Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Hankalat teinit ansaitsevat pääsykokeensa

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 23.4.2016 14:06
On jälleen käynnistynyt keskustelu siitä, pitäisikö yliopistojen pääsykokeet poistaa kokonaan. Tällä kertaa keskustelun pani liikkeelle opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen, joka toivoi ylioppilaskirjoitusten ottavan pääsykokeiden roolin. Kiukkuni pääsykokeiden poistamista kohtaan kumpuaa varmaankin...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Eikös tämän voisi hoitaa niin että jokainen pääsee korkeakouluun joka sinne haluaa mennä ja oppilaitoksesta sinne kykenemättömät tipahtaa pois ensimisen tai toisen vuoden aikana, kuten käsittääkseni Saksassa on. Ei tulisi monen vuoden hakurumbaa vaan tulisi kerralla selväksi jos ei opiskelijasta vaan ole alalle.

Tiina Raevaaran kannanotto on hyvin aiheellinen. Viisi-kuusitoistavuotiaalla ei todellakaan ole edellytyksiä tietää mikä ala olisi juuri häntä varten. Sen hahmottumiseen tarvitaan aikaa ja laaja-alaisia kokemuksia ja juuri siihen lukiota tarvitaan. On täysin väärin ymmärretty, että lukio olisi ammattikoulutuksen ensimmäinen vaihe. Lukiossa opiskelijan pitäisi oppia hahmottamaan ympärillään olevaa maailmaa mahdollisimman objektiivisesti, löytämään omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa sekä toimimaan järjestyneen yhteiskunnan jäsenenä. Siis vasta perustaa siellä luodaan. Kyse on vähän samasta kuin urheilussa, jossa nuori ei voi tuntea taipumuksiaan ellei hänellä ole riittävän monipuolista kokemusta eri lajeista.

Grahn-Laasonen väittää pääsykoejärjestelmäämme tehottomaksi! Kuitenkin ylioppilaskirjoitusten kulut ovat noin kaksi kertaluokkaa pääsykokeita suuremmat ja ne syövät huomattavan osan lukion opetusajasta.Jo yksin näistä syistä juuri ylioppilaskirjoitukset, eikä suinkaan pääsykokeet, pitäisi poistaa.

On myös vaikea ymmärtää miten juuri pääsykokeet hidastaisivat opiskelua. Kun karsintaa joka tapauksessa pitää tehdä, opiskelijoita tuskin voidaan ottaa sen enempää, vaikka pääsykokeita ei olisikaan. Eivät siinä ministeriön vauhdittamiset auta, ellei sitten aloituspaikkoja lisättäisi. Kyllä välivuodet johtuvat pikemminkin siitä, etteivät ylioppilaat ole vielä pystyneet hahmottamaan omia tavoitteitaan eivätkä ole motivoituneita. Se puolestaan johtuu lukion opetuksesta, joka on kytkeytynyt ylioppilastutkintoon itseisarvona, jolloin oleellisimmat tavoitteet ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Näin ollaan helposti väärinvalintojen suossa, mikä on tehottomin mahdollinen tie valmistua työelämään.

Aika mieletön on myös idea sekoittaa lukiolaisia yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kursseille. Ennen kaikkea sellaiseen ei ole nähtävissä resursseja. Ylipäätään oikeiden asiantuntijoiden mielipiteitä ei opetusasioissa kuulla puhumattakaan, että poliitikot alentuisivat aitoon keskusteluun. Hyvät päättäjät käyttäisivät olemassa olevaa asiantuntemusta eivätkä vain itseriittoisesti sanelisi asioita.

Paavo: Yliopiston opettajana pidän kaikkien pääsyä korkeakouluihin ensimmäiseksi vuodeksi aivan liian raskaana ratkaisuna. Pääsykokeilla pyritään juuri kelpoisuuden selvittämiseen. Toki on myönnettävä, että siihenkään ei usein ole riittäviä resursseja. Kuitenkin hyvinkin resurssoitujen valintakokeiden kustannukset olisivat vain murto-osa ylioppilaskirjoitusten kustannuksista.

Ikävää näissä asioissa on, että ministeri harrastaa sanelupolitiikkaa ja linjan valittuaan käytännössä kieltäytyy keskustelusta. Vaikka meneillään on kallis ja riskialtis ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen, se ei saisi olla esteenä asioiden pohtimiselle.

Miksi ei ensimmäisen vuoden opintoja järjestetä verkko-opetuksena ja avoimessa yliopistossa. Parhaiten pärjänneet sitten saavat opiskeluoikeuden jatkoon.

