Fyysikko Räsänen ja kanssablogaajan vastuu

Suuresti arvostamani fyysikko Syksy Räsänen ilmoitti eilen lopettavansa blogin pitämisen Tiede-lehden sivuilla.

Syyksi lopettamiselle Räsänen ilmoitti blogikollegansa, tiedetoimittaja Marko Hamilon kirjoitukset. Suomen Kuvalehteenkin kirjoittava Hamilo on pitänyt Tieteen sivuilla omaa Skeptikon päiväkirja -blogiaan.

Räsänen ei ole pitänyt Hamilon tavasta kirjoittaa esimerkiksi maahanmuutosta ja rasismista: ”Ongelmana on se, että Hamilo esittää blogissaan ideologisia lähtökohtiaan ja poliittisia kantojaan kuin ne olisivat tieteellisen neutraaleja tosiasioita. Journalismin pitäisi päin vastoin avata ideologioiden taustoja ja valottaa niiden suhdetta tosiasioihin. Erityisen ongelmallista tämä on siksi, että Hamilon kannat ovat muukalaisvastaisia ja hän perustelee niitä virheellisillä väitteillä.”

Syksy Räsänen perustelee johtopäätöksensä huolellisesti – kannattaa lukea! Myös vasta-argumentit Hamilon kirjoitukselle ovat varsin perusteelliset.

Kunnioitan Räsäsen vahvan periaatteellista päätöstä. Hänellä on varteenotettava pointti ajatuksessaan, että ”kirjoittamalla asiallisesti fysiikasta ja jättämällä puuttumatta Hamilon kirjoituksiin autan sellaisen kuvan syntymistä, että minä kirjoitan siitä, mitä tiede kertoo hiukkaskosmologiasta, Marko Hamilo taas siitä, mitä tiede kertoo maahanmuutosta, rasismista ja puoluepolitiikasta”. Sosiaalisessa mediassa moni onkin ylistänyt Räsäsen päätöstä ”esikuvallisena tekona”.

Itse kuitenkin kapinoin sitä ajatusta vastaan, että väistäminen olisi oikea reaktio huonoksi koettuja kirjoituksia kohtaan. Kun ”oikeamielinen” poistuu takavasemmalle, jäljelle jäävät enää ”väärämielisen” ajatukset. Teko vaientaa vain poistujan itsensä.

Mietin myös, millaisia jaettuja julkaisualustoja tulisi välttää, jos Räsäsen johtopäätöksiä laajentaisi muualle mediamaailmaan. Pitäisikö vastuuntuntoisen kirjoittajan esimerkiksi olla julkaisematta kirjoja sellaisen kustantamon kautta, joka kustantaa yhdenkin ideologisesti epäilyttävän kirjan?

Entä missä menee raja? Mikä on tarpeeksi epäilyttävää?

Toisaalta teko antaa mielestäni liikaa painoarvoa huonoksi koetuille kirjoituksille. Nyt huonot kirjoitukset maahanmuutosta muuttuvat merkityksellisimmiksi kuin hyvät kirjoitukset hiukkasfysiikasta. Nimenomaan hyvistä kovien luonnontieteiden popularisoijista on jatkuva pula. Maahanmuuttokirjoittelijoita sen sijaan riittää.

Joka tapauksessa Syksy Räsäsen kirjoituksessa oli paljon miettimisen aihetta ja se nosti esiin varsin tärkeitä asioita: Kuinka paljon tieteen painoarvoa voi käyttää hyväksi erilaisten ideologioiden ja arvojen pönkittämiseen? Mikä on hyvää tiedekirjoittamista ja milloin mennään pseudotieteen puolelle? Entä kenellä on viime kädessä vastuu siitä, kuinka tekstejä luetaan: kirjoittajalla, julkaisijalla, yleisöllä – vai kenties kanssakirjoittajilla?

Syksy Räsäsen päätös on hänen omansa ja selvästi kauan mietitty. Kunnioitan sitä. Nämä pohdintoni yrittävätkin koskea tekoa enemmän yleisellä tasolla.

On joka tapauksessa turhaa pelätä Räsäsen hiljenemistä internetissä: hän jatkaa blogaamista syksyllä Ursan nettisivuilla. Onneksi!