Hankalat teinit ansaitsevat pääsykokeensa
On jälleen käynnistynyt keskustelu siitä, pitäisikö yliopistojen pääsykokeet poistaa kokonaan. Tällä kertaa keskustelun pani liikkeelle opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen, joka toivoi ylioppilaskirjoitusten ottavan pääsykokeiden roolin.
Kiukkuni pääsykokeiden poistamista kohtaan kumpuaa varmaankin täysin omakohtaisista kokemuksista. Olin yläasteen lopusta lukion loppuvaiheille aivan jotain muuta kuin kypsä ja harkintakykyinen tulevaisuuden toivo: olin teini, jota kiinnostivat musiikki, vastakkainen sukupuoli sekä salibandy.
Pärjäsin ihan hyvin niissä aineissa, joista pidin, mutta laiskuus ja huomiokyvyn puute pudottivat vastaavasti kärryiltä monessa muussa aineessa. Itse ylioppilaskokeessa oli taas suurena ongelmana se, että silloin saattoi kirjoittaa vain yhden reaaliaineen kokeen. Olin huono kielissä, ja jos olisin niiden sijaan (tai edes lisäksi) voinut kirjoittaa useamman eri lukuaineen, yo-todistus olisi näyttänyt kovasti toisenlaiselta. Joka tapauksessa en olisi päässyt lukemaan biologiaa pelkällä yo-todistuksella ja lukion päättötodistuksella.
Pääsykokeiden ansioista pääsin sisään heti ensimmäisellä hakukerralla ja valmistuin seitsemässä vuodessa filosofian tohtoriksi.
Toivoisin kovasti, että kaikki, jotka ajavat pääsykokeiden poistamista, pohtisivat vastauksia seuraaviin:
-Entä jos nuori ihminen valitsee itselleen lukiokursseja aineista, jotka eivät myöhemmin enää kiinnostakaan eivätkä tue pääsyä unelmauralle? Tuntuu, että yhteiskuntamme sallii nuorille epätietoisuutta ja erehtymistä aina vain huonommin. Ilmeisesti ihmisen pitäisi tietää jo yläkoulun alussa, mikä hänestä tulee isona.
-Entä jos ylioppilaskokeet menevät huonosti? Pääsykokeisiin voi aina lukea uudestaan ja hakea moneen paikkaan ja koulutusohjelmaan samaan aikaan. Jos sisään pääsee vain yo-kokeiden tulosten perusteella, nuori ihminen on yo-todistuksensa vanki. Huonosti menneen, mutta hyväksytyn yo-kokeen voi uusia vain kerran. Vaikka sen voisi uusia loputtomasti, olisiko kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa käydä useassa eri pääsykokeessa kuin kerran puolessa vuodessa uusimassa yo-koe?
-Miten ihmeessä nykyisenkaltaisella yo-kokeella, jossa reaaliaineet on jaettu vain kahdelle koepäivälle ja kokeen kokonaisuus on helposti edelleen hyvin kielipainotteinen, mitattaisiin soveltuvuutta korkeakoulujen kaikkiin opinto-ohjelmiin? Mitä yo-kokeita painotettaisiin valittaessa opiskelijoita vaikkapa arkkitehtuurin, musiikin johtamisen tai näyttelijäntaiteen koulutusohjelmiin?
*
Toisaalta on turha keskustella kovin yksityiskohtaisesti siitä, miten korkeakoulujen pitäisi valita opiskelijansa. Niiden pitäisi nimittäin päättää opiskelijavalinnoistaan aivan itse.
On tärkeää, että korkeakoulut, jotka itse tuntevat parhaiten koulutusohjelmiensa vaatimukset, saavat suunnitella niihin sopivat valintakriteerit.