Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Evoluutiosta ei voi lukea liikaa

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 20.10.2011 17:19

Luen parhaillaan Vastapainon julkaisemaa Jerry A. Coynen kirjaa Miksi evoluutio on totta.

Coyne on yhdysvaltalainen biologian professori, joka on erityisen omistautunut kamppailemaan kreationisteja vastaan.

Miksi evoluutio on totta -kirjan pääasiallinen fokus näkyy jo nimestä: Coyne tähdentää, kuinka kertakaikkisen paljon evoluutiosta on eri tasojen todisteita, kuinka jokainen biologian alalta löytyvä tutkimustulos sopii evoluution suurien linjojen sisään ja kuinka itsestään selvää evoluutioteorian ”totuudellisuus” tiedemaailmalle edellä mainittujen syiden takia on.

Kirja on siis pitkälti tarkoitettu lyttäämään evoluution kiistäjien ja epäilijöiden argumentit syntykuoppiinsa. Kiistäjiä ja epäilijöitä on joka lähtöön, ja Coyne myöntää heti, että fundamentalistisen kreationistin ajatuksiin on tällaisilla kirjoilla aivan turha vaikuttaa. Hän pitääkin kohderyhmänä niitä, jotka ovat asiasta hieman epävarmoja, tai sellaisia, jotka sinänsä hyväksyvät evoluution, mutta eivät oikein osaa perustella argumenttejaan.

Hyvin kirjoitetulle (ja suomennetulle) kansantajuiselle evoluutiokirjalle on aina käyttöä.
Vaikka Suomessa ei kreationisteista toistaiseksi löydy massavoimaa, evoluutio on sen verran monitasoinen asia, että lisäselvennykset sen periaatteista ja esimerkit vaikutuksesta ovat usein tarpeen.

Itse olen kouluvuosista alkaen toki ottanut evoluution ihan yhtä totena asiana kuin painovoimankin, mutta muistan, kuinka vielä lukiossa monet evoluutioon sisältyvät yksityiskohdat pysyivät hämärinä. En tiedä, oliko vika opetuksessa, oppikirjoissa vai omassa päässäni. Jonkin yleistajuisen evoluutiokirjan lukeminen olisi varmasti tehnyt minun käsityksilleni hyvää.

Yhdysvalloissa sekä lisääntyvissä määrin esimerkiksi Englannissa ja Saksassa ”kreationismiongelma” on suurempi kuin meillä. Vuonna 2006 jenkeistä 40 prosenttia uskoi, että ihminen on kehittynyt aiemmista eläinlajeista ja suunnilleen saman verran kielsi väitteen. Lisäksi kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että kreationismia pitäisi opettaa evoluutioteorian rinnalla koulun biologian tunneilla. Tämä on oikeastaan vielä huolestuttavampi tulos kuin edellinen.

On hämmästyttävää, että kaikista koulussa opetetuista luonnontieteellisistä teorioista juuri evoluutio on kerännyt niin paljon kiistelyä ympärilleen. Yhtenä syynä on varmaankin se, että ajatuksellisesti ihmisen alkuperä koskettaa meitä kaikkia aivan eri tavalla kuin vaikkapa suhteellisuusteoria (vaikka arkielämässä asia on jopa aivan päinvastoin). Koska jokainen meistä on ihminen, jokaisella pitää olla sanansa sanottavana ihmisyydestä.

Toisaalta uskonnot pyrkivät selittämään erityisen tarkkaan juuri ihmisen alkuperää, eivät esimerkiksi Maan muotoa tai valon nopeutta, tai sitä, onko valo aaltoliikettä vai hiukkasia. Siksi uskonnolliset käsitykset ovat ristiriidassa luonnontieteen käsitysten kanssa eniten juuri ihmisen alkuperän kohdalla.

Suomalaisessa vuoden 2010 tiedebarometrissa evoluutioteoriaan luottavia oli 68 prosenttia ja 13 prosenttia kiisti sen kokonaan. Samansuuntaisia lukuja tuli jo muutamia vuosia aiemmin, myös samassa tutkimuksessa, josta aiemmin mainitsemani yhdysvaltalaisluvut ovat peräisin.

