Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Homeopaatille tarina on tärkein

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 25.4.2013 15:49

Viime viikolla Yleisradion A-Talkin aiheena olivat rokotteet ja niiden mahdolliset vaarat.

Studiossa olivat keskustelemassa THL:n rokoteosaston johtaja Terhi Kilpi, rokotetutkimuskeskuksen johtaja Timo Vesikari, lääkäri ja homeopaatti Liisa Sulkakoski sekä Mika Illi, jonka poika Oliver alkoi vuoden iässä kärsiä pahoista neurologisista ongelmista, joista perhe taustajoukkoineen syyttää lapselle annettua pneumokokkirokotetta. Pneumokokki on bakteeri, joka aiheuttaa muun muassa aivokalvontulehduksia, verenmyrkytyksiä ja korvatulehduksia.

Oliver oli mukana rokotetutkimuksessa. Hän sairastui muutaman kuukauden päästä pneumokokkirokotteen antamisesta. Nyt poika on ilmeisesti ollut juuri Liisa Sulkakosken sekä toisen homeopaatin, Merja Lindströmin hoidettavana. Lastenlääkärien, neurologien ja perinnöllisyyslääkäreiden tutkimuksissa ei ole löytynyt syytä Oliverin oireille.

Liisa Sulkakoski on koulutukseltaan lääkäri ja biologi mutta samalla yksi äänekkäimpiä homeopatian puolustajia maassamme. Homeopatiahan on menetelmä, jossa vaikkapa unettomuutta hoidetaan kofeiinilla (sic!), jota on laimennettu niin, ettei valmiissa liuoksessa ole lainkaan kofeiinia jäljellä.

Viime aikoina Sulkakoski on A-studion lisäksi kritisoinut lasten rokottamista muuallakin, muun muassa MTV3:n ohjelmassa yhdessä kahden muun lääkärin kanssa. Toinen näistä lääkäreistä oli yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi, joka puolestaan oli antanut Mika Illin Oliver-pojalle lääkärintodistuksen, jossa esitetään pojan neurologisten oireiden johtuvan pneumokokkirokotteesta.

Ei ole uskottavaa, että yksittäisellä yleis- ja verisuonikirurgilla olisi enemmän asiantuntemusta tehdä johtopäätöksiä pojan sairauden taustoista kuin yliopistosairaalan lastenlääkäreillä ja neurologeilla. Lisäksi A-studion mukaan Oliver-pojan oireiden takia tehtiin ensin haittailmoitus sikainfluenssa- ja vasta sitten pneumokokkirokotteesta. Kovasti siis kuulostaa siltä, että syypääksi on nimenomaan haluttu rokote.

Television keskustelussa tärkeässä roolissa oli yksittäistapaus, kyseinen Oliver-poika. Ryhdyin miettimään, kenelle me sallimme vetoamisen yksittäistapauksiin sekä yksittäisillä murhenäytelmillä ratsastamisen.

Isojen instanssien ja virallisten tahojen edustajille se ei olisi sallittua. Television katsojat olisivat paheksuneet kovasti, jos Terhi Kilpi olisi ottanut mukaansa sydäntäsärkeviä valokuvia polion runtelemista lapsista, äidistä, joka menetti tyttärensä rotavirukselle, tai pojasta, joka vammautui pahasti aivokalvontulehduksen takia. Puhekyvytön poika olisi esiintynyt ohjelman insertissä, vanhemmat olisivat silitelleet häntä kyynelsilmin.

Vastapuolelle yksittäisillä tragedioilla ratsastaminen on sallittua. Rokotekriittiset homeopaatit koetaan ilmeisesti jonkinlaiseksi ”pienen ihmisen ääneksi” suurta koneistoa vastaan, ja siksi he saavat tukeutua yksittäisten ihmisten murhenäytelmiin.

Koneistojen edustajat joutuvat puhumaan lukumääristä, todennäköisyyksistä ja tilastoista. 47 000 kasvotonta rokotetutkimuksen osallistujaa ei paina mitään yhden kasvoillaan esiintyvän, kärsivän lapsen rinnalla.

Homeopaateille ja muille uskomushoitojen antajille nimenomaan yksilöiden tarinat ovat tärkeitä. Tutkimustuloksia hoitojen tehosta ei ole, ja usein luonnonlaitkin ovat hoitojen toimivuutta vastaan. Siksi yksilön merkitys korostuu, ja erilaiset pelastustarinat ovat uskomushoitojen puolustajien argumentaation ydin. ”Leena sai näkönsä takaisin”, julistettiin myös muutaman perussuomalaisen äskettäin eduskunnassa järjestämässä uskomushoitoseminaarissa.

