Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Ensi vuonna unohdan aiempaa enemmän

Blogit Tarinoita tieteestä 30.12.2011 15:31
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Huomenna on vuoden viimeinen päivä, ylihuomenna seuraavan vuoden ensimmäinen. Monilla on tapana tehdä uudenvuodenlupauksia – tarkoitus on tietenkin johdattaa elämä jollain tapaa paremmille raiteille. Parempien raiteiden toivotaan vievän kohti onnellisuutta.

Jos tavoitteena on onni, ehkä tulevaisuuden sijaan kannattaa muuttaa menneisyyttä, tai ainakin sitä, millaisena menneisyys näyttäytyy muistoissamme. Unohdetaan huonot kokemukset, keskitytään muistamaan hyvät!

Itse asiassa aivot tekevät koko ajan tällaista muistojen vinoutunutta valikointia. Huonot kokemukset vaikuttavat unohtuvan tehokkaammin kuin hyvät. ”Aika kultaa muistot” ei taida ole vailla todellisuuspohjaa oleva lausahdus. Yksi tutkimus aiheesta on julkaistu vuonna 2008. Ilmiö on erityisen vahva vanhenevissa aivoissa.

Ikääntyvän ihmisen elämä voi olla täynnä järkytyksiä. Aika tuntuu kuluvan yhä kiivaammin, ja elämänkumppanin, perheenjäsenten ja lapsuudenystävien menetyksiä saattaa seurata esimerkiksi oma vakava sairastuminen. Elämä muuttuu sarjaksi surullisia tapahtumia.

Tutkijat huomasivat, että yli 70-vuotiaiden aivot säilövät epämiellyttäviä tunteita sisältäviä muistoja huonommin kuin nuorempien aivot. Kun 70-vuotiaiden muistia verrattiin 25-vuotiaiden muistiin, iäkkäiden vertailuryhmä unohti ikäviä asioita, vaikka muuten muisti pelasi yhtä hyvin kuin nuoremmilla. Pelkästä muistin huononemisesta ei siis ole kyse.

Tutkimuksessa koehenkilöille muun muassa näytettiin kuvia, jotka herättivät joko neutraaleja, miellyttäviä tai epämiellyttäviä tuntemuksia. Neutraaleissa kuvissa esiintyi esimerkiksi kahvikuppeja, epämiellyttävissä silvottuja ruumiita.

Koehenkilöiden tuli arvioida kuvien yleistä miellyttävyyttä ja niiden herättämiä tunteita. Samaan aikaan heidän aivoistaan otettiin magneettikuvia. Puolisen tuntia myöhemmin koehenkilöiden tuli palauttaa kuvat mieleensä vihjeiden avulla. Vanhemmat koehenkilöt muistivat epämiellyttäviä kuvia huonommin kuin nuoret. Muunlaisten kuvien muistamisessa eroa ei ollut.

Jo pitkään on ymmärretty, että voimakas tunnekokemus jättää pysyvän muiston. Muistamme yksityiskohtaisesti hetket, jolloin koimme iloa, surua tai pelkoa, mutta tunnesisällöltään mitättömämmät tapahtumat unohdamme.

Asioiden siirtämistä pitkäkestoiseen muistiin säätelee hippokampus, sarvimainen, aivojen kuorikerroksesta aivopuoliskojen väliin kurottautunut uloke. Osia hippokampuksesta kuuluu limbiseen järjestelmään, joka vastaa tunteiden syntymisestä. Erityisen tärkeä tunne-elämälle on amygdala eli mantelitumake, joka on aktiivinen varsinkin epämiellyttävien kokemusten aikana.

Kun koehenkilöille näytettiin epämiellyttäviä kuvia, yli 70-vuotiailla mantelitumakkeen ja hippokampuksen vuorovaikutus oli selvästi heikompaa kuin nuoremmilla. Tunteiden osuus muistijäljen syntymisessä oli vähentynyt. Sen sijaan heidän mantelitumakkeensa oli nuorempia enemmän yhteydessä sellaisille aivojen kuorikerroksen alueille, jotka vastaavat abstraktista ajattelusta ja tunteiden hallinnasta. Iäkkäät aivot pyrkivät siis hoitamaan ikävät tilanteet järkeilemällä.

Taipumuksella unohtaa ikävyydet voi hyvinkin olla biologista merkitystä. Vaikka vanhus ei enää lisäänny, hän voi osaltaan parantaa jälkeläistensä selviytymiskykyä ja siten turvata perimänsä jatkuvuuden. Mielenrauhansa säilyttävästä isoäidistä on yhteisölle ehkä enemmän hyötyä kuin helposti järkyttyvästä ja suruissa vellovasta.

Hyvää uutta vuotta, ja muistakaa hyvät asiat paremmin kuin huonot!

Antaa ikääntyneiden aivojen näyttää mallia: