Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Hieman luettavaa marsilaisille

Blogit Tarinoita tieteestä 17.8.2012 12:56
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Mars-mönkijä Curiosity pääsi perille ongelmitta ja ehti jo lähettää ensimmäiset kuvansakin Marsin aavikkoisesta pinnasta.

Vaikea seitsemän minuutin laskeutuminen lukuisine eri vaiheineen sujui ongelmitta. Nyt mönkijä alkaa tehtävänsä mukaisesti tutkia laskeutumispaikkaansa Galen kraateria sekä läheisen Sharp-vuoren rinteitä. Curiosity keskittyy tutkimaan orgaanisia yhdisteitä, marsperän geologisia ominaisuuksia sekä merkkejä mahdollisesta elämästä tai ainakin elämälle sopivia olosuhteita.

Yksi tärkeä vaihe Curiosityn suunnittelussa oli nimenomaan laskeutumispaikan valinta. Paikan piti olla paitsi laskeutumisen kannalta turvallinen, myös tutkimuksellisesti mielenkiintoinen.

Galen kraateri valikoitui ehdotusten joukosta 27-vuotiaan post doc -tutkijan Ryan Andersonin ansiosta. Hän on tehnyt väitöskirjansa kyseisestä alueesta aiheesta ja onnistui vakuuttamaan NASA:n kannalleen. Nyt Anderson on mukana NASA:N tutkimusryhmässä.

Mitä Curiosity merkitsee Mars-tutkimukselle tai vaikkapa astrobiologiselle käsitykselle maailmankaikkeudesta?

Curiosityn olemassaolo ja tähän asti hyvin onnistunut matka vahvistavat ajatusta siitä, että luotainten ja erityyppisten laskeutujien rakentaminen on toimiva keino tutkia vieraita taivaankappaleita.

Etäältä ei pysty tutkimaan esimerkiksi elämälle otollisia yksityiskohtia kuin tiettyyn rajaan asti: täytyy lähteä paikan päälle.

Ihmisten raahaaminen avaruuteen olisi kuitenkin kovin kallista ja tehotonta. Koneet kestävät äärioloja ja aikaa paljon paremmin kuin ihminen. Ihmisälystäkin on paikan päällä lisähyötyä vain jonkin verran.

Ihmisen lähettäminen Kuuhun on tieteelliseltä anniltaan kovin pientä. Laskeutujan lähettäminen esimerkiksi Jupiterin jäisiin kuihin on anniltaan ja odotusarvoiltaan aivan toista luokkaa – ja paljon halvempaa.

Curiosity saattaa myös löytää vastauksia joihinkin toistaiseksi avoimiksi jääneisiin seikkoihin. Jo vuonna 1976 NASA:n Viking-laskeutujat tekivät kokeita, joissa näkyi viitteitä siitä, että Marsin hiekan seassa olisi aineenvaihdunnallista elämää. Tuloksia on kritisoitu paljon: menetelmä on karkea ja epätarkka ja toisaalta tieto marsperän koostumuksesta ylipäätään hyvin vaillinaista.

Suurin osa astrobiologeista ei pidä tuonaikaisia tuloksiä merkittävinä, mutta tarkempi ja uudempi tieto on aina tervetullutta. Lisäksi tietomme Marsin kemiasta ja geologiasta ovat joka tapauksessa lisääntyneet hurjasti vuodesta 1976 ja tulkintoja tuloksista on siksi helpompi tehdä.

Joillekin ihmisille jo pelkät Curiosityn lähettämät kuvat tulevat tarjoamaan yksiselitteisiä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. Esimerkiksi vuoden 1976 valokuvissa näkyneet ”kasvot” saivat monet uskomaan, että jos Marsin asukkaat eivät suoranaisesti kurkistele meitä hiekan seasta niin ainakin he rakentelevat kuvia itsestään herättääkseen mielenkiintomme.

Samoin Spirit-mönkijän vuonna 2008 lähettämä kuva herätti kovasti huomiota.

Toivottavasti Curiosity ehtii rullata eteenpäin punaisen planeetan pinnalla mahdollisimman pitkään ja kirjailla hiekan JPL-merkinnöillä. (Niin mönkijän renkaissa nimittäin lukee, ja siinäpä marsilaisille ihmeteltävää!) Noin 2,5 miljardia dollaria maksanut laite jatkaa NASA:n jo 15 vuotta kestänyttä läsnäoloa Marsissa.

Ensimmäisten kuvien joukossa, joita Curiosity itsestään lähetti, näkyy sen oma varjo Marsin pintaa vasten.

Jpg