Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Hieman luettavaa marsilaisille

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 17.8.2012 12:56

Mars-mönkijä Curiosity pääsi perille ongelmitta ja ehti jo lähettää ensimmäiset kuvansakin Marsin aavikkoisesta pinnasta.

Vaikea seitsemän minuutin laskeutuminen lukuisine eri vaiheineen sujui ongelmitta. Nyt mönkijä alkaa tehtävänsä mukaisesti tutkia laskeutumispaikkaansa Galen kraateria sekä läheisen Sharp-vuoren rinteitä. Curiosity keskittyy tutkimaan orgaanisia yhdisteitä, marsperän geologisia ominaisuuksia sekä merkkejä mahdollisesta elämästä tai ainakin elämälle sopivia olosuhteita.

Yksi tärkeä vaihe Curiosityn suunnittelussa oli nimenomaan laskeutumispaikan valinta. Paikan piti olla paitsi laskeutumisen kannalta turvallinen, myös tutkimuksellisesti mielenkiintoinen.

Galen kraateri valikoitui ehdotusten joukosta 27-vuotiaan post doc -tutkijan Ryan Andersonin ansiosta. Hän on tehnyt väitöskirjansa kyseisestä alueesta aiheesta ja onnistui vakuuttamaan NASA:n kannalleen. Nyt Anderson on mukana NASA:N tutkimusryhmässä.

Mitä Curiosity merkitsee Mars-tutkimukselle tai vaikkapa astrobiologiselle käsitykselle maailmankaikkeudesta?

Curiosityn olemassaolo ja tähän asti hyvin onnistunut matka vahvistavat ajatusta siitä, että luotainten ja erityyppisten laskeutujien rakentaminen on toimiva keino tutkia vieraita taivaankappaleita.

Etäältä ei pysty tutkimaan esimerkiksi elämälle otollisia yksityiskohtia kuin tiettyyn rajaan asti: täytyy lähteä paikan päälle.

Ihmisten raahaaminen avaruuteen olisi kuitenkin kovin kallista ja tehotonta. Koneet kestävät äärioloja ja aikaa paljon paremmin kuin ihminen. Ihmisälystäkin on paikan päällä lisähyötyä vain jonkin verran.

Ihmisen lähettäminen Kuuhun on tieteelliseltä anniltaan kovin pientä. Laskeutujan lähettäminen esimerkiksi Jupiterin jäisiin kuihin on anniltaan ja odotusarvoiltaan aivan toista luokkaa – ja paljon halvempaa.

Curiosity saattaa myös löytää vastauksia joihinkin toistaiseksi avoimiksi jääneisiin seikkoihin. Jo vuonna 1976 NASA:n Viking-laskeutujat tekivät kokeita, joissa näkyi viitteitä siitä, että Marsin hiekan seassa olisi aineenvaihdunnallista elämää. Tuloksia on kritisoitu paljon: menetelmä on karkea ja epätarkka ja toisaalta tieto marsperän koostumuksesta ylipäätään hyvin vaillinaista.

Suurin osa astrobiologeista ei pidä tuonaikaisia tuloksiä merkittävinä, mutta tarkempi ja uudempi tieto on aina tervetullutta. Lisäksi tietomme Marsin kemiasta ja geologiasta ovat joka tapauksessa lisääntyneet hurjasti vuodesta 1976 ja tulkintoja tuloksista on siksi helpompi tehdä.

Joillekin ihmisille jo pelkät Curiosityn lähettämät kuvat tulevat tarjoamaan yksiselitteisiä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. Esimerkiksi vuoden 1976 valokuvissa näkyneet ”kasvot” saivat monet uskomaan, että jos Marsin asukkaat eivät suoranaisesti kurkistele meitä hiekan seasta niin ainakin he rakentelevat kuvia itsestään herättääkseen mielenkiintomme.

Samoin Spirit-mönkijän vuonna 2008 lähettämä kuva herätti kovasti huomiota.

Toivottavasti Curiosity ehtii rullata eteenpäin punaisen planeetan pinnalla mahdollisimman pitkään ja kirjailla hiekan JPL-merkinnöillä. (Niin mönkijän renkaissa nimittäin lukee, ja siinäpä marsilaisille ihmeteltävää!) Noin 2,5 miljardia dollaria maksanut laite jatkaa NASA:n jo 15 vuotta kestänyttä läsnäoloa Marsissa.

Ensimmäisten kuvien joukossa, joita Curiosity itsestään lähetti, näkyy sen oma varjo Marsin pintaa vasten.

Jpg

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

En yhdy kovinkaan Tiina Raevaaran näkemykseen, etteikö ihmisellä olisi tarvetta tai esimerkiksi mielenkiintoa mennä henkilökohtaisestikin ”maailma ääriin”, niin pitkälle kuin mahdollista. Tuskinpa ihmismielen kaikkia nautintoja olisi saavutettu vaikkapa Tyynenmeren saarten valloituksissa, jos sinne olisi lähetetty vain kauko-ohjattuja (purje)laivoja, ottaen tietenkin huomioon että sellaisia olisi jo silloin ollut käytettävissä. Eikä maailmanmatkailukaan oikeastaan tunnu tai haisisi juuri miltään jos se rajoittuisi vain videoiden katseluun kotisohvalla.

