Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Hieman selitystä homealtistukselle

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 15.10.2012 08:58

Sisäilmaongelmista ruvettiin toden teolla puhumaan viimeistään 1990-luvulla. Nykyään ”homeallergia” on yleisessä kielenkäytössä esiintyvä sana, mutta itse ilmiö kohtaa vielä epäilyä.

Monesti homeesta ja huonosta sisäilmasta oirehtivat ihmiset niputetaan samaan joukkoon vaikkapa ”sähköallergisten” kanssa (”sähköallergia” ei siis esimerkiksi minun silmissäni ole todellinen ilmiö ainakaan nykyisin tiedoin).

Homealtistuksen terveysvaikutuksista on sen sijaan kosolti tietoa, ja oireisiin kuuluvat muun muassa erilaiset silmien ja hengityselimistön ärsytysoireet, infektioherkkyys, väsymys, päänsärky, jatkuvat ja vakavatkin hengitystietulehdukset, homepölykeuhko eli allerginen alveoliitti sekä reumaattiset niveloireet.

Jo kymmenisen vuotta on tiedetty sekin, että terveyshaitat tuntuvat liittyvän useimmiten Trichoderma longibrachiatum -homesieneen. Kyseinen home on myös kosteusvaurioisten rakennusten homeista yleisin.

Miksi ”homeallergiaa” on siis pidetty liioiteltuna ja ylihysterisoituna ilmiönä? Osaksi samasta syystä, miksi minä kirjoitan termin lainausmerkkeihin. Tarkempi tieto siitä, miten homeet aiheuttavat oireita, on puuttunut. Ei ole tiedetty edes sitä, onko kyseessä varsinainen allergia vai jonkinlainen muu yliherkkyysreaktio. Homepakolaisille on naureskeltu.

Silti sisäilmaongelmat ovat jatkuvana riesana niin yksityisissä kuin julkisissakin kiinteistöissä. Viime aikoina home on vaivannut esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijoita ja työntekijöitä.

Nyt homealtistuksen tarkemmista mekanismeista on saatu tietoa. Yksi Suomen merkittävimmistä mikrobitutkijoista eli Mirja Salkinoja-Salonen on tutkimusryhmineen onnistunut identifioimaan Trichoderma longibrachiatumin tuottaman myrkyllisen aineen. Homeen toksisuus on peräisin peptideistä, siis proteiinipätkistä, joita sieni erittää. Yhden sienisolun painosta jopa kymmenennes voi olla kyseisiä peptidejä.

Trilongiineiksi nimetyt peptidit kykenevät imeytymään elimistöön ja sisälle soluihin. Soluissa ne voivat muodostaa kalium- ja natrium-ioneja läpipäästäviä kanavia solukalvolle ja häiritä solun omien ionikanavien toimintaa. Ionikanavat ovat erityisen tärkeitä esimerkiksi sydän- ja hermosolujen toiminnalle ja viestien kulkemiselle solujen välillä.

Trilongiinien aiheuttamia terveysongelmia ei nykyisillä keinoilla voida hoitaa. Antibiooteista ei ole hyötyä, sillä ongelmana ei ole elimistöön tunkeutunut mikrobi, vaan ympäristössä olevan mikrobin tuottamat elimistöön joutuneet yhdisteet.

Toistaiseksi vain ympäristön laadun parantaminen auttaa.

Läheskään kaikkea homealtistukseen liittyviä elimistön reaktioita tulokset eivät selitä. Mutta ne ovat hyvä lähtökohta uusille tutkimuksille.

Salkinoja-Salosen tutkimus löytyy täältä: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/febs.12010/abstract

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Home tarkoittaa yksinkertaiseti sitä, että sen saastuttama kohde on pilautunut ja pilaustuotteen ainesosat hengitettynä ovat vaaraksi. Jo homeen värikin on sellainen, että se panee kammoamaan.

^Pitääkö siis homejuustoa syödessä varoa hengittämästä? Homeeseen liittyy varmasti paljon pelkoja ja oletuksia ties mistä. Nykyisin törmää ihmisiin, jotka ”haistavat” homeen melkein jokaisessa paikassa, jossa on hieman kostea ilma tai muuten erikoinen tuoksu. Kun joku on maininnut pari kertaa epäilyksensä mahdollisesta homeesta, niin ensimmäinen alkaa saada jo lieviä oireita.

Oikeat homeen aiheuttamat ongelmat olen kyllä nähnyt, joten niitä en pyri kiistämään. Erittäin hyvä siis, että homealtistumista tutkitaan niin saadaan tietoa.

Samalla olisin hyvin kiitollinen, jos joku taho kertoisi, että mikä ihme suomalaista rakentamista vaivaa, kun näitä hometaloja on niin paljon. Moni rakennus on remontin jälkeen jo muutaman vuoden päästä uudestaan remontissa ja uusia sisäilmaongelmia ilmenee yllättävän nopeasti. Näin on käynyt kuulemma esim. Jyväskylän yliopiston joissain rakennuksissa. Alkaa herätä jo kyyninen epäilys rakennusalalla vallitsevasta suunnitellusta vanhenemisesta tai sitten tietämys rakennustekniikasta ja -materiaaleista on luvattoman huonoa.

Kirjoittaja toteaa aivan oikein, että homeallergiasta on alettu puhumaan 1990-luvulta lähtien. Mitä hän unohtaa mainita on se, että siitä alettiin puhumaan nimenomaan Suomessa.

Esimerkiksi sateisessa Englannissa, missä taloista tyypillisesti puuttuu keskuslämmitys, ja ilmaston tuoma 6kk vuosittainen lämmitys (=sisäilman kuivaus), homeesta ei puhuta. Huolimatta siitä että niissä on huomattavasti enemmän kosteusvaurioita ja usein jopa silminnähden havaittavaa hometta.

Termejä kuten homeongelma, homepommi, homeloukku, homepakolainen ei ole löydettävissä englanninkielestä.

Home ei varmaankaan ole terveellistä liiallisessa määrin kenellekkään. Mutta ongelma se on ainoastaan niille joilla sitä on kaikkein vähiten. Eli nykyajan suomalaisille.

Kyse ei ole muusta kuin kansallisesta pakkomielteestä.

Riski-Ana: Kolumnissa sanotaan: ”Jo kymmenisen vuotta on tiedetty sekin, että terveyshaitat tuntuvat liittyvän useimmiten Trichoderma longibrachiatum -homesieneen. Kyseinen home on myös kosteusvaurioisten rakennusten homeista yleisin.”

Olisiko mahdollista, että Englannista löytyvät yleiset homesienet eivät vapauta sellaisia peptidejä, jotka luovat ihmisen solukalvoille ylimääräisiä ionikanavia kuten Suomalainen versio tekee?