Muistan Liisa Sulkakosken erityisesti siitä, että vuonna 2009 hän joutui myöntämään, että hänen blogissaan kuvailemansa potilastapaukset olivat keksittyjä.

Blogissaan Sulkakoskella oli tapana kertoa lähinnä homeopatialla hoitamistaan ja parantamistaan potilaista. (Jotenkin muuten ironista, että samassa blogauksessa, jossa Sulkakoski kertoo tapausten olevan fiktiivisiä, hän lopuksi vetoaa jälleen yhteen yksittäiseen potilastapaukseen.)

Sulkakoskikin näyttää ymmärtävän, että tarinat ovat uskomushoitojen ydin. Ilman niitä ei olisi mitään.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Homeopatiauskovaiset ovat uskossaan yhtä vahvoja, kuin nivelkirurgi Antti Heikkilän seuraajat karppauksessa, joka on heille ravinto-opillinen ratkaisu terveyteen. Kielteiset oheisvaikutukset tunnutaan unohtavan.
Fanaattiset homeopaatit eivät vaivaudu kysymään sitä, mitä seuraisi, jos lasten rokotukset lopetettaisiin?
Lääkärikunnassa on yksilöitä vailla alan erikoiskoulutusta ja -tietämystä, jotka toiminnallaan ovat omiaan horjuttamaan luottamusta lääketieteeseen.

Minusta homeopatiaa käyttävä lääkäri on oksymoron. Kuinka voi olla lääkäri, jos ei usko lääketieteellisen tutkimuksen tuottamaan tietoon?

Tiinalta nyt aika lailla unohtui sellainen asia kuin lähdekritiikki.

Hän totesi, että ”Ei ole uskottavaa, että yksittäisellä yleis- ja verisuonikirurgilla olisi enemmän asiantuntemusta tehdä johtopäätöksiä pojan sairauden taustoista kuin yliopistosairaalan lastenlääkäreillä ja neurologeilla.” Näin asia toki saattaa ollakin. Mutta eihän jutun kokonaiskuva vielä olekaan tässä. Olennaista olisi myös selvittää sitä, pystyvätkö nämä ”paremmalla” asiantuntemuksella varustetut lääkärit vapaasti ja täysin objektiivisesti hyödyntämään kaikkea sitä tietomäärää, joka heillä on hallussaan, vai onko heillä jotain pidäkkeitä ja rajoitteita. Joutuvatko he kenties sivuuttamaan joitakin ”kiusallisia” yksityiskohtia omien sidonnaisuuksiensa takia – ja vastaavasti jopa ylikorostamaan jotain toisia seikkoja, jotka paremmin sopivat heidän taustavoimiensa agendaan?

Yleisesti tiedetään ja tunnustetaan, että tieteen pariin on viime aikoina hyvin voimakkaasti levinnyt ilmiö, jossa rahoittajan intressit enenevässä määrin sanelevat sen, millaisia asioita tutkitaan ja millaisia ei. Räikeimmissä tapauksissa jopa tutkimustuloksiakin pyritään kampeamaan ennalta määrättyyn suuntaan. Eikä lääketiede suinkaan ole vapaa näistä lieveilmiöistä, kuten Tiinakin hyvin tietää.

Pekka Raukon kysymykseen todettakoon, että Suomessa on kymmeniä vakuutuslääkäreitä, jotka miltei päivittäin kirjoittavat lausuntoja, joissa ”lääketieteellisen tutkimuksen tuottama tieto” on täysin sivuutettu. Näin siksi, jotta vakuutusyhtiö välttyisi maksamasta korvauksia.

Silti nämä henkilöt ovat kauniisti lääkärinvalan vannoneita ja Lääkäriliiton hyväksyttyjä jäseniä, ja kaikki muodollisesti on aivan kunnossa…

Tiina Raevaara on Skepsis ry:n hallituksen jäsen. Skepsis ry:llä on vahva agenda ns. uskomushoitoja (joihin lukee mm. homeopatian) vastaan. Tulee mieleen kysymys, olisiko tuo tausta hyvä kertoa tämäntyyppisissä jutuissa.

