Haluatko todella joutua kertomaan ketä äänestät?

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Lapsena minua ärsytti, kun vanhempani eivät koskaan suostuneet kertomaan, ketä he äänestivät vaaleissa. ”Vaalisalaisuus”, he sanoivat hieman naureskellen, mutta minun mielestäni kertomatta jättäminen oli pelkkää pikkumaisuutta. Kai äänestyskäyttäytymisestä olisi voinut keskustella siinä missä lounasvalinnoista tai lempitelevisio-ohjelmista.

Pari kuukautta sitten jouduin erästä työtehtävää varten palauttamaan mieleen toista maailmansotaa ennakoineita tapahtumia ja erityisesti Anschlussin, Itävallan liittämisen natsi-Saksaan.

Noin 76 vuotta sitten, huhtikuussa 1938, Itävallassa pidettiin kansanäänestys, jossa liittäminen Saksaan hyväksyttiin 99,7 prosentilla äänistä. Yrjö Lautelan ja Jyrki Palon mainiossa tietokirjassa Itävalta – kappale mennyttä suuruutta (Edita, 2005) kerrotaan äänestyksen yksityiskohdista. Äänestyksen jälkeen lipukkeet pudotettiin lasiseen uurnaan kaikkien nähtäville. Väärin äänestäminen näkyi ulospäin. Saksan haluama äänestysvaihtoehto oli merkitty lippuun paljon suuremmalla kuin toinen, sinänsä merkityksetön vaihtoehto. Natsit valvoivat äänestystä, kymmeniä tuhansia oppositiomielisiä oli pidätetty, juutalaisia ei laskettu uurnille lainkaan.

Keinot ovat tuttuja diktatuureissa ympäri maailmaa. Viimeisimpinä samanlaisia havaintoja tehtiin Krimin kansanäänestyksen yhteydessä.

Sosiaalisen median myötä ihmiset huutelevat yhä suurempaan ääneen omista poliittisista valinnoistaan. Vaalien alla oma ehdokas voi olla näkyvissä jokaisessa FB-kommentissamme profiilikuvaan liitettävän ”pinssin” kautta. Ehdokkaan some-mainoksia levitetään ja hänen avujaan korostetaan päivityksissä.