Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Elokuvan kauheus on keholle totta

Blogit Tarinoita tieteestä 24.8.2012 13:51
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Espoo Cinén Méliès-raadin työ on ohi ja kilpailun voittaja valittu. Parhaaksi fantasiaelokuvaksi valitsimme ranskalaisen Lividen.

Alkupuolen juoneltaan Livide on melko perinteinen kauhuelokuva, jossa muutama nuori tunkeutuu rähjääntyneeseen taloon keskellä yötä ja yrittää löytää sieltä jotain varastamisen arvoista. Talon omistaa koomassa olevan vanha nainen, ja talosta on yllättävän vaikea päästä pois. Puolivälissä elokuvaa tarina kuitenkin muuttuu: tiukka juonellisuus vaihtuu kuvia ja vaikutelmia pitkin kulkemiseksi, kauheiksi mutta upeiksi näkymiksi, jotka uskalletaan jättää selittämättömiksi. Livide ei toimisi kirjana, vaan se vaatii juuri elokuvamuodon. Se sisältää paljon tuttua kauhuelokuvakuvastoa, mutta yhdistelee sitä uudenlaisilla tavoilla.

Minun makuuni elokuva oli erittäin pelottava. Sen hyvyydestä huolimatta toivoin ennen kaikea että se loppuisi nopeasti. Olen aina ollut kovin säikky kauhuelokuvien suhteen. Pelko on hyvin fyysistä: sydämeni hakkaa, henkeä ahdistaa, kädet hikoavat.

Yritin etsiä julkaisutietokannoista, kuinka paljon kauhuelokuvien aiheuttaa pelkovastetta on tutkittu. Tässä muutama esimerkki tutkimustuloksista:

1.) Kauhuelokuvan herättämää vastetta aivojen amygdalassa eli mantelitumakkeessa on kyetty seuraamaan jopa reaaliajassa. Kauhukokemukseen mantelitumake osallistuu kahdella tavalla: yhteistyössä muiden aivoalueiden kanssa se synnyttää sekä valppaus- että sitä seuraavan levollisuustilan.

2.) Mielenkiintoista kauhuelokuvan synnyttämissä tuntemuksissa on musiikin osuus. Väärällä musiikilla pelottavuus saattaisi poistua kokonaan. Musiikin pelkoa vahvistavaa vaikutusta on tutkittu funktionaalisella magneettiresonansikuvauksella. Tutkimuksessa käytettiin pelottavia ja surullisia filminpätkiä joko yksin tai musiikin kanssa.

Tunnevasteet olivat selvästi suurempia, kun musiikki oli mukana. Musiikki aiheutti laajempaa aktivaatiota tunteiden syntymiseen liittyvillä aivoalueilla kuten amygdalassa ja hippokampuksessa. Pelkän kuvan näyttäminen sai aivoissa paljon mitättömämmät vasteet aikaan ja vaste keskittyi kognitiivisen ajattelun alueille.

3.) Voimakkaita tunnelatauksia sisältävät elokuvat todella herättävät fysiologisia vasteita. Eräässä tutkimuksessa tarkkailtiin koehenkilöiden reaktioita elokuviin, jotka saivat aikaan vihan, pelon, surun, inhon tai huvittumisen tunteita. Henkilöiltä määritettiin muun muassa sydämensykkeen taajuus ja ihon sähkönjohtavuus, joka siis kertoo hikoilusta.

Sydämensyke kiihtyi erityisesti vihaa ja pelkoa aiheuttavien filmien kohdalla, hikoilu taas kiihtyi nimenomaan kauhupätkissä. Naisilla molemmat vasteet olivat miehiä suurempia myös surullisia filmejä katsottaessa.


Jos joku tarvitsee kauhuelokuvatutkimuksiinsa helposti pelkäävän koehenkilön, minuun voi ottaa yhteyttä.