Yksi haittoihin ja haittojen tutkimisiin asia joka Tiina Raevaaran esillenostamassa ohjelmassa jäi mainitsematta, ja jota Tiina Raevaarakaan ei nostanut esille – kyseisessä tutkimuksessa ei ollut rokottamattomien vertailuryhmää, joten tutkimusasetelma ei ole omiaan tuomaan rokotteen haittoja esille. Näin ollen perusteet THL:n väitteille turvallisuudesta eivät ole parhaat mahdolliset.

THL:n rokoteosaston johtaja Terhi Kilpi vertaili ohjelmassa pneumokokkirokotettujen ryhmää ja vertailuryhmää, ja vetosi siihen, että haittoja ei ole enempää rokotettujen ryhmällä.

Harmi kyllä ohjelmassa ei tullut selvästi esille se, että tutkimuksessa molemmat ryhmät olivat rokotettuja. Vertailuryhmä sai hepatiitti A- tai hepatiitti B -rokotteen, jotka eivät kuulu kaikille annettavina suomalaiseen rokotusohjelmaan.

Tällaista tutkimusasetelmaa voi verrata siihen, että tutkittaisiin kitarisaleikkauksen haittoja niin, että vertailuryhmäksi otettaisiin joukko potilaita, joille tehdään umpilisäkkeen leikkaus, ja sitten todettaisiin:

”Kitarisaleikkauksella ei ole todettu mitään haittoja: kitarisaleikatuilla haittoja oli saman verran tai jopa vähemmän kuin leikkaamattomalla vertailuryhmällä.” – jättäen tarkoituksella mainitsematta, että myös vertailuryhmä leikattiin, kyseessä tosin eri leikkaus.

Hassu juttu muuten, tämän päivän Iltalehdessä on haastateltu THL:n rokoteosaston johtajaa Terhi Kilpeä, jossa hän näyttää tekevän juuri sitä mikä hänelle ei Tiina Raevaaran mukaan ole ”sallittua”, ja menevän vielä pitemmällekin.

Lainaus Iltalehden artikkelista:

”- Kun minusta tuli lastenlääkäri 1990-luvulla, oli vielä kapselillisten hemofilusbakteerien aiheuttamia vakavia tauteja. Olen nähnyt, kuinka sairaalan poliklinikalle tuodaan kuollut lapsi, joka on illalla mennyt terveenä nukkumaan, mutta tukehtunut yön aikana vakavaan hemofilustautiin, nainen kertoo intensiivisesti silmiin katsoen ja jatkaa.

– Sen jälkeen sitä tulee vain niin vihaiseksi, kun joku sanoo, että ”en ota Hib-rokotetta”. Kun vain ajattelenkin sitä, miltä tuntuu löytää lapsensa kuolleena aamulla sängystä, vaikka vakava hemofilustauti voidaan estää, nainen huudahtaa ristien kätensä takaisin syliinsä ja lpettaa lauseen kesken.

Hän on Terhi Kilpi.”

Lisää aiheesta: https://www.facebook.com/Rokotusinfo/posts/10151422063844639

Raevaara kirjoittaa: ”Homeopaateille ja muille uskomushoitojen antajille nimenomaan yksilöiden tarinat ovat tärkeitä. Tutkimustuloksia hoitojen tehosta ei ole, ja usein luonnonlaitkin ovat hoitojen toimivuutta vastaan.” Noinhan se vaan näyttää olevan. Tunnen nimittäin henkilökohtaisesti parikin tällaista uskomushoitoja harrastavaa ihmistä.
Luonnontieteilijänä en voi millään käsittää, kuinka jokin homeopaattinen liemi, jota on laimennettu miljoonakertaisesti, voi toimia. Laimennus on jopa niin moninkertainen, että se ei sisälllä enää ainuttakaan molekyyliä ns. vaikuttavaa ainetta.
Käännyn uskomushoitojen kannattajaksi heti, kun joku pystyy tieteellisesti todistamaan, että tällainen liuos todella toimii. Uskomushoitajien suosimat yksittäistapaukset tai plasebo-vaikutus eivät ole tällaisia todisteita.

Aleksanteri: luonnontieteilijänä varmaan tiedät, että Avogadron luku on n. 6 kertaa 10 potenssiin 23. Vettä kuluu aika paljon ennekuin on laimennettu niin paljon, että liuoksessa ei ole ainuttakaan vaikuttavaa molekyyliä.Miljoonakertaisuus ei tunnu vielä missään.