Uskonpa myös että jos Marko Maunula lukisi jutun, hän saattaisi kenties myös olla eri mieltä Raevaaran kanssa siitä mitenkä merkityksellisenä etenkin amerikkalaiset( ja valtava määrä muitakin maailman kansalaisia) pitävät USA:n ensimmäistä( ja muitakin jälkeentulleita) miehitettyä kuulentoa heinäkuussa 1969, jota yllekirjoittanutkin henkeä salvaten seurasi pikkuriikkisestä mustavalkoisesta TV:stä, ja niinä aikoina ahmi värillisiä juttuja ennen ja jälkeen lentoja senaikaisesta LIFE- lehdestä, jota pidän yhtenä parhaimmista ja mielenkiintoisimmista mediajulkaisuista siihen aikaan.

Mörk ei ole tainnut tutustua aiheesen (avaruusmatkailu) kovinkaan syvällisesti. 3-5 henkilön kuskaaminen Marsiin maksaisi niin tolkuttomasti rahaa että hyötyyn nähden se olisi ajatuksenakin aivan pähkähullu. Kun Curiosityn matka maksoi n. 2,5 miljardia niin henkilökujetuksiin pitää laittaa kaksi tai kolme nollaa jatkoksi.

Kauemmaksi matkustaminen on vielä utopistisempaa…pelkästään raketin lähtökiihdytykseen tarvittaisiin kaikki maapallolta löytyvä energia ja siitä huolimatta olisi varauduttava matkalla myös suvun jatkamiseen, koska täältä lähtijöiden elinikä ei ehkä riittäisi perillepääsyyn (tarkoitan nyt sellaista kohdetta missä voisi asua joku sivilisaatio). Lisäksi ihmisikä painottomuudessa on suuri kysymysmerkki…matkalla olijoiden luusto ehkä häviäisi lähes kokonaan, tarvittaisiin ainakin jonkinlaista ennakoivaa geenimanipulaatiota.

”Toivottavasti Curiosity ehtii rullata eteenpäin punaisen planeetan pinnalla mahdollisimman pitkään ja kirjailla hiekan JPL-merkinnöillä.”
Heh, mainosmatka Marsiin. Harmi, että perästä puuttuu puhelinnumero ja yhteystiedot.

”Suurin osa astrobiologeista ei pidä tuonaikaisia tuloksiä merkittävinä, mutta tarkempi ja uudempi tieto on aina tervetullutta.”
Joo-o, tieto on kivaa, mutta matkassa on paljon myös politiikkaa ja propagandaa. Nythän Mars-matkoista on syntymässä uusi trendi, kun lähinnä kehitysmaana tunnettu Intiakin on julistanut lähettävänsä luotaimen Marsiin. En tiedä, mitä sellaista he aikovat siellä tutkia, mitä ei voitaisi selvittää kansainvälisillä luotainhankkeilla. Tapasin muutama vuosi sitten eräässä kansainvälisessä konferensissa insinöörin, joka esittäytyi intialaiseksi raketti- ja avaruusinsinööriksi. Hänen ensimmäinen kysymyksensä minulle oli: ”Tiedätkö, missä Intia on?” Siitä päättelin, että intialaisille avaruusinsinööreillekin tärkeintä on tuoda maataan esille maailmankartalle, eikä niinkään itse avaruustutkimus.

Ainakaan elämän syntyä ei kannattaisi saastuneen, köyhiensä ongelmista piittaamattoman maan etsiä Marsista. Matka maksaa ja on pois akuutimpien ympäristö- ja yhteiskunnallisten ongelmien hoidosta. Pahimmillaan luotain löytää vuosikymmenten etsimisen jälkeen Marsista elämää, mutta luotaimen lähettäneessä kurjallistomaassa ei ole enää kukaan tietoa vastaanottamassa tai hyödyntämässä.

”Ihmisten raahaaminen avaruuteen olisi kuitenkin kovin kallista ja tehotonta.”
Näillä tiedoin ja näillä näkymin kallista on, vaikka lentäisi vain ilmakehän ulkorajoille. Tulevaisuudessa asiat voivat olla toisin. Ehkäpä muutaman sadan vuoden päästä muille planeetoille on lähetetty raaka-aineita ja robotteja, jotka ovat kasanneet muita robotteja, koonneet pieniä energiavoimaloita, rakentaneet ihmisille sopivia asuinsijoja ja kehitelleet kaikenlaista muuta tarviketta ja työkalua. Sen jälkeen ei ole temppu eikä mikään ’skannata’ maassa elävä astronautti (kutsutaan sitä vaikka maastronautiksi) uusimmalla lääketieteellisellä kuvannuslaitteistolla ja koodata ja lähettää ko. piirros marsilaisille roboteille. Marsrobotti toimii kätilönä syöttämällä koodauksen biomateriaalia ulostavaan 3D-tulostimeen ja painamalla tulostusnappia. Ja kas, uudistunut ihminen on syntynyt Marsiin. Tällä menetelmällä on perinteisempään kloonaukseen nähden etuna, että ihmisyhteisön kasvatusta ei tarvitse aloittaa alkutekijöistään DNA:ta koeputkessa monistamalla, vaan päästään suoraan asiaan ja heti hommiin. (Ihmiskunnan kiire ja heti-mentaliteetti, kun ei ole vuosisatojen saatossa hävinnyt minnekään.)

Näitä luetaan juuri nyt