Meillä on evoluutioon ”uskovia” on selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Muutamassa vuodessa luku on kuitenkin pikemminkin noussut kuin laskenut – ehkä huoli ilmiön (eli luonnontieteellisen tiedon väheksymisen) kasvamisesta on toistaiseksi ollut Suomessa turhaa.

Jerry A. Coynen kirja on joka tapauksessa oikein mainio, myös suomennos on varsin sujuvaa luettavaa. Toivoisin, että evoluutiosta kertovia kirjoja käytettäisiin enemmän esimerkiksi lukio-opetuksen tukena. Varsinaiset oppikirjat ovat usein melko riisuttuja ja tiivistettyjä eikä asiasta vähänkin enemmän kiinnostunut kykene aina tyydyttämään niillä tiedonjanoaan. Tarpeeksi vakuuttavan tiedon tarjoaminen tarpeeksi varhaisessa vaiheessa vähentäisi varmasti  evoluutiosta epävarmojen määrää.

Evoluutiosta kertovia kirjoja julkaistaan myös suoraan suomeksi: Teokselta pitäisi kohta olla tulossa Pertti Rannan kirjoittama Charles Darwin – elämä ja evoluutio. Ranta on aiemmin mm. suomentanut Darwinin teoksia.

Lukekaa paljon!

jpg

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Tiede ei voi vastata merkityksen ongelmaan, joten Morgan le Fey voi etsiä merkityksiä mistä haluaa. Luonnon todellisuus ei kuitenkaan sovi ajatukseen älyllisestä suunnittelusta.

Ainahan voimme ajatella, että mikä tahansa olisi jonkin luojan suunnittelemaa, mutta kovin älykäs tämä luoja ei voi olla.

Kuten Coyne(kin) perusteellisesti osoittaa, biologinen todellisuus on täynnä varsin huonosti tehtäviinsä sopivia rakenteita ja ilmiöitä. Ne, ihmisen häntäluut, valaiden takajalat ja muut, ovat olemassa jäänteinä, jotka ovat toimiineet joidenkin esi-isien ympäristöissä, mutta ovat nykyään vain harmillisia.

Joten, kuten sanot, Morgan le Fey: Miksi kiistellä, kumpi on oikeassa? Evoluutioteoria, tiede, on oikeassa. Jokainen saa sen lisäksi uskoa yliluonnolliseen, jos sattuu huvittamaan, mutta luontoa ei ole älyllisesti suunniteltu. Koko ID-liike on olemassa vain tuodakseen tieteen vastustamisen kouluopetukseen.

Morgan le Feyn näkemyksiin on helppo yhtyä. Meillä ihmisillä on vain niin vaikeaa ymmärtää ja ajatella asioista tyyliin ”sekä-että” kuin pikkusieluisesti ja henkisesti sokeasti joko ”ei” tai ”kyllä”. Valinta asustaa meidän itsekunkin aivotoiminnoissa ja sen kyvyssä ymmärtää ja hyväksyä kokonaisuuksia, eikä vain psyyken kieltämismekanismin tai torjunnan tuottamia (vääristyneitä tai rajoittuneita) valintoja, joita varsinkin voi kutsua asenteellisuuksiksi ja myöskin luulotteluiksi. Absoluuttista totuutta olevaisuudesta ja salatusta lienee erittäin vaikea tai mahdoton ihmismielen löytää, mutta sitä kannattaa aina etsiä ja edistää avoimin mielin. Optimismi on raadollisen elämänkin sokeri, suola, kerma ja voi + muut ihanat mausteet.

jpvuorelalle

Jos koittaa päivä, jolloin ID-liike ryhtyy yritykseen muuttaa tieteellistä biologian opetusta, se on astunut yli omien rajojensa. Tieteen tulosten muuttamiseen kelpaa vain tieteellisesti hyväksyttyjen uusien tulosten saavuttaminen. Uskoa ei voi kuvata tai todistaa tieteellisesti, vaan se joko on tai ei ole ihmisessä. Täytyy huomata, että usko suurempaan olemassa olevaan voimaan ei automaattisesti tarkoita uskomista uskontoon.

