaan mahtuu monenlaisia lehtiä, ja ihmiset uskovat erilaisiin asioihin. Toisaalta totutuista kaavoista on välillä hyvä pyrkiä irti, eikä esimerkiksi lehtien lukijakuntaa kannata ajatella yhdenmukaiseksi joukoksi, joka haluaa lehdeltään aina vain sitä samaa sisältöä. Niille sivuille, joilla nyt ovat horoskoopit, mahtuisi monenlaista mielenkiintoista ja kunnianhimoista sisältöä.

Ehkä naistenlehtien horoskoopit ovat pitkälti toimituskunnan henkistä laiskuutta, samanlaisia itsestäänselvyyksiä tekijöille ja lukijoille.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Voisiko yksi syy sille, että huuhaa uppoaa naisiin paremmin kuin miehiin, olla miesten ja naisten väliset erot serotoniinireseptoreiden densityssä (määrä? tiheys? vaimikäseon?), onko siitä mitään tutkimusta olemassa? Tuli mieleen juttua lukiessa yksi muutaman vuoden takainen tutkimus, minkä mukaan se selittää eroja miesten uskonnollisuudessa tai suhtautumisessa yliluonnolliseen:

”CONCLUSIONS: This finding in normal male subjects indicated that the serotonin system may serve as a biological basis for spiritual experiences. The authors speculated that the several-fold variability in 5-HT1A receptor density may explain why people vary greatly in spiritual zeal.”

The Serotonin System and Spiritual Experiences
Jacqueline Borg, Psychol., M.Sc.; Bengt Andrée, M.D., Ph.D.; Henrik Soderstrom, M.D., Ph.D.; Lars Farde, M.D., Ph.D.
Am J Psychiatry 2003;160:1965-1969. 10.1176/appi.ajp.160.11.1965

Kuten sanoit, lehdissä on eroja. On Suomessakin muutama naistenlehti, joiden linjaan horoskoopit eivät kuulu, kuten esim. Olivia ja Trendi.
Onneksi.

Italiassa uutislähetyksen yhteydessä luetaan horoskoopit. Tässä on vaikea nähdä mies-nais-eroa.

Naiset kasvatetaan tytöistä alkaen luottamaan auktoriteetteihin. Pojat ja miehet saavat paremmin kyseenalaistaa niitä. Auktoriteetteja löytyy uskonnosta ja jopa horoskoopeista. Ei kaupallisilla toimijoilla, joita aikakausilehdet ovat, ole minkäänlaista intressiä vähentää herkkäuskoisuutta vaan pikemminkin vahvistaa sitä.

Jos katsoo vähän pitemmällä perspektiivillä, niin ei lehdissä, naistenkaan, ole aina ollut horoskooppeja. Äitini oli syntynyt 1896 ja tilasi Kotiliettä minun muistini ajan ja myöhemmin lahjaksi tyttärelleen, joka tätä tietokoneella naputtelee. Sain juuri laskun kyseisestä lehdestä ja ajattelin, että kallis on, mutta menköön vielä ensi vuosi ihan valistuneen äitini muistoksi. En tiedä, onko tämä lehti edes naistenlehti, kun en näe niitä kuin kampaajalla, kuten miehet ” Hymyjä”,mutta lehdessä on ihan riittävästi asiallisia juttuja.
Auktoriteetteihin en ole ikinä uskonut, joten kirkko jumalineen ei ole minun juttuni. Sen sijaan perinteinä sinänsä pidän arvossa.
Näin juhannuksena sytytämme kokon ja juomme Ukon maljan, kuten kunnon suomalaisten kuuluukin tehdä.Jos vastaan tulee enkeli, en näe onko toinen siipi vinossa, koska en usko enkeleihin. Älä Tanniiniturpa yleistä kaikkia naisia herkkäuskoisiksi.