Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Eräs juuri valmistunut väitöskirjatyö

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 29.2.2012 10:59

Oulun yliopistossa tarkastetaan perjantaina 2. maaliskuuta tekniikan lisensiaatti Paavo Huttusen väitöskirja. Mittaustekniikan alan väitöstyö on tehty teknillisen tiedekunnan sähkötekniikan osastolla, ja tilaisuudessa vastaväittäjänä toimii professori Alexander Priezzhev moskovalaisesta M.V. Lomonosov -yliopistosta.

Lukisin kovin mielelläni teidän mielipiteitänne kyseisestä väitöskirjasta, sen aiheesta, taustasta ja metodeista. Väitöskirjan otsikko on nimittäin Spontaneous movements of hands in gradients of weak VHF electromagnetic fields (”Spontaanit käsienliikkeet VHF-alueen heikon sähkömagneettisen säteilyn kenttägradienteissa”).

Väitöstiedote löytyy tästä linkistä ja koko väitöskirja täältä.

Kirjoitan itse asiasta pidemmälti, kunhan olen kunnolla ehtinyt nippuun tutustua. Väitöstyön tiivistelmä on tällainen:

”Tässä tutkimuksessa selvitettiin ihmisen herkkyyttä radiotaajuiselle säteilylle. Ihmisen toimimista radioaaltojen antennina tarkasteltiin teoreettisesti ja kenttäkokein. Heikkojen VHF-alueen radioaaltojen voimakkuutta ja tahattomia käsien liikkeitä rekisteröitiin valituilla koepoluilla. Koehenkilöinä on ollut yliopiston opiskelijoita ja muita vapaaehtoisten ryhmiä. Kiinnostavin ryhmä oli kokeneet kaivonkatsojat, joiden käsienliikereaktioihin radioaaltojen vaikutuksista löytyy viitteitä kirjallisuudesta.

Radioaaltojen voimakkuuden vaihteluja mitattiin spektrianalysaattorilla ja laajakaistaisella VHF-alueen integroivalla mittarilla. Käsien liikkeitä rekisteröitiin potentiometriin perustuvilla liikeantureilla. Lihasten sähköimpulsseja rekisteröitiin elektromyografia- eli EMG-laitteella. Eri koesarjoissa koehenkilöt (yhteensä 140) kävelivät, istuivat hitaasti vedettävässä vaunussa tai istuivat liikkuvassa autossa. Reaktioita tarkkailtiin ja käsien liikkeet ja mitatut kentänvoimakkuudet rekisteröitiin ja analysoitiin tietokoneella. Eri koehenkilöiden tuloksia, reagointipaikkoja ja rekisteröityjä käyriä 5-35 km:n etäisyydellä mastoista tarkasteltiin silmämääräisesti. Pearsonin korrelaatiolaskentaa apuna käyttäen tuloksia verrattiin radiomastojen säteilyn voimakkuuteen.

Eri ihmisten reagointikohtia ja käyriä samoilta koealueilta vertailtiin keskenään. Koeasetelmassa käsienliikkeiden todettiin korreloivan joidenkin kyynärvarren ja hartialihasten (mm. pronator teres ja trapezius) EMG-signaaleihin. Joidenkin koehenkilöiden tulokset korreloivat keskenään. Hitaasti vedettävässä vaunussa ja liikkuvassa autossa tehdyissä kokeissa tuli esille korrelaatio vartalon edessä olevien käsien loittonemis-lähestymis-liikkeiden ja koehenkilön välittömässä läheisyydessä mitattujen 1 mV/m -tasoisten radio- ja TV-signaalien voimakkuusvaihtelujen välillä. Avoimella kentällä henkilöt reagoivat hyvin eri tavoin. Parhaiten yhteys tuli esille rakennusten lähellä sijaitsevilla koealueilla, joissa radioaallot heijastuivat rakennuksen seinästä muodostaen selkeitä seisovan aallon kuvioita. Useat taajuusmoduloidut VHF-alueen radiosignaalit summautuivat näissä paikoissa samanaikaisesti.