Ei tiedettä voi sivuuttaa, kuten ei sen tuottamia tuloksiakaan. Biologian opetus evoluutioteorioineen on siis aivan oikeassa omassa asiassaan ja tulen henkilökohtaisesti vastustamaan mitään yritystä muuttaa biologian opetusta muuksi kuin tieteen valossa todistettujen faktojen opetukseksi.

Edellisistä syistä minun on vaikea nähdä, että usko korkeampaan voimaan ja tiede pitäisi asettaa vastakkain. Toinen tuottaa jatkuvasti mitattavissa ja toistettavissa olevia faktoja käyttöömme ja toista ei voi mitenkään todistaa olevaksi tai olemattomaksi.

Uskon kyllä, että monet suomalaiset älykkääseen suunnittelun uskovat suhtautuvat opetukseen järkevästi. ID-l i i k e on kuitenkin amerikkalainen keksintö, jonka nimenomainen tarkoitus on tuhota tieteellinen biologianopetus, Amerikassa kun kouluissa ei ole tunnustuksellista uskonnonopetusta.

Tässäkin keskustelussa näyttää pidettävän monoteististen uskontojen luomisuskoa ja evoluutiota jotenkin vastakkaisina näkemyksinä. Tällaiseen vastakkainasetteluun en näe mitään loogista perustetta. Olen siinä käsityksessä, että tiede on aivan riittävällä varmuudella todistanut lajien evoluution olevan maapallon biosfäärin olennainen piirre. Luomisuskon näkökulmasta Jumala on luonut koko universumin kaikkine ilmiöineen, siis myös evoluution. Tällaista uskoa ei tietenkään voida todistaa oikeaksi tieteen pelisäännöin, muuta ei liioin mikään tieteen tulos voi koskea muuta kuin universumin sisäisiä ominaisuuksia, joten ei uskoa voi todistaa vääräksikään. Eri asia on sitten toki se, että jumalausko ei ole ensisijaisesti maailmanselitys, vaan paljon henkilökohtaisempi asia.

Tietysti on evoluutio. Se on mahdollinen, sen todistaa kasvien ja eläinten jalostus. Ympäristö karsii ja muokkaa sellaisia eliöitä jotka eivät voi muokata ympäristöään mieleisekseen. Jumala sai ihmisen joskus valmiiksi ja siitä lähtien ihminen on alkanut muokata ympäristöään mieleisekseen ja käyttänyt älyään selvitäkseen vaikeissa olosuhteissa. Eli ihminen ei ole juurikaan muuttunut muutamaan tuhanteen vuoteen, koska ihminen on pakottanut ympäristönsä mieleisekseen. Paitsi fyysisesti ihminen on ehkä taantunut. Ihmisen oma ympäristön muokkaus on tavallaan taannuttanut ihmistä.

Lainaan kirjoitustani aiemmin tässä samassa paikassa.

”Mielestäni Darwin ja Raamatun luomiskertomus eivät ole ristiriidassa. Raamatussa sanotaan, että Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta on kuin yksi päivä. Tuhat oli Raamatun alkuaikoina ihmisten mielessä suuri luku. Nyt tuon Raamatun kohdan voisi kääntää Jumalalle yksi päivä on kuin miljardi vuotta ja miljardi vuotta on kuin yksi päivä. Silloin kun yksi päivä on miljardi vuotta, kuudessa miljardissa vuodessa ennättää tapahtua niin paljon, että mikään ei varmasti ole ennallaan. Jotkut uskonlahkot ovat tiukasti sitä mieltä, että ihminen on ollut täällä vain noin 6000 vuotta. He ovat sen niin Raamatusta laskeneet. Voihan olla, että ihminen, niin kuin hänet nykyään käsitetään ihmisenä, on ollut täällä vain 6000 vuotta. Ehkä 6000 vuotta sitten Jumala sai ihmisen valmiiksi ja sillä siisti. Kun katsoo ihmisen historiaa vaikka viimeisen 6000 vuoden ajalta, voi helposti kuvitella Jumalalla olevan lepopäivä menossa. Ajalla ei ole merkitystä Jumalalle. Raamattu on vertauksia pullollaan. Etenkin ajan määrittäminen ja niihin raameihin tiukasti sitoutuminen johtaa harhaan. On maailmanlopun ja Jeesuksen toisen tulemisen päivälleen ennustajia, vaikka Raamatussa sanotaan aivan selvästi, että ihminen ei tiedä päivää eikä hetkeä, jolloin tämä tapahtuu. Kun Jumalalle vaikka miljardi vuotta on vain yksi päivä, silloin Jumalan yhdessä päivässä ihminen ehtii kehittyä alkulimasta nykyihmiseksi. Ja mikä parasta, silloin ei kukaan ole väärässä, vaan Raamattuun uskovat sekä Darwin ovat oikeassa.”