Esalil: kun homeopatiassa otetaan perusliuokseksi esim. 0,1 M liuos (eli liuos, jossa vaikuttavaa ainetta on 0,1 moolia litrassa) ja tätä laimennellaan useamman kerran esim. 1 ml litraksi eli 1000 ml:ksi, saadaan jo sellainen liuos, jossa on vaikkapa 10 molekyyliä litrassa. Kun tällaista laimennusta otetaan käyttöön 10 ml:n verran, siinä ei suurella todennäköisyydellä ole enää yhtään ”tehoainemolekyyliä”. Siis siitäkään huolimatta, että yhdessä moolissa on tuo Avogadron luvun osoittama määrä molekyylejä!

Näin tehdään homeopatiassa ja väitetään, että se toimii oikein hyvin!

Homeopaatikot ovat selitelleet minullekin tätä absurdia tilannetta siten, että homeopaattisessa tehoaineessa kulkee mukana jotain ihmeellistä ja tieteelle tuntematonta ”elonvoimaa”, joka ei häviä laimennettaessa! Uskoo, ken haluaa.

Aleksanteri: 0,1M liuoksessa on 6 x 10 potenssiin 22 molekyyliä litrassa eli 6 x 10 potenssiin 19 molekyyliä ml:ssa. Jokaisen ml:n laimentaminen litraksi vähentää molekyylien määrää ml:ssa potenssiin 3. Kuuden laimennoksen jälkeen 10 ml:ssa on 100 molekyyliä. Jos tehdään seisemän laimennosta niin ei 10 ml:ssa ole välttämättä yhtään molekyyliä. En tunne homeopatian käytäntöjä, mutta kai he sen verran ovat perillä kemiasta etteivät laimenna liikaa.

En nyt varsinaisesti ole homeopaatti, mutta ymmärtääkseni homeopatian teho perustuu pitkälti veden ”muistiin”, jossa on ideana se, että veteen ”siirretään” halutun partikkelin frekvenssi, joka jää veteen vaikka itse partikkelien määrä onkin minimaalinen. Mennään siis kvanttifysiikan puolelle.

Ajatuksena on siis kvanttitodellisuuden frekvenssi- eli aaltorakenne, joka siis tarkoittaa, että kaikki tässä todellisuudessa on pohjimmiltaan värähtelyä, ja materiakin on siis tietyllä taajuudella värähtelevää aaltoa (puhutaan de Broglie -aalloista.)

Eli näin lyhyesti summattuna, voidakseen vaikuttaa, ei itse vaikuttavaa ainetta tarvitse olla, riittää, että aineen värähtely saadaan siirrettyä kohteeseen jolloin vaikutus on yhtä tehokas, mutta samaa ”lääkettä” voidaan tehä paljon enemmän pienemmällä määrällä vaikuttavaa ainetta.

Tämä keskustelu homeopatiasta on varsin asiantuntematonta. Puhutaan vain laimentamisesta. Eihän se silloin toimi; täytyy muistaa myös ravistaa. Jokaisen laimennuksen jälkeen on ravistettava. Tässä Wikipediasta: ”Homeopaattisten lääkkeiden valmistuksessa oleellista on liuoksen potensointi, jota dynamisoinniksikin kutsutaan. Potensointi tapahtuu lääkeliuosta järjestelmällisesti laimentamalla ja ravistamalla sitä jokaisen laimennuksen jälkeen. Mikäli lääke valmistetaan jommankumman tekijän jäädessä pois, ei tuloksena ole homeopaattinen valmiste.”

Eikä ravistelukaan voi olla millaista vain. Sen on oltava rytmikästä ja tapahduttava oikealla kädellä. Hahnemanilla (tieteenalan keksijä) oli muistaakseni taulukko, josta näki kuinka monta kertaa kunkin laimennuksen jälkeen piti ravistaa; siis oikealla kädellä.

Nimimerkki questille: de Broglien aallonpituus on relevantti suure vain hyvin keveille hiukkasille kuten elektroneille tai neutroneille. Kyse on siitä että myös materiaalisuihkulla saadaan (tyhjiössä) aikaiseksi diffraktiokuvio. Toki molekyylit myös värähtelevät ja pyörivät, varsinkin kaasufaasissa, mutta kondensoiduissa faaseissa molekyylien väliset vuorovaikutukset vaikeuttavat analyysia. Ei ole mitään näyttöä että lääkemolekyylien läsnäolo vedessä, varsinkaan ultralaimeissa liuoksissa muuttaisi veden spektriä.

