Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Erään väitöskirjatyön tarina, II osa

Blogit Tarinoita tieteestä 15.7.2012 14:46
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Alkuvuonna kerroin blogissani Oulun yliopistossa valmistumassa olleesta väitöskirjasta.

Maaliskuun alussa yliopiston teknillisessä tiedekunnassa tarkastettiin siis tekniikan lisensiaatti Paavo Huttusen väitöskirja. Mittaustekniikan alan työ oli tehty sähkötekniikan osastolla, ja nimeltään se oli Spontaneous movements of hands in gradients of weak VHF electromagnetic fields eli ”Spontaanit käsienliikkeet VHF-alueen heikon sähkömagneettisen säteilyn kenttägradienteissa”.

Tutkimuksen toteutuksesta ja tuloksista käytiin reipasta keskustelua sekä blogissani että muualla.

Huttusen kirjoittaman tiivistelmän mukaan väitöstyössä ”selvitettiin ihmisen herkkyyttä radiotaajuiselle säteilylle. Ihmisen toimimista radioaaltojen antennina tarkasteltiin teoreettisesti ja kenttäkokein. Heikkojen VHF-alueen radioaaltojen voimakkuutta ja tahattomia käsien liikkeitä rekisteröitiin valituilla koepoluilla. Koehenkilöinä on ollut yliopiston opiskelijoita ja muita vapaaehtoisten ryhmiä. Kiinnostavin ryhmä oli kokeneet kaivonkatsojat, joiden käsienliikereaktioihin radioaaltojen vaikutuksista löytyy viitteitä kirjallisuudesta”.

Väitöstä on kritisoitu paitsi heikosta ja epäselvästä tieteellisestä pohjasta, myös merkittävistä metodologisista ongelmista, jotka liittyivät muun muassa koehenkilöiden määrään ja kokeiden sokkouttamiseen.

Väitös herätti niin paljon mielenkiintoa, että väitöstilaisuudessa oli mukana useampikin ”ylimääräinen vastaväittäjä”, jopa pari professoria. Vaikka väitöstilaisuudessa yleisölle on varattu mahdollisuus esittää kysymyksiä, on varsin vakiintunut tapa, ettei sellaisia esitetä.

Paavo Huttusen väitöstilaisuudessa kysymyksistä ei meinannut tulla loppua. Ilmeisesti kustos myös pyrki erityisesti hillitsemään keskustelua. Tuoreessa Skeptikko-lehdessä on Kari A. Tikkasen raportti ilmeisen värikkääksi käyneestä tapahtumasta. Hänen mukaansa tutkimusta oli kritisoitu muun muassa ”epätieteelliseksi ja magiaa sisältäväksi”. Kuivakkaissa ja äärimmilleen rutinoituneissa väitöstilaisuuksissa ei moista kieltä yleensä käytetä.

Mikä on väitöskirja tilanne nyt? Onko kritiikillä ja huomiolla ollut vaikutusta akateemiseen prosessiin?

Oulun yliopiston tutkijakoulun tekniikan ja luonnontieteiden tohtorikoulutustoimikunta käsitteli asiaa muun muassa ylimääräisessä kokouksessaan 3. toukokuuta.

Ainakin ”ylimääräiset vastaväittäjät” yliopisto on huomioinut ja ottanut vakavasti. Väitöstutkimuksen hyväksymisprosessiin vaikuttaa kuuluneen kaikenlaista hieman tavallisesta poikkeavaa:

Toiseksi esitarkastusprosessissa ja siihen liittyvässä painatusluvan myönnössä on ollut kysymyksiä herättäviä seikkoja. Sähkötekniikan osasto on myöntänyt painatusluvan TkL Paavo Huttusen väitöskirjaksi tarkoitetulle käsikirjoitukselle 9.12.2011. Luvan myöntämisen perusteena on ollut prof. Timo Jääskeläisen 9.12.2011 päiväämä ja prof. Valentin G. Dmitrievin 25.10.2005 päiväämä esitarkastuslausunto. Tuo jälkimmäinen lausunto on huomattavan vanha ja perustuu käsikirjoitusversioon, joka on sittemmin saanut kielteisen painatuslupapäätöksen sähkö- ja tietotekniikan osastossa. Lisäksi kaikki lopulta painetun väitöskirjan osajulkaisut on lähetetty julkaistavaksi vuonna 2009 tai sen jälkeen. Näin ollen lopullisen käsikirjoituksen ja sen tieteellisen sisällön on esitarkastanut ainoastaan prof. Jääskeläinen. Tähän on saatu selvitys sähkötekniikan osastolta. Sen mukaan työn olennainen sisältö ja koetulokset olivat jo tuossa alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Siitä huolimatta esitarkastusprosessin laadukkuudesta herää väistämättä kysymyksiä liittyen suuriin muutoksiin, joita on tehty vuoden 2005 ensimmäisen käsikirjoitusversion jälkeen. Kuten ylimääräisten vastaväittäjien runsas esiintyminen ja heidän lausuntonsa osoittavat, väitöskirjatutkimukseen ja tulosten pohjalta tehtyihin päätelmiin liittyy avoimia kysymyksiä tulosten tieteellisestä pitävyydestä.”

Toimikunta päätyi pyytämään väitöstyöstä lisälausunnot kahdelta ylimääräiseltä asiantuntijalta. Väittelijälle on varattu mahdollisuus esittää käsityksensä asiantuntijoiden mahdollisesta jääviydestä sekä vastine lausuntoihin. Toimikunta käsittelee väitösasiaa eteenpäin, kun lausunnot on saatu.

On kummallista, että Oulun yliopisto on päästänyt kyseisen väitöskirjan niin pitkälle prosessissa. Paitsi työn tieteelliseen sisältöön myös sen taustaan tuntuu liittyvän poikkeuksellisen paljon epäselvyyksiä. Nyt asiassa otettiin varsin tarpeellinen aikalisä.

Olen saanut palautetta, että nostamalla Paavo Huttusen väitöskirjan esiin olen osallistunut jonkinlaiseen henkilöön käyvään hyökkäykseen häntä kohtaan.

Väitösprosessin tarkoituksena on kuitenkin nimenomaan asettaa tutkimus julkisesti tarkasteltavaksi ja altistaa se kritiikille. Tiede ei toimi ilman avoimuutta.