Missä olikaan todiste makroevoluutiosta,että jokin laji on muuttunut toiseksi?Mikroevoluutio eli lajin adaptaatio olosuhteisiin on tietenkin selvio,kuten ihmisen suunnittelemien laitteiden adaptaatiokyky.Siis mieluusti yksi esimerkki!

”Jakke” on hyvä ja lukee vaikka tuon tekstissä mainitun kirjan.

Suomalaiseen luterilaiseen uskoon on aika perinteisesti kuulunut se, että hyväksytään tieteen löydöt ja väittämät ja ”oletetaan” vain Jumala niiden taustalle – ei siis lähdetä kieltämään vaikkapa biologian tai kosmologian löytöjä.

Sinänsä minulle on ihan se ja sama, mihin kukakin uskoo, mutta koulussa opetettavan biologian olisi tarkoitus perustua tieteelliseen tietoon – niin kuin fysiikan ja kemiankin. Miksi ihmeessä yhden aineen kohdalla pitäisi tehdä poikkeuksia ja antaa uskonnollisten näkemysten hiipiä oppikirjoihin? Vai pitäisikö fysiikankin tunnilla muistuttaa jumalan tai älykkään suunnittelijan mahdollisesta olemassaolosta? Sellaiset asiat kuuluvat uskonnontunnille.

Ei biologiaa ja kreationismia tarvitse asettaa rinnakkain, kunhan kreationistit itse eivät tunge maailmankatsomustaan sinne, minne se ei kuulu. Uskokoot mihin haluavat – uskonnonvapaus jne.

Tiina Raevaaralle:

Onko tässä nyt jokin erityinen syy olla vihamielinen? Tietääkseni meillä Suomessa ei kukaan uhkaa tiedeperustaista biologian opetusta eikä se tiedeorientoituneissa länsimaissakaan vaikuta kovin uskottavalta koko globaalista maailmasta puhumattakaan.

Minusta on hämmästyttävää, että kirjoittaja, joka väittää perustavansa maailmankuvansa tieteeseen, ylenkatsoo noin avoimesti toisenlaisen maailmankäsityksen omaavia ihmisiä. Eikö riitä, että tiede puhuu puolestaan ja vakuuttaa tutkimustuloksillaan vai pitäisikö vakaumuksellisten ihmisten vielä kieltää uskonsa ja ryömiä ravassa tyydyttääkseen kaltaistesi ihmisten oikeassaolon tarpeen? Jonkinlainen elämänkatsomukseen kohdistuva kunnioitus olisi hyvien tapojen mukaisesti jopa suotavaa, kun kyseessä on sentään eräs maan arvostetuimmista julkaisuista.

Jos mitenkään sopii muistuttaa, niin vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten nykyisentasoiset tieteelliset saavutukset tai jokapäiväiset käytössä olevat sovellukset olisivat herättäneet epäuskoa jopa tieteellisen koulutuksen saaneiden parissa. Maailma koostuu vielä paljolti selittämättä jääneistä asioista, joita tiede ei (vielä) ole pystynyt edes mallintamaan. Ilmeisesti fundamentalistisille tiedeuskovaisille olemassa olevaa on vain se, minkä väitetään tulleen todistetuksi tieteen keinoin ja kaikki sen ulkopuolelle jäävä selittämätön ei ole lainkaan olemassa olevaa.

Toivottavasti Tiina Raevaara ymmärtää lukemansa ja sen merkityksen, jos ja kun aikoo seuraavan kerran tarkoituksellisesti halveksia sellaisia maailmankatsomuksia, joista hänellä itsellään ei ole ymmärrystä. Se, että ei ymmärrä jotakin, ei väistämättä tarkoita sitä, ettei ymmärtämättä jäänyttä asiaa ole olemassa.

