Hevimusiikkia sydämen täydeltä

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Musiikkimakuni on hankala, sillä pidän ennen kaikkea musiikista, joka on tehty ennen syntymääni. Onneksi monet vanhat bändit kiertävät yhä. Viimeisen vuoden aikana olen päässyt kuuntelemaan niin Black Sabbathia kuin Deep Purpleakin.

Hevikonserteissa tulen usein miettineeksi, millä tavoin kuulijan sydän reagoi musiikkiin. Esityksen matalimmat äänet, bassosta ja bassorummusta lähtevät, kantautuvat kaiuttimista niin voimakkaina, että sydän tuntuu hakkaavan niiden tahdissa. Tunne on joskus jopa pelottava. Sitä paitsi erehdyin lukemaan opiskelijasta, joka oli ensin valittannut samasta asiasta ja seuraavaksi kaatunut kuolleena maahan. Häneltä löydettiin tosin myöhemmin synnynnäinen sydänvika.

Yritin ottaa selvää, onko musiikin matalimpien äänien vaikutusta kuuntelijoiden sydämeen tutkittu.

Juuri haluamani kaltaista tutkimusta en löytänyt. Sinänsä musiikin ja eri musiikkityylien vaikutusta verenkiertoelimistöön on kyllä tutkiskeltu paljonkin, ja tulokset ovat osin varsin mielenkiintoisia. Esimerkiksi brasilialaiset tutkijat ovat verranneet barokkimusiikin ja hevin vaikutuksia, ja ehkä hieman yllättäenkin huomanneet, että molemmat tyylit laskevat kuuntelijoiden verenpainetta.

Ylipäätään musiikin verenpainetta laskeva vaikutus on todettu muissakin tutkimuksissa, ja lisäksi on huomattu, että musiikin kuuntelu edistää aivojen toipumista aivoninfarktipotilailla. Kognitiiviset mekanismit, tarkkaavaisuus ja muisti, toipuvat nopeammin, jos potilas kuuntelee musiikkia.