Hiukkanen asiaa, hiukkanen huumoria
Viime viikon keskiviikko oli tieteellisesti varsin viihdyttävä päivä: CERN ilmoitti, että sen tutkijat ovat saaneet kiinni pitkään himoitun Higgsin hiukkasen.
Higgsin hiukkanen eli Higgsin bosoni on hiukkasfysiikan niin kutsutussa standardimallissa hiukkanen, jonka avulla voidaan selittää muiden alkeishiukkasten massa. Higgsin bosonia on etsitty aina mallin kehittämisestä lähtien, 1970-luvun alusta siis.
CERN:in eli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen tiedotustilaisuudessa oli vallalla hurmos. Tutkijat hurrasivat, Peter Higgs itki. Uutinen levisi sosiaalisessa mediassa ja lehtien internet-sivuilla, kaikilla oli kivaa. Tilaisuuden etenemistä seurattiin Twitteristä yhtä kiivaasti kuin kyseessä olisivat olleet ihmisen ensimmäiset askelet vieraan planeetan pinnalla. Hiukkasvitsit olivat suosittuja, ja jälkipuintia riittää: tuloksista kertova power point -esitys oli kirjoitettu Comic Sans -fontilla, mikä on herättänyt ihmettelyä.
Mitä tieteen suuret löydöt ja niiden ympärille muodostuva hype merkitsevät tavalliselle ihmiselle? Higgsin bosonin löytyminen ei muuta käytännössä mitään. Tieteenkin kannalta löytö vain vahvistaa jo olemassaolevia teorioita.
Nykyajan tieteelle kohu on kuitenkin tärkeää. Innostus ja näkyvyys tekevät hyvää tieteen ja tutkimuksen julkisuuskuvalle, ja hyvä imago on tae tutkimuksen jatkumiselle. Tieteen rahoitus on lopulta aina poliittisesta tahdosta kiinni. Näin on myös CERN:in kohdalla. Samoin hyvä imago takaa hyvät työntekijät. Tiede joutuu taistelemaan näkyvyydestä kaikkien muiden elämänalueiden kanssa: politiikka, viihde, kulttuuri ja tiede pyrkivät kaikki tuomaan näkyviin jännittäviä tarinoita, draamaa ja dramatiikkaa.
Toisaalta Higgsin hiukkasen löytyminen vahvistaa luonnontieteiden uskottavuutta. Tieteen perustavanlaatuiset teoriat, kuten yleinen suhteellisuusteoria, evoluutioteoria ja hiukkasfysiikan standardimalli, koetaan joskus maailmankatsomuksellisesti vastenmielisiksi. Ne tuovat tarkoituksen tilalle sattuman, inhimillisen lämmön tilalle hiukkasten ja molekyylien mielettömyyden. Niitä syytetään epätarkkuudesta ja todisteiden puutteesta. Higgsin hiukkasen olemassaolo on ennustettu hyvin tarkasti, ja täsmälleen malliin sopiva löydös on hunajaa tieteen metodiikalle.
Suuret tiedeuutiset yhtenäistävät tiedemaailmaa. Higgsin hiukkasen löytymistä juhli jok’ikinen fysiikan tutkimuslaitos ja yliopisto. Jokainen fysiikan opiskelija, graduntekijä ja professori tunsi kuuluvansa yhteen suuren maailmanlaajuiseen tiedeyhteisöön. Ja syystä: tiede on lähtökohtaisesti yhteisöllistä.
Koska tieteellinen tieto on joka hetki tarkempaa kuin ennen ja toisaalta nykyaikanen luonnontiede on eriytynyt tutkimaan erittäin pieniä erikoisaloja ja yksityiskohtia, tieteellinen hype pitää saada syntymään entistä vaativammista asioista. Tokihan hiukkasia suuremman innostuksen saisi aikaan vaikkapa ihmisen laskeutuminen Marsin pinnalle, mutta niin suuret teot ovat joko jääneet historiaan tai vielä kaukana edessä. Jokainen tieteen tapahtuma, josta on saatavissa aikaan mediakohu, myös tarkoitukseen valjastetaan.
Niin, Comic Sans -kohusta vielä. Kyseessä on tietenkin vitsi. Mikä olisikaan hassumpaa kuin julkaista merkittävä tiedeuutinen fontilla, joka tekee asian kuin asian epäuskottavaksi? Instituutin tutkijoiden joukkoon on kuulunut muun muassa www:n ”keksijä” Tim Berners-Lee. Medialukutaitoa ja nörttihuumoria CERN:istä luulisi löytyvän.
Toisaalta fonttivalinnassa voi nähdä syvempääkin symboliikkaa. Tiede on ihmiskunnan elinehto mutta silti hauskaa. Huumorille mikään ei ole pyhää, ja tieteelliset tulokset tulokset kuuluvat kaikille.