TIINA RAEVAARA näköjään sohaisi muurahaispesää.

Se on hyvä se. Toivottavasti kreationismi käy enää viimeisiä puolustutustaistelujaan korttitalojensa puolesta. Raivoisa hanttiinpano kertoo vain siitä että tappiolla ollaan ja pahasti.

Kun tiede löytää vastauksia, ne synnyttävät uusia kysymyksiä. Se on tieteen olemus.

Siinä on tieteen kasvot, sitä ei näytä esim. Morgan le Fey ymmärtäneen (pitkine vuodatuksineen).

Keskustelu kreationismista ja evoluutiosta ei näytä pääsevän konsensukseen, mikä johtuu evolutionistien liian rajoittuneesta kohdentamisesta ja määritelmän sisällöstä kreationismiin liittyvän taustaoletuksen alkuperän suhteen.

Evolutionistit ajavat laput silmillä kuin ravihevoset pystymättä visioimaan kreationismin oikeaa syvällistä olevaisuutta siitä, että mahdollisesti ”Jokin”, luomalla perustan kaikelle olevaiselle ja sen kautta myös kehittymisille, olivatpa ne tarkoituksenmukaisa tai ei, näyttää antaneen ”vapaat kädet” kaikkien kukkien kukkia.

Tästäkö evolutionistit ovat niin kauhuissaan ja käärmeissään? Että jokin ylivoimaisen suurin voima voisi olla niin tyhmä. Jopa tyhmempi kuin viisas ihminen Homo Sapiens.

Hyvän ja pahan taistelu on kuitenkin realiteetti biologisella tasolla etenkin maapallon eliöstötasolla, mutta myös kasvistotasolla, ja se näyttää olevan eräänlainen välttämättömyys myös evoluution kehityksen etenemisen kannalta. Paha palvelee siis myös hyvää, ja hyvä tuottaa myös pahaa tässä vapaiden tuulien järjestelmässä.

Mutta, kaiken maailman kiistelykin palvelee, ja on välttämätön osa, kohti suurempaa ymmärrystä kohti olevaisen ja salatun mielenkiintoista olemusta. Olettaen että emme sulje mieltämme, silmiämme ja korviamme noilta lisääntyvän ymmärtämyksen hedelmiltä.

Tiina on hyvä ja lukee ”Evoluutio-kriittinen analyysi”.Siinä on usean eri alan tiedemiehen artikkeleita asioista,jotka evoluutio-hypoteesissa mättää.Yksi niistä on juuri se,ettei makroevoluutiosta oli todisteita.Samoin 14,5mrd vuotta ei riitä sellaisten useiden samanaikaisen mutaatiomuutoksen syntymiseen dnassa,jolla laji muuttuisi toiseksi.Todennäköisyys tällaiseen oli muistaaksen 10 potenssiin -185.
Selittämättömiä ovat silmän ja näön syntyminen,veren hyytyminen,dna:koodin ja sen lukemisen kehittyminen jne.Eri alojen huipputiedemiehiä,jotka asettavat evoluutio-hypoteesin selityskyvyn epäilyksenalaiseksi on tuhansia,joten tavallisten tallaajien ei juuri kannata kerskua mielipiteillään,jotka lopulta perustuvat uskoon muiden tekemien tutkimusten oikeellisuuteen.

Lyhyt ja omahyväinen kommentti tähän: Olenko evoluutiotietouden suhteen ”tavallinen tallaaja”, jos olen perinnöllisyystieteestä väitellyt biologi? Joka tapauksessa erityisesti geneettisen tutkimuksen parissa jokainen päivä oli täynnä todisteita evoluutiosta, niin mikro- kuin makro-.

On se niin kummallista, kun ei ymmärretä yksinkertaisinta asiaa, vaikka se on ollut ihmisten luettavissa tuhansia vuosia.
Maailmankaikkeus oli täysin homogeeninen hiukkasmassa jossa Jumalan Henki oli ja on. No, siinä käy aika pitkäksi. Jumala alkoi miettimään, että mitähän tekis. Siten hän vain verrytelläkseen äänihuulia sanoi sanan. Kaikki fysiikan tutkijat ainakin tietävät että ääni on aaltoliikettä aineessa, ei siis aineetomassa tilassa. Nyt kun tiedämme että maailmankaikkeudessa on ainetta, onhan oma pallommekin siellä. No niin. Jumalan Sana laittoi tähän hiukkaspilveen liikettä. Hiukkaset alkoivat törmäillä ja tarttua toinsiinsa. Kun kaksi hiukkasta oli tarttuneet toisiinsa syntyi painovoima ja magneetikenttä. Seurauksia ei tarvitse arvailla, ne on kaiikkien nähtävillä.
Alussa oli SANA senkin tollot.

