Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Eläimenkin hoidossa on lumevaikutus läsnä

Blogit Tarinoita tieteestä 22.7.2015 15:47
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Verkossa on tänään jaettu ahkerasti Tuomas Enbusken blogitekstiä, jossa hän pohtii eläinten hoitamista homeopatialla.

”Uskomatonta! On olemassa vielä jotain homeopatiaa hyödyttömämpää”, Enbuske otsikoi tekstinsä, ja esittää siis, että eläinten hoitaminen homeopatialla on normihomeopatiaakin turhempaa, koska eläin ei ole altis lumeelle.

”Ihmisten homeopatialla on sentään jonkinsorttinen lumevaikutus, joka johtuu mm. siitä, että suurin osa sairauksista paranee itsestään ja se on helppo pistää homeopatian piikkiin. Toinen tärkeä puoli on se, että homeopaatit ovat usein empaattisia ja tuntuvat kuuntelevan asiakkaitaan.  Suurin osa asiakkaista halua kuitenkin vain huomiota ja tulla otetuiksi vakavasti. Mutta koirat ovat tässä asiassa ihmisiä fiksumpia. On nimittäin mahdotonta, että he kokisivat minkäänlaista lumevaikutusta. Eiväthän ne tajua, miksi niiden suuhun ruiskutetaan täysin hyödytöntä vettä”, selittää Enbuske ajatustaan hieman pidemmin.

Olen Tuomas Enbusken kanssa täsmälleen samaa mieltä homeopatian turhuudesta.

Kaikesta en kuitenkaan ole samaa mieltä: lumevaikutuksella on nimittäin iso rooli eläinten hoidossa. Sitä ei kannata laskea ulos kuvioista, sillä muutenhan jokainen homeopaattinen ”tutkimus”, jossa hoidolla näyttää olevan tehoa, voitaisiin samoin perustella tutkimusasetelmaltaan lumevapaaksi.

Ensinnäkin eläimen tilaa huomioi aina ihminen – ja ihminen ei ole vapaa lumevaikutuksesta. Homeopatialla myös tyypillisesti hoidetaan tiloja, joiden vakavuusaste on subjektiivisesti arvioitava. Homeopatialla on hoidettu esimerkiksi koirien nivelrikkoon liittyvää kipua, ja kivun vahvuutta on arvioinut koiran omistaja. Kun kivun arvioiminen on hankalaa, tilanne on erityisen herkkä havainnoijan odotuksille ja mielentilalle. Eläintä hoitaa aina ihminen.

(Anna Hielm-Björkman on kuvaillut väitöskirjassaan vaikeuksia, joita erilaisten hoitojen tehon mittaamiseen liittyy juuri koirien nivelrikossa. Olen luetellut niitä aiemmassa blogitekstissäni.)

Oli sairaus tai hoito mikä tahansa, odotuksena on tilan muuttuminen edes hieman paremmaksi. Eläimen hoitajan (oli hän sitten omistaja, eläinlääkäri tai homeopaatti) mieli virittäytyy etsimään merkkejä juuri paranemisesta.

Kyselyissä, joissa odotusarvona on paraminen, potilaat tai koiranomistajat vastaavat saman tilan perusteella kysymyksiin positiivisemmin kuin jos odotusarvona on kuoleminen tautiin.

Lumevaikutuksen sijaan joskus puhutaan hoivavaikutuksesta: ihmiselle tekee hyvää, kun joku kuuntelee huolia säännöllisesti, huolehtii ja hoivaa. Veikkaisin, etteivät esimerkiksi koirat ole hoivavaikutuksesta ollenkaan vapaita.

Hoivavaikutuksenkin välittäjänä voi olla eläimen omistaja. Säännöllisten eläinlääkärikäyntien on todettu muuttavan omistajien tapaa huolehtia koirasta. Säännöllisesti vastaanotolla käyvät koirat saavat parempaa ravintoa ja liikuntaa kuin saivat aiemmin. Laihtuminen helpottaa monen sairauden oireita.

Myös omistajan kasvanut kiinnostus koiraan voi näkyä eläimen piristymisenä. Koira on eläin, joka on virittynyt tulkitsemaan ihmisen eleitä ja jopa mielentiloja.

Kun eläimiä hoidetaan homeopatialla (tai millä tahansa muulla), tilanne on siis kovin harvoin vapaa lumevaikutuksesta. Eläin voi vaikuttaa hyötyvän hoidosta, vaikka hoito olisi pelkkää vettä ja sokeripillereitä.

Suurin syy lumevaikutuksen läsnäololle eläintenkin hoidossa on tietysti ihminen. Mutta ehkäpä koirat eivät viitsisi keskenään ryhtyä ravistelemaan veteen lisäpotensseja.