Yliopistossahan monet menestyneet opiskelijat eivät käy ollenkaan luennoilla tai osta kurssikirjoja, joten ilman niitäkin (verkkoluennoilla ja -materiaalilla) voi varmasti peruskurssit selvittää.

Ainakin joku kokeilu tuollaisesta olisi mielestäni paikallaan.

Kalevi, kolikon toinen puoli on se, että nyt nuori saattaa hakea vuodesta toiseen uudestaan ja uudestaan opintoihin joihin ei ole kykyä ja hukkaa siinä monta vuotta. Kuinka paljon tällainen söisi sitten resursseja on täysin kiinni järjestämistavasta. Peruskurssit ovat yleensäkin massakursseja ja ne olisi aivan hyvin järjestettävissä verkko-opetuksena, ja sitten tenteillä karsinta. Saksassa sai muistaakseni tulla hylätty kaksi tai kolme kertaa, sitten se yliopistoura olikin siinä ja voi alkaa etsimään oman tasoistaan tekemistä.

Ruotsissa meikäläisen kaltainen ylioppilaskoe lopetettiin jo 40 vuotta sitten. Pari vuotta sitten uudistettu lukion päättötodistukset perustuvat kursseihin ja saavutettuihin pisteisiin.
Lukio todistus jakautuu peruspätevään- (grundläggände behörighet) ja erityispätevään paperiin (särskild-). Jollei pisteet näihin riitä saa kuitenkin opintotodistuksen.
Tiedekunnat yliopistoissa vaativat yleensä molemmat pätevyydet ja lisäksi sopivuustestin. Joihinkin pääsee vähemmällä.

Meillä puolet ikäluokasta menee lukioon. Suurin osa varmistaa lakin karsimalla hankalimmiksi koetut aineet (matematiikka, reaalin työteliäämmät). Jäljelle jää lähinnä äidinkieli, englanti ja terveysoppi .
Tuolla paperilla ei pääse kuin taide- tai viihdealalle kuten 30% abeista ilmoittaakin..

Ylioppilastutkinto teettää valtavasti työtä lukioissa ja tutkintolautakunnassa. Abi keskittyy vain aineisiin, jotka kirjoittaa.

Kolumnistin ajatus että huonon tai väärävalintaisen yo-todistuksen voi kompensoida onnistumalla pääsykokeessa (ja preppauskursseja maksamalla) on teoriaa sillä jos esim. matematiikka puuttuu niin jäljelle jää enää ”elämää-ja erotiikkaa” -ainevalinta. Tiedän opiskelijan, joka yritti oikikseen 5 kertaa ja turhaan.

Meillä on lukioita, joihin vaaditaan yli 9 ka peruskoulusta ja aluepoliittista syistä ylläpidettäviä lukioita, jotka ottavat sisään kaikki kynnellekykenevät.
Siksi vuosien mittaan koetta on helpotettu. Ruotsi pois, matemaattiset aineet ei, reaaliin riittä terveysoppi ym.
Sellainenkin kummajainen on että vain kaksi ainetta on oikein lailla määrätty lukioon, Terveysoppi ja uskonto, jotka molemmat kuuluisivat peruskoulun puolelle.

Grahn-Laasonen on oikeilla jäljillä. Lukioita on karsittava pääsykynnystä korottamalla. Nykyisen kaltainen ylioppilaskoerumba joutaa lopettaa. Nyt kolmannes ylioppilaista ei pääse mihinkään korkeakouluun, valtavaa tuhlausta.

Tapanainen: ”Grahn-Laasonen on oikeilla jäljillä. Lukioita on karsittava pääsykynnystä korottamalla. Nykyisen kaltainen ylioppilaskoerumba joutaa lopettaa. Nyt kolmannes ylioppilaista ei pääse mihinkään korkeakouluun, valtavaa tuhlausta.” Eipä taida Grahn-Laasonen olla tuota mieltä. Hänhän on henkeen ja vereen ylioppilastutkinnon puolustaja, vaikka ei ole esittänyt kantansa tueksi juuri muuta faktaa kuin kirjoitusten sähköistämisen!

Lukioon pääsykynnyksen korottaminen on varteenotettava vaihtoehto, mutta asettaako se liian suuret vaatimukset nuorten kypsyydelle tuossa iässä? Luulenpa niin olevan. Toinen vaihtoehto olisi, että lukiossa opiskeltaisiin myös jokin perusammatti. Tällöin korkeakouluihin sopiva aines saisi arvokasta tuntumaa työn olemuksesta ja muutenkin hyödyllisiä taitoja. Muut puolestaan saisivat perusteet ammatillisiin jatko-opintoihin. Tällainen lukion ja ammattikoulun risteytys antaisi siis kaikille jotakin eikä kukaan putoaisi pelistä niin selkeästi kuin miten nykylukiossa voi käydä. Samalla rajoitettaisiin ongelmien siirtymistä korkeakouluihin pyrkimiseen ja jopa niistä valmistumiseen.