Tiina Raevaaralle

Ihmettelen nyt vielä kerran. Niputat sujuvasti kaikki kreationistit fundamentalisteista jonkin suuremman voiman olemassaoloon uskoviin samaan kasaan, koska jostakin piilotajuisesta syystä katsot, että sinulla on oikeus työntyä uskonnon alueelle, vaikka samaan aikaan itse vaadit, ettei uskonnon alueelta tulla biologian alueelle. Ongelma ei taida niinkään olla suhtautuminen evoluutioon kuin se, että on yleensä olemassa uskovia ihmisiä, mikä tekee ongelmasta puhtaasti kirjoittajan oman henkisen tilan ongelman.

Yritin tuolla aikaisemmissa kommenteissani esittää mahdollisuutta rauhalliseen rinnakkaiseloon, koska uskontoa ei voi käsitellä tieteellisesti puolesta eikä vastaan ja toisaalta taas biologialla tieteenä on samanlaiset kiistattomat tutkimustuloksensa kuin muillakin tieteillä. Siitä huolimatta ryhdyit jopa loukkauslinjalle.

Koska katsot, että puhtaasti tieteellisen maailmankuvan edustajana katsot voivasi opettaa myös uskonnollisen vakaumuksen omaavia ihmisiä, niin todista nyt aluksi tieteen voimin, ettei korkeampaa voimaa ole olemassa. Sehän sinun on voitava tehdä, jos kerran itse katsot voivasi biologina opettaa uskon keskeisiä ajatuksia vastaan.

Edellä, kun letkautit uskonnonvapaudesta, teki jo mieleni hiukan oikaista käsitystäsi sen sisällöstä. Uskonnon vapaus pitää sisällään ajatuksen siitä, että kaikilla on vapaus uskoa ihan mihin tahansa kenenkään siihen puuttumatta. Lakkaa siis puuttumasta. Itse en ainakaan ole missään aikeissa koskaan ryhtyä mihinkään typerään ristiretkeen tiedettä vastaan. Tiede on kyllin vahva puhuakseen puolestaan toisin kuin jotkut sen yksittäiset edustajat.

Hyvä Morgan le Fey

Miksi väität, että kreationismi ja ajatus älykkäästä suunnittelijasta eivät olisi ristiriidassa evoluutioteorian kanssa? Molemmat kuitenkin hyvin selväsanaisesti kiistävät evoluution ja tarjoavat sen sijaan lajien olemassaolon selitykseksi yliluonollista toimjaa.

Miksi väität, ettei ID-liike olisi ryhtynyt yritykseen muuttaa tieteeseen perustuvaa biologian opetusta? ID-liikkeen ajatuksena ja tarkoituksena on kuitenkin koko ajan ollut yliluonnollisen selityksen ajaminen osaksi kouluissa tapahtuvaa biologian opetusta, oppikirjakin tehtiin jo 1989 (Of Pandas and People).

Miksi väität, että uskoa korkeampaan voimaan ei mitenkään voi todistaa olevaksi tai olemattomaksi? Usko sinänsä on olemassa, sitä ei kukaan kiistä. Korkeampi voima voi olla olemassa – sen olemattomuutta ei voi todistaa, mutta olevaisuuden voi. Toistaiseksi yhdenkään ns. korkeamman voiman olevaisuutta ei ole osoitettu lukemattomista yrityksistä huolimatta.

Jos esität tällaisia sisäisesti ristiriitaisia ja/tai suoraan vääriä väitteitä keskustelun kannalta keskeisistä asioista, ei ehkä ole aivan kummallista, jos sinun tunnistamattoman nimimerkkisi takaa tuotettuun tekstiisi ei suhtauduta pelkästään ymmärtämyksellä.

