Etelä-Afrikan yliopistoissa vastuu painaa - entä meillä?

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vietin viime viikon opintomatkalla Kapkaupungissa. Reissussa tutustuimme Kapkaupungin yliopiston ja Stellenboschin yliopiston toimintaan. Seurauksena aloin pohtia yliopistojen suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan.

Opinahjot, joissa kävimme, halusivat tietenkin näyttää ulkomaiselle tiedetoimittajaryhmälle vain parhaat puolensa. Huomasin kuitenkin, että Etelä-Afrikassa puhuttiin yliopistojen tehtävästä tavalla, joka hyvinvoivassa Suomessa liian usein unohtuu: yliopistot kokivat olevansa suoraviivaisessa vastuussa yhteiskunnasta.

Yliopistojen merkitys tietenkin korostuu Etelä-Afrikan kaltaisessa maassa, jossa eriarvoisuus on edelleen varsin suurta, rikkaiden ja köyhien välinen kuilu Mariaanien hautaakin syvempi, ympäristöongelmat merkittäviä eikä kipeästä historiastakaan ole kuin hetki. Myös terveysongelmia maassa todella riittää: eteläafrikkalaisista lähes 13 prosenttia kantaa HI-virusta, ja kansanterveyttä rasittaa lisäksi muun muassa tuberkuloosi. Itselleni oli yllätys, että myös astma on maassa hyvin yleistä – siihen vaikuttavat yliopistotutkijoiden mukaan maan runsas kaivosteollisuus sekä pienhiukkaset, joita syntyy, kun ruokaa valmistetaan sisätiloissa avotulella.

Ratkaisujen avaimet piilevät yliopistoissa. Toiminnallaan yliopistot lisäävät tasa-arvoa, tasaavat koulutus- ja siten myös tuloeroja sekä keräävät ja levittävät tietoa, jolla taistellaan vaikkapa juuri ympäristö- ja terveysongelmia vastaan.

Tämä on tietenkin ideaali, johon ei koskaan täysin päästä, mutta jota kohti pitää silti kurkotella.