Hevihemmot, heiluttakaa hitaammin!

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kesken romaaninkirjoituksen loppuvaiheiden aivoihini ei oikein mahdu muuta kuin romaanihenkilöiden elämää ja musiikin kuuntelua.

Ennen en juuri pystynyt kuuntelemaan musiikkia samalla kuin kirjoitan, mutta nykyään pystyn. Ehkä keskittymiskykyni on parantunut sen verran, että pään ulkopuoliset tapahtumat eivät enää häiritse, ja toisaalta kirjoittaminen rutinoitunut niin, että musiikki pikemminkin auttaa ajatuksia kuin estäisi niiden lentoa.

Välillä tosin havahdun siihen, että en oikeastaan ole kuullut musiikkia pitkään aikaan. Olen jollain tapaa sulkenut kuuloaistimuksen pois tietoisuudesta. Kehoni reagoi silti: pää saattaa nyökyttää musiikin tahdissa, vaikken muuten edes huomaisi musiikkia kuulevani.

Erityisen vahvaa nyökyttely on tietenkin hevimusiikin kohdalla.

Oma pääni ei juuri koskaan liiku musiikin tahdissa vahvaa nyökyttelyä suuremmin. Toisilla varsin reipas pään heilutus, head banging, tulee täysin luontevasti.

Mutta voih. Tällainen käytös on vaarallista! Jos pää tekee yli 75 asteen liikettä suhteessa normaaliasentoon ja liikkeen taajuus ylittää 146 iskua minuutissa, on olemassa pää- ja niskavamman vaara. Asiaa on tutkittu koehenkilöiden ja biomekaanisten mallinnusten avulla.

”Head banging” sai ilmeisesti alkunsa Led Zeppelinin ensimmäisellä amerikankiertueella. Bostonin konsertissa vuonna 1968 eturivin kuulijat ihan konkreettisesti hakkasivat päätään lavan reunaan. Toivottavasti tästä ilmiöstä on päästy. Tyylejä on toki erilaisia perinteisen suorasta ylhäältä alas -liikkeestä erilaisiin sivulle taivutteluihin ja pään pyörittämisiin.

Kuuluisiakin päänheilutuksen uhreja löytyy: Metallicassa bassoa soittanut Jason Newsted erosi bändistä vuonna 2001 osasyynä lavaesiintymistavasta johtuneet vammat. Evanescencen kitaristilta Terry Balsamolta repesi kaulavaltimo ja hän sai aivoinfarktin.

Moshaajat: pitäkää siis liike alle 75 asteessa ja nopeus alle 146 iskussa per minuutti. Hevimusiikki on vaarallista – sitä ei koskaan pidä unohtaa!

Alan tyypeille suosittelen kotimaista vaihtoehtoa, Barren Earthia. Pian siltä taitaa ilmestyä uusi levykin.