Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Elämän alkuperää synteettisin soluin

Blogit Tarinoita tieteestä 18.9.2011 20:18
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Elämän alkuperä jaksaa kiehtoa.

Tutkijat ovat onnistuneet luomaan synteettisen solun, joka jakautuu. Ehkäpä alkusynty, abiogeneesi, menettää jälleen osan tarunhohtoisuudestaan.

Japanilaiset tutkijat rakensivat rasvamolekyyleistä vesitäytteisiä kuplia, vesikkelejä, jotka kykenivät jakaantumaan dna:n avulla. Tutkimus julkaistiin kuun alussa Nature Chemistry -lehdessä.

”Solun” rakenne oli simppeli: dna-molekyylit, negatiivisia sähkövaraukseltaan, vetivät kukin varauksensa avulla ympärilleen rasvamolekyylikelmun. Vesikkelit kantoivat sisällään dna:n ohella myös eräitä sen laboratoriomonistuksessa, PCR:ssä eli polymeraasiketjureaktiossa tarvittavia molekyylejä. Vesikkeleissä käynnistettiin lämpötilan avulla PCR-reaktio. Monistuneet dna-molekyylit tarttuivat vesikkelin sisävaippaan. Kun liuokseen lisättiin rasvaa, dna-molekyylien ympärille muodostui uusia kokonaisia vesikkeleitä.

Vesikkelit voisivat periaatteessa monistua myös ilman dna-sisältöä. Erityisen merkittävä huomio kokeessa oli nimenomaan se, että dna-sisällön monistuminen edesauttoi sitä ympäröivän ”solukapselin” jakaantumista. Tyhjä vesikkeli ei menestynyt ollenkaan niin hyvin kuin dna:ta sisältävä.


Elämä sai alkunsa, kun ”kemiallinen” muuttui spontaanisti ”biologiseksi”. Edellä kuvatun kaltaiset tutkimustulokset purkavat osaltaan elämän synnyn ympärille kehittynyttä myyttisyyttä.

Vaikka tutkimus ei välttämättä simuloi todellista tapahtumaketjua maapallolla kovinkaan hyvin, se on onnistunut esimerkki siitä, kuinka yksinkertaisista asetelmista elämän ominaisuudet koostuvat.

Lopultakin on kyse vain molekyyleistä ja niitä ympäröivistä olosuhteista.