Johtopäätöksenä on, että tahattomat käsienliikkeet tapahtuvat kehon vasteena VHF-kentän voimakkuuden muutoksille. Reaktio tapahtui yleensä interferenssi-kuvioissa tai seisovissa aalloissa, jotka muodostuvat FM-radio- ja TV-lähetysten monitie-etenemisestä radioaaltojen heijastuessa rakennusten seinistä tai muista kohteista. Tämä ei-lämpövaikutustason reaktio oli selvästi havaittavissa olkapään tasalle koukistetun käden tahattomana ojennus-koukistus-liikkeenä 39 prosentilla testatuista 85 opiskelijasta.”

Herättikö ajatuksia?

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Kenties. Tällainen leväperäinen tutkimus ei kuitenkaan uskottavuutta lisää. päinvastoin.

Esalil: Oletan asian edenneen juuri kuvaamallasi yleisellä tavalla. Tohtorikoulutustoimikunnan päätös syntyy vastaväittäjien lausuntojen perusteella ottaen huomioon myös esitarkastajien lausunnot. Vastaväittäjiä ovat myös väitöstilaisuudessa esiintyneet viisi ylimääräistä vastaväittäjää.

Olli Niemitalo kirjoitti: ”Vastaväittäjiä ovat myös väitöstilaisuudessa esiintyneet viisi ylimääräistä vastaväittäjää.” Jos Oulussa on noin, siis virallisesti, niin sitten teillä on eri tapa kuin muualla.

Maa- ja sähkösäteilyn aiheuttamia terveyshaittoja on aiemmin käsitelty Raija Ruusalan seminaarityössä: http://energo.ee/public/article4.pdf
Tämän seminaarityön liitteissä on kuva myös nyt väitelleen tekniikan lisensiaatti Paavo Huttusen kehittämästä sähkökenttämittarista. Ruusala esittelee myös kuvin oikein toteutettua sänkyn maadoittamista vesijohtoverkkoon (perustuu fysiikkaan).

Fysiologian professori Osmo Hänninen kertoo haastattelussa kuinka viranomaiset ja media pyrkivät salailemaan sähkömagneettisten kenttien vaarallisuutta. http://bit.ly/x0VCQX

Just. Samassa hp-sarjassa mm aiempien ”Melua talossa on enemmä kadun kuin sisäpihan puolella” tai ”Tietojärjestelmiä tulee testata ennen käyttöönottoa” älyntuotteiden kanssa. Aivan selvästi ”copy-paste-petos-suurlähttiläs” -tasoa.

Entistäkin enemmän on aivan selvää että ei ole yhtään mitään väliä mitä yliopstossa tai korkeakoulussa teet ja/tai saat aikaiseksi – riittää kunhan saadaan korkeasti ”sivistyneenä” ulos muiden elätettäväksi.

Kuvaavaa on se että sivistyneisyydeksi virheellisesti kutsutaan lukeneisuutta (, joka ei edes edellytä ymmärtämistä). Siis ei edes oppineisuutta (,joka edellyttää ainakin osittaista ymmärrärtämistä), mikä myöskään ei ole sivistystä.

Tuen, kunnioita ja kannatan koulutusta – en sen väärinkäyttöä.

PS. Ihminen ei ole ”se” tai ”tuo” vaan ”hän” erotuksena eläin, kivi- ja kasvikunnasta.