”Lukioon pääsykynnyksen korottaminen on varteenotettava vaihtoehto, mutta asettaako se liian suuret vaatimukset nuorten kypsyydelle tuossa iässä? ”
Kun minä kirjoitin niin ikäluokastaan kirjoitti alle 10%. Silloiseen oppikouluun karsittiin jo n 11 vuotiaita ja lukiossakin oli (muistaakseni) numerus clausus.

Sitten tuli peruskoulu periaatteella ”teini joka perheeseen”. Tänään julkaistiin tutkimus 9.luokkalaisista, jotka eivät osaa laskea paljonko 30%:n alennus merkitsee hinnassa. Heistkin puolet menee lukioon tavoitteena ”stand-up-koomikon” ura.

Ammattikoulupohjainen ylioppilaspolku joutaa lopettaa. Muistan kun eräs äiti valitti että hänen ”teknisesti lahjakkaat” poikansa eivät päässeet ylioppilaiksi kun eivät selviä ruotsin kirjoituksista. No, sitäkään murhetta ei enää ole.

Ovatko nykynuoret niin paljon fiksumpia kuin me 1960-luvun alkupuolella kirjoittaneet. Varmaan ovatkin mutta ei nyt sentään noin paljon. Ylioppilastulva kertautuu jatko-opintopaikkojen painottumisena humanistisille-, taide- ja viihdealoille, joilla Suomi ei takuulla lähde nousuun.

Aloitetaan peruskoulun yläkoulun tasokurssien palautuksesta, lakkautetaan pieniä (muutaman kymmenen) oppilaan lukioita, valtakunnallinen keskiarvovaatimus, lakkautetaan ylioppilaskoe mutta otetaan käyttöön Ruotsin kaltainen pistejärjestelmä niin eiköhän Nobelkin joskus kiittele.

Tapanainen: Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Koulutuksen jokaisella tasolla hukataan mahdollisuuksia yrittämällä tasapäistää ikäluokat. Ymmärrän kyllä, että sillä tarkoitetaan hyvää, mutta käytännössä se ei toimi vaan tulee sekä rahallisesti että laadullisesti kalliiksi.

Muinoin todella vain ehkä joka kymmenes ikäluokasta meni lukioon. Se ei silti välttämättä tarkoita, että vain noin pienellä osalla olisi riittävästi lahjoja lukion läpäisemiseen kannattavalla tasolla. Millainen karsinta koulutuksen eri vaiheissa on tarpeen määräytyy sen mukaan millaiseksi kansan yleissivistyksen taso halutaan. Siitä veronmaksajat joutuvat maksamaan jyrkkenevästi sitä enemmän mitä korkeammalle pyritään. Kun karsintaa joka tapauksessa tapahtuu viimeistään työmarkkinoilla, kaikkein kalleinta on tuottaa tarpeettoman paljon (ja keskinkertaisia) maistereita ja tohtoreita.

Näkisin lukio- ja ammattikoulutuksen yhdentämisen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi yksinkertaistaa koulutusjärjestelmäämme niin, että se olisi sekä joustava että huomioisi opiskelijoiden kyvyt. Kaksilinjaisuus toisi lisää mahdollisuuksia ammattikoulutuksen puolelle, mutta laajentaisi myös ylioppilaslinjalla opiskelevan maailmankuvaa ja elämässä pärjäämisen mahdollisuuksia. Toisen asteen opinnot voisi siis suorittaa varsin monitasoisena, mikä ilmenisi myös päästötodistuksesta. Vain osa koulun läpäisseistä saisi ylioppilaslakin (ilman ylioppilastutkintoa) ja voisi pyrkiä korkeakouluihin. Silloin korkeakouluihin pyrkivän aineksen valmiudet olisivat huomattavasti homogeenisempia kuin nykyisin ammattikoululusta ja lukioista tulevilla.

Jotta päästäisiin järkevään karsintaan ja sopivaan tasospektriin opintojen eri vaiheissa, poliitikkojen pitäisi ymmärtää, etteivät kaikki ihmiset ole kaikessa yhtä lahjakkaita. Tämän hyväksyminen ei ole kenenkään ihmisarvon väheksymistä. Lahjakkuus ei ole elitismiä. Elitismiä muodostuu vasta, kun palkkahaitari venyy kohtuuttomaksi.