Hakkaamaton metsä kuolee pystyyn, ja Afrikassa villit soittavat rumpuja

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

Tampereen yliopistossa väitöskirjaa tekevän Eeva Rinteen tutkimus näyttää saaneen julkisuutta ainakin Aikalaisen, Ylen ja Iltalehden myötä.

Hyvä niin, sillä tutkimusaihe on varsin tärkeä. Rinne nimittäin tutkii, millä tavalla eri kansat ja kulttuurit esitetään maantiedon ja historian oppikirjoissa.

Peruskoulun oppikirjoissa afrikkalaiset asuvat savimajoissa ja soittavat bongorumpuja. Australialaiset viihtyvät didgeridoon kanssa. Espanjalaiset ovat härkätaistelijoita. Länsimaiden kohdalla korostetaan edistynyttä teknologiaa, mutta Afrikasta esitellään nälänhätä ja aids.

Venäjään suhtaudutaan varsin kompeksisesti: ”Venäjä kuvataan historian kirjoissa monin paikoin pelottavana ja uhkaavana, jopa pahana. – – Maantiedon kirjoissa ei oikeastaan ole Venäjää. Että jos puhutaan Suomen lähialueista, niin siellä on muut maat, mutta ei Venäjää. Jopa kartoista se on voitu ottaa pois”, Rinne kertoo Aikalaisen jutussa.

En tiedä, ovatko kulttuuriset stereotypiat oppikirjojen suurin ogelma. Nekin ovat nimittäin vain osa laajempaa ilmiötä: koulukirjojen sisältämää vanhentunutta tietoa.

Tai ehkä ”vanhentunut” ei ole täysin oikea sana. ”Jumittunut” voisi olla parempi. Oppikirjoja nimittäin valitettavan usein rakennetaan yhä saman kaavan mukaan, samojen kuluneiden esimerkkien kautta. Vaikka Suomessa on osaavia ja kokeneita oppikirjantekijöitä, harmittavan harvoin oppikirjoissa näkee todellista tuoreutta. Oppikirjoilla tehdään bisnestä, ja ehkä liiallista kokeellisuutta siksi vältetään.

Biologian oppikirjoissa minua on harmittanut ennen kaikkea samojen esimerkkien kierrättäminen vuodesta (ja vuosikymmenestä toiseen). Edelleen joissain kirjoissa käytetään silmien väriä esimerkkinä ominaisuuksien periytymisestä, vaikka vanha käsitys periytymisen kvalitatiivisuudesta on jo kumottu.

Samoin minua kismittää kaavakuva metsän kehityksestä eli sukkessiosta, jossa ydinviestinä ilmeisesti on, että metsät tulee hakata noin 100 vuoden ikäisinä, koska muuten ne mätänevät pystyyn. Opinkappale edustaa metsäteollisuuden, ei biologian näkemystä. Metsät uudistuvat ja pysyvät pystyssä varsin hyvin ilman ihmisen sekaantumista asiaan.

Samoin tiedän, että psykologian oppikirjoissa on ongelmia. Tiedetoimittaja Susanne Björkholm kirjoitti vuonna 2007 ilmestyneessä artikkelissa yksityiskohtaisesti lukion psykologian oppikirjojen ongelmista. Hän syytti oppiainetta epätieteellisyydestä ja pysähtyneisyydestä. (Björkholmin kirjoitus löytyy teoksesta Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa, toim. Marko Hamilo, Ajatus-kirjat.)

On varsin tarpeellista, että oppikirjojen tarjoamaa kuvaa maailmasta puretaan palasiksi ja kritisoidaan. Ihmisen on vaikea päästää irti käsityksistä, joita hänelle on ensimmäisenä asioista opetettu.