Morgan le Fey on aina oikeassa, minun mielestani.

Epikuros joskus kauan sitten ei tuntenut jumalia, eika palvonut niita. Epikuroksen Puutarhassa palvottiin hyvaa ruokaa ja ystavyytta. Aani Thaimaasta.

Tiina Raevaaran kommenttiin vastineeksi: Tietenkään luonnontieteiden oppikirjoihin ei pidä sisällyttää uskonnollisia väittämiä. Mutta myös ateistinen oletus on uskonnollinen väittämä. Sellaisiakin olisi tiedeaineissa vältettävä. Filosofia lienee se oppiaine, jonka puitteissa on asianmukaista esitellä sekä ateistisia että teistisiä argumentteja. Uskonto ja ET eivät oikein voi täysin tasapuolisesti käsitellä tätä problematiikkaa.

”Jotta hänen pohdintansa olisivat filosofisia, niiden on samalla liityttävä sellaisiin olevaa ja ihmistä koskeviin ”suuriin” kysymyksiin kuin mitä oleva on, millainen on ihmisen mielen ja ruumiin suhde, onko maailmankaikkeus kausaalilakien alainen vai onko sillä jokin päämäärä, mitä voidaan tietää ja onko ihmisellä vapaa tahto. Näitä ihmistä ja maailmaa koskevia kysymyksiä ei ole mahdollista ratkaista, ja se, joka niin kuvittelee, ei ole enää filosofi.” (Haaparanta, Leila 2010, 21. Teoksessa ”Mitä filosofia on?” Henrk Rydenfelt & Heikki A. Kovalainen (toim.). Helsinki University Press. Gaudeamus: Helsinki. Ss. 21-30.)

Luonnontieteet perustuvat filosofisiin oletuksiin, joita ei vaikuta olevan mahdollista objektiivisesti (intersubjektiivisesti) todentaa. Tämä johtuu erityisesti siitä, että on niin sanottuja skeptisiä argumenttejä ei näytä voivan selittää pois (ks. esim. Lammenranta 1997, 197-200; Pihlström 2004). Tässä mielessä luonnontieteiden avulla rakennetaan (mytologisia) uskomusjärjestelmiä, joiden avulla selitetään ihmisen, muiden eliöiden, maapallon ja maailmankaikkeuden syntyä, luonnetta, muuntumista (kehitystä) sekä mahdollisesti tarkoitusta.

Luonnontieteiden avulla nähtävästi kuitenkin pystytään selittämään ja ennustamaan ihmisen kokemusmaailman ilmiöitä niin, että tuntuu siltä kuin selitykset olisivat niin sanottuja tosiasioita kuvaavia, mitä ikinä ne sitten voisivat ollakaan. Vaikka esimerkiksi monenlaisia teknisiä vimpaimia pystytään rakentamaan, on filosofian näkökulmasta mahdollista ajatella olevan ”tiedollisesti uskonnollista” väittää luonnontieteiden kuvaavan ”todellisuutta” edes likimääräisesti ”oikein”.

Luonnontiede vaikuttaa painottavan totuuden korrespondenssiteoriaa, jonka mukaan tieto on kuvailua todellisuudesta ja tuo kuvailu vähitellen tarkkenee tutkimuksen ja uusien teorioiden myötä (ns. fallibilismi). Tämä on kuitenkin vain yksi totuusteoria, joka tosin tieteellisen toiminnan kannalta vaikuttaa mielekkäimmältä. Esim. humanistiset, yhteiskunnalliset ja kasvatustieteet voivat käyttää korrespondenssiteorian lisäksi koherenssiteoriaa (ks. Haaparanta ja Niiniluoto 1981) vaikkapa painottamalla tiedon sosiaalista konstruoitumista.

Voi ollakin vähän harhaanjohtavaa puhua ”tieteestä” yhtenä yhtenäisenä järjestelmänä, sillä luonnontieteiden ja ns. ”pehmeiden” tieteiden välillä vaikuttaisi olevan muun muassa juuri tiedollisiin kysymyksiin liittyviä eriäviä suuntauksia. Osittain tästä syystä esim. englannin kielessä luonnontieteistä käytetään termiä ”science”, kun taas humanistisia ja yhteiskuntatieteitä kutsutaan termillä ”scholar”.

