Filosofin väärinymmärrykset

Filosofi Juha Himanka haukkui tuoreessa Tieteessä tapahtuu -lehdessä Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan. Himangan mielestä Enqvistin ja Valtaojan populaarit tietokirjat ovat ”akateemisen keskustelun ääri-ilmiöitä”. Myös Helsingin Sanomat uhrasi paljon tilaa Himangan kirjoituksen uutisoimiseen.

Fyysikko Enqvist ja tähtitietelijä Valtaoja ovat molemmat kirjoittaneet kirjoissaan paitsi maailmankaikkeuden fysikaalisista ominaisuuksista, myös ihmisen roolista maailmankaikkeudessa, uskonnosta ja maailmankatsomuksesta sekä filosofiasta silloin kun filosofia on ottanut kantaa vaikkapa maailmankaikkeuden rakenteeseen.

Erityisesti Enqvist on kirjoittanut paljon suhteestaan uskontoihin. Viimeisimmissä teoksissaan, Kuoleman ja unohtamisen aikakirjoissa sekä Uskomattomassa matkassa uskovien maailmaan, hän pähkäilee esimerkiksi uskonnollisen maailmankatsomuksen ja luonnontieteellisen maailmankuvan konfliktikohtia.

Myös Valtaoja on kirjoissaan jatkuvasti sivunnut maailmankatsomuksellisia näkökohtia – ennen kaikkea tietysti piispa Juha Pihkalan kanssa kirjoitetussa keskustelukirjassa Nurkkaan ajettu Jumala?.

Juha Himanka syyttää Enqvistiä ja Valtaojaa yksinkertaistamisesta ja vääristelystä. Hänen mielestään herrojen teokset sisältävät väitteitä, joita ei ole perusteltu kunnolla. Jopa suhteellisuusteoria esitetään Himangan mielestä teoksissa liian varmana.

Himangan mielestä Valtaoja ja Enqvist syyllistyvät ”ääri-ilmiöön” kirjoittaessaan luonnontieteistä lähes ongelmattomana alueena.

Ääri-ilmiötä on hänen mielestään esimerkiksi Valtaojan väittämä ”Ei kestänyt kauan saada selville, että Einsteinin suhteellisuusteoria oli parempi kuvaus todellisuudesta kuin lukuisat kilpailevat teoriat; niin sen sisäinen loogisuus kuin sen ennusteiden paikkaansapitävyyskin eliminoivat tehokkaasti vaihtoehdot”.

Himanka väittää myös Kari Enqvistin ”hyökkäävän jatkuvasti ihmisarvoa vastaan” – osoituksena sellaisesta toimii vaikkapa lausahdus ”[kosmologian] paletissa ihmiskunta on vain kärpäsenlikaa”.

Juha Himangan koko kirjoituksen voi lukea Tieteessä tapahtuu -lehden nettiversiosta.

Pidin kirjoitusta kovin kummallisena ja jopa tarkoitushakuisena. Itsekin olen kirjoittanut siitä, että olisi suotavaa, jos asiantuntijat pysyisivät lestissään esiintyessään mediassa. Enqvist on professori vain teoreettisessa fysiikassa – ei filosofiassa tai uskontotieteessä.

Vaatimus koskee kuitenkin vain tilanteita, joissa henkilöt todella esiintyvät asiantuntijoina. Omakohtainen, kansantajuinen kirja voi sisältää vaikka minkälaisia pohdintoja. Ei kirjojen kirjoittamista ole tarkoitus jättää vain asiantuntijoille. Filosofiasta saavat kirjoittaa muutkin kuin filosofit – itse asiassa pidän sitä jopa toivottavana.

Toiseksi jäin ihmettelemään, eikö Himangalla ole medialukutaitoa tai ylipäätään tiede- ja mediamaailman ymmärrystä. Kirjoituksessaan hän arvostelee Enqvistiä ja Valtaojaa aivan kuin nämä olisivat kirjoittaneet populaarit kirjansa tieteellisiksi puheenvuoroiksi. ”Tarkastelen tässä akateemisen keskustelun viimeaikaisia ääri-ilmiöitä”, Himanka kirjoittaa jo artikkelinsa ingressissä.

”Akateemisessa keskustelussa pyritään yleensä välttämään äärimmäisiä kärjistyksiä tai ainakin sellaiset varaudutaan perustelemaan hyvin”, Himanka kirjoittaa myöhemmin – eikä näytä ymmärtävän, etteivät Enqvist ja Valtaoja ole osallistuneet teoksillaan ”akateemiseen keskusteluun”.

Kansantajuiset tietokirjat – ja niiden joukossa varsinkin sellaiset, joissa henkilöt kommentoivat oman alansa ulkopuolisia asioita – sulkeutuvat itsestäänselvästi varsinaisen akateemisen keskustelun ulkopuolelle.

Suurimpaan muotovirheeseen syyllistyy siis Himanka itse.

Samoin Helsingin Sanomien otsikko on harhaanjohtava: ”Tieteiden välille leimahti ilmiriita”, väittää otsikon muotoillut toimittaja. Ei leimahtanut. Riitelyyn vaikuttaa syyllistyvän vain Himanka, joka yrittää väkisin esittää populaarit pohdintakirjat akateemisina tutkimusjulkaisuina. Kyseinen riita ei ole tieteellinen riita.

Jäin miettimään, mistä Himangan katkeruus kumpuaa. Erityisesti hänellä tuntuu olevan jotakin suhteellisuusteoriaa vastaan: sen arvostelemiseen hän käyttää suurimman osan Tieteessä tapahtuu -lehden artikkelistaan, vaikka kirjoituksen kärki yrittääkin olla Enqvistin ja Valtaojan asiantuntemattomuudessa filosofian suhteen sekä laadukkaan tieteidenvälisen dialogin peräänkuuluttamisessa.

Aihe on Himangalle tuttu: jo kolme vuotta sitten hän julkaisi Tieteessä tapahtuu -lehdessä samansisältöisen kirjoituksen. Enqvistin populaarit tietokirjat sekä suhteellisuusteoria saivat kuulla siinäkin kunniansa.

On tavallaan ymmärrettävää, että nimenomaan filosofian edustaja kokee tieteenalansa saavan vääränlaista julkisuutta. Viime aikoina suomalainen filosofian tutkimus on ollut julkisuudessa esillä vain Pekka Himas -kohun yhteydessä.

Toisaalta filosofian kansantajuistajat (joihin Himanka itsekin kuuluu) kokevat ehkä tieteenalansa saavan suuren yleisön edessä liian vähän mediatilaa verrattuna vaikkapa juuri Enqvistin ja Valtaojan teoksiin.

Siihen ei auta kuin yksi keino. Filosofit, kirjoittakaa mielenkiintoisempia kirjoja!