Hannu Hautalan kuvissa eläin on yksilö
Luontokuvaaja Hannu Hautala kuoli torstaina.
En tuntenut Hautalaa, vaan pelkästään hänen teoksiaan ja uraansa. Olen ollut ilahtunut siitä, kuinka moniulotteisesti hänen merkitystään luontokuvaamiselle on jo ehditty pohtia – esimerkiksi tässä Helsingin Sanomien ja tässä Ylen jutussa.
Hautala kannusti nuorempiaan ja auttoi tekemään luontokuvauksesta elinkeinon. Hän usutti miehiselle alalle myös naisia. On ollut mukava lukea näitä sisäpiirin muistoja Hautalasta. Taiteilijana ihailin hänen totaalista omistautumistaan luontokuvaamiselle.
Itse puhtaasti yleisön edustajana olen pitänyt Hannu Hautalan työssä tärkeänä sitä, kuinka sielukkaina muiden lajien edustajat hänen kuvissaan esiintyivät. Hautalan otoksissa muunlajiset eläimet ovat yksilöitä siinä missä ihminenkin.
Minusta on tärkeää näyttää eläinten yksilöllisyys. Muunlajiset eläimet eivät ole vain populaatioita, kasvotonta massaa, vaan niiden kannat koostuvat ainutlaatuisista yksilöistä. Niin kuin asia on ihmistenkin kohdalla.
Muiden lajien itseisarvo on helpompi ymmärtää, kun näkee omin silmin, että muunlajisetkin ovat mielellisiä, yksilöllisiä olentoja. Se ei ole inhimillistämistä, vaan tosiasian kertomista. Uskon, että eläinlajien ja esimerkiksi elinympäristöjen suojeluun on helpompi asennoitua positiivisesti, kun taustalla on ajatus muunlajisista yksilöinä – ei pelkkinä numeroin esitettyinä kannan kokoina ja vaihteluina.
Valokuvat ja siten myös luontokuvat muuttavat maailmaa. Monenlaisia kuvia tarvitaan muutokseen – Hautalan sielukkaat kotkat ja palokärjet eivät tietenkään riitä.
Luonto esimerkiksi ei ole aina kaunis eikä luonnontilainen. Suomi ei todellakaan ole pelkkää kaunista metsää, ja tätä onkin näytetty esimerkiksi Sanni Sepon, Antti Haatajan ja Anssi Jokirannan valokuvissa.
On tärkeää näyttää kuvissa muutos ja ihmistoiminnan tuottama uhka. On tärkeää onnistua näyttämään se, mitä ei enää ole.
Samalla tavalla Hannu Hautalan upeat, henkeäsalpaavankin kauniit sekä eläimiä joskus mystifioivat kuvat eivät riitä. Pitää näyttää toisenlaisiakin eläimiä: sellaisia, johon ihmisen on vaikea samaistua tai jotka herättävät inhoa ja pelkoa.
On tärkeää näyttää huonosti voivia eläimiä, kuolleita eläimiä ja sitä, mitä ihmiskunnan nykyinen eläinsuhde aiheuttaa.
Mutta juuri luontokuvan moninaisuuden puolesta Hannu Hautala käsittääkseni teki töitä. Kiitos.