Lause ”veteen ’siirretään’ halutun partikkelin frekvenssi, joka jää veteen” on hyvin yleinen homeopatiaan uskovien joukossa, mutta ilmiöstä ei ole mitään näyttöä. Kuuluisa Jacques Benvenisten koe oli huijausta, ja koko ajatuskin, että molekyyli luovuttaisi taajuutensa toiselle, on vieras kvanttimekaniikalle, koska värähtelytaajuudet tulevat molekyylin rakenteen määräävistä energian ominaisarvoista.

Jos 0,1-molaarinen liuos potensoidaan 20 kertaa, olisi litrassa 600 molekyyliä. Näin pieni määrä ei enää noudata Boltzmannin statistiikkaa, eikä ole mitään takeita että esim. 10 ml:ssa olisi 6 molekyyliä. Uskokoon ken haluaa, että sillä on parantava vaikutus.

”Hahnemanilla (tieteenalan keksijä) oli muistaakseni taulukko, josta näki kuinka monta kertaa kunkin laimennuksen jälkeen piti ravistaa; siis oikealla kädellä.” Vasen kasi ei kay.

Siis homeopatiassa on vahan niinkuin ”shaken, not strirred” -tyylia.

Tama rokotteiden vastustaminen on aika hataralla pohjalla, kun ottaa huomion rokotteilla saavutetut kuolleisuuden vahenemiset laaketieteen historiassa.

Uskotteluhoitoa

Minulla on sellainen käsitys, että homeopatia on niitä vanhoja tietämättömämpien aikojen aivoituksia (mm. paljonkin vanhemman astrologian tapaan), jotka tapaavat olla sitkeähenkisiä, koska aina löytyy vähintään joitakin ihmisiä, jotka panevat uskonsa niihin.

Edelleen ajattelen, että jos homeopatia tehoaa, niin se johtuu käyttäjän uskosta ja luottamuksesta keinoon. Niinpä itse asiassa mikä tahansa voi olla tällainen parannuksen lähde. Tällaista voi sanoa vaikkapa uskotteluhoidoksi. Jos sitten rupeaa kuulumaan kertomuksia parantumisista, niin usko tietysti laajenee ja vahvistuu, ja hoitotulokset vastaavasti parantuvat – jos todellisuudessa parantuvat.

Tässäkin hoitotavassa on se riski, että potilas saattaa vain kuvitella parantuneensa tai jää kärsivällisesti odottamaan uskonsa vahvistusta, niin että itse vaiva tekee tuhojaan tai ainakin kiusaa edelleen. Toisena riskinä voisi olla potilaan käsitys sairaudesta ja terveydestä. Siis jospa hän uskookin terveen piirteen olevan häiriötä ja uskoo sen poistuvan tai muuttuvan, kenties tosiasiassa sairaudeksi. Varmaan riskejä ja vaaroja on lisääkin.

Kumpaakin mainittua riskiä pienentää, jos potilas hankkii ammatti-ihmisiltä todellista tietoa terveydentilastaan ja sen kehityksestä. Mutta, kuten huomaamme, kaikenlaisilla parantajilla ja hoitomenetelmien ajajilla on vastuunsa. Vastuullinen ihminen ei mielellään ryhdykään uskottelemaan kenellekään, että ”olet terve”. Asiaan siis kuuluu, että sairaaksi tai parantuneeksi ilmoittautunut johdatetaan myös virallisten ammattilaisten tutkittavaksi, eikä jätetä häntä uskon armoille.

Olen ennustaja.
Lupaan rakkautta, surua, rikkautta, köyhyyttä, arpaonnea, sairautta, terveyttä, menetyksiä, onnettomuuksia, jälkikasvua, kuolemaa, mitä vaan. Pikkuisen punon sanoja lupausteni ja ennustuksieni väliin, aina onnistuu. Valitse vain haluamasi ennustus silloin, kun se tapahtuu. Unohda kaikki toteumattomat, niitä on kuitenkin niin paljon, ettet edes muista. Homeopatia toimii samoin, valitse vain haluamasi haluamasi homeopaattinen vaikutus.
Olen homeopaatti!

Näitä luetaan juuri nyt