Esalil: Kyllä kaikissa yliopistoissa Suomessa on käsittääkseni sama käytäntö. Olen ollut mukana tosin vain neljän eri yliopiston väitösprosessissa erilaisissa virallsissa rooleissa. Kaikissa on ollut sama kaava, eli jos yleisön joukosta olisi tullut ylimääräisiä vastaväittäjiä, heidän suulliset ja etenkin kirjalliset kommenttinsa otettaisiin huomioon lopullisessa hyväksynnässä.
Lisäksi: vaikka vastuuta tässä kirjassa, jonka olen yleisinhimillisestä kiinnostuksesta käynyt läpi julkaisuineen, täytyy tietysti laittaa ohjaajille, on väittelijälläkin jokin vastuu. Työtä on tarjottu väitöskirjaksi ainakin Joensuussa ja Kuopiossa jo 1990-luvulla, mutta se ei ole mennyt viralliseen prosessiin. Oulussa jostakin syystä kävi näin. Tosin on se sielläkin kestänyt. Saamieni tietojen mukaan painatuslupa on evätty jo kahteen otteeseen tätä ennen, mutta sinnikkäästi asiaa on ajettu eteenpäin. Väitöskirjat on kaikissa yliopistoissa hyväksyttävä vielä väitöksen jälkeen ja tämä ei mitenkään voi olla pelkkä kumileimasinprosessi. Muutenhan se voitaisiin jättää kokonaan pois.

Galadriel: mielenkiintoista käytäntöä jossain. Yleisön suulliset kommentit otetaan huomioon väitöskirjaa arvioitaessa. En ole koskaa kuullut sellaisesta meidän yliopistossa.
Kommentistasi: ”Työtä on tarjottu väitöskirjaksi ainakin Joensuussa ja Kuopiossa jo 1990-luvulla, mutta se ei ole mennyt viralliseen prosessiin. Oulussa jostakin syystä kävi näin.” käy ilmi, että tässä väitöskirjassa on paljon yliluonnollisuutta. Työt nimittäin on julkaistu 2009-2011.

Esalil, muistan väittelijän kaupanneen maasäteilymittareita reilut kymmenen vuotta sitten. Nyt huomio väitöskirjan esipuheessa kiinnittyy mm. siihen, että mittarin toimintaperiaatetta ja ominaisuuksia ei mitenkään käsitellä. LCD-näyttö mainitaan, minkä seikan erityinen merkitys ei aukene.

Esalil, hevosmiesten tietotoimisto tiesi kertoa, että väitöstä on aiemmin koetettu saada ulos monografiana.

Jani: ymmärrän sen kyllä, mutta uskallan olettaa, että sisältö on jossain määrin erilainen 2009-2011 julkaisuissa kuin 1990-luvun monografiassa

Esalil: Olet oikeassa, kyllä sisältö on erilainen. Sen mukaan mitä kuulin (ja tämä ei ole hevosmiesten tietotoimiston vaan asiaa läheltä seuranneen yliopiston tutkijan kertomaa; en voi tätä tietenkään riippumattomasti varmistaa) 1990-luvun työ käsitteli maasäteilyn havaitsemista varvulla. Kun se ei vetänyt, saatiin mukaan porukkaa, joiden kanssa asia on muuttunut ihmisen tuottaman radiotaajuisen säteilyn havaitsemiseksi varvulla. Tätä on sitten saatu julkaistua, tosin oudoilla foorumeilla. Kun maasäteily on saanut huonon maineen, mm. sen vuoksi, ettei sitä ole voitu havaita muuten kuin varpumiesten toimesta, ko. tutkijat ovat siirtyneet radiotaajuisen sähkömagneettisen säteilyn tutkijoiksi. Jäämme varmaankin mielenkiinnolla odottamaan, meneekö kirja Oulussa läpi. En tosin tiedä, mistä tämän voisi tarkistaa…

Tutkinnot ovat julkisia, joten myös tohtorikoulutustoimikuntien kokouspöytäkirjat ovat julkisia. Sieltäpä sitten selviää, miten väitöskirjalle käy.

Tyypillisesti pöytäkirjassa sitten viitataan liitteeseen, joka ei ole ainakaan verkossa.

Eipä ole vielä mitään pöytäkirjaa ilmestynyt, vaikka kokous oli keskiviikkona…

Näitä luetaan juuri nyt