Luonnontieteilijän antama kuva, sepittämä tarina, maailmasta, elämän synnystä ja muuttumisesta on eräs näkökulma. Se voi olla ”todempi” kuin jokin muu. Sen lisäksi voi olla jotain muuta. Voi olla mahdollista, että jokin monoteistinen Jumala-olento on kaiken takana ja läsnä kaikessa ohjaten kaiken tapahtumista, ja ”me” vain kuvittelemme jotain ihan muuta.

Onkin hieman erikoista, että jotkut luonnontiedettä popularisoivat henkilöt propagoivat omaa työkaluaan (luonnontieteellistä filosofiaa) ainoana oikeana selityksenä asioihin. Tätä kutsutaan skientismiksi eli tieteisuskoksi tai järkiuskoksi (ks. esim. Luoma 1991).

Wikipedian Wikiqquoten mukaan Charles S. Darwin on kirjoittanut eräässä 1800-luvun lopulla kirjoittamassaan artikkelissaan jotakuinkin näin: ”Kysymys luomisesta ja maailman itsestään synnystä on ihmisen ymmärrykselle liian hankala. Se on kuin koira yrittäisi selvittää Newtonin ajatuksia.” (En vielä ole löytänyt alkuperäistä lähdettä tälle viittaukselle). Vaikka ”kehitys” on ”kehittynyt” noista ajoista, kenties nöyrä asenne voisi olla todellisen tutkijan merkki? Nuoret ja nousukkaat saattavat kuvitella selvittäneensä asiat ja kovaan ääneen propagoivat oman totuutensa puolesta.

Biologian opetus ei ehkä sinällään kaipaa uskonnollisia selityksiä, mutta tieteenfilosofista perustietoa oppilaat kyllä voisivat tarvita joka aineessa, oli se sitten fysiikkaa, kemiaa, uskontoa jne. Nyt näyttää, kuten muuallakin luonnontiedettä popularisoivassa mediassa, että syystä tai toisesta luonnontieteen filosofiaa propagoidaan tuomatta esiin sen filosofisia perusteita. Tämä on mielestäni miltei aivopesuun verrattavaa ”lähetystyötä” ja ”käännyttämistä”. Hyvänä esimerkkinä toimii erittäin muodikas ”aivopuhe”; mielenfilosofiassa ei käsittääkseni ole yksimielisyyttä aivojen ja mielen suhteesta, silti tässäkin kirjoituksessa tohtorisarvon omaava Raevaara surutta osoittaa maallikoutensa filosofian alalla. Ehkä aivot=mieli=sielu -filosofia sopii hänen henkilökohtaiseen maailmankatsomukseensa.

Varjelkaa meitä luonnontieteilijöiden ja autoprofessuureja perustavien autokauppiaiden tyrannialta!

Kirjallisuutta
-Haaparanta, Leila ja Niiniluoto, Ilkka 1981. Johdatus tieteelliseen ajatteluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja.
-Lammenranta, Markus 1997. Tietoteoria. Gaudeamus: Helsinki.
-Pihlström, Sami 2004. Solipsism. History, relevance and criticism. Acta Philosophiva Tamperensis. Tampere University Press. Juvenes Oy: Tampere
-Puolimatka, Tapio 2005. Usko, tieto ja myytit. Kustannusosakeyhtiö Tammi: Helsinki.
-Kallio-Tamminen, Tarja. Kvanttilainen todellisuus. Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina. Helsinki University Press. Yliopistopaino: Helsinki.
-Luoma, Matti 1990. Länsimaiden kaksi uskontoa: kristinusko ja rationalismi. WSOY. Juva.

ysahama kirjoitti: ”[…] myös ateistinen oletus on uskonnollinen väittämä. Filosofia lienee se oppiaine, jonka puitteissa on asianmukaista esitellä sekä ateistisia että teistisiä argumentteja. Uskonto ja ET eivät oikein voi täysin tasapuolisesti käsitellä tätä problematiikkaa.”

Juuri näin itsekin näkisin asian. Kannatan tätä. Filosofian ja psykologian aineenopettajan ominaisuudessa voisin vielä saada lisätuntejakin;-) Heh-hee…