Ei uskomushoitoja minun sote-uudistukseeni, kiitos!

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Viime aikoina olen huolestuttavasti törmännyt puheenvuoroihin, joissa on ehdotettu uskomushoitojen ottamista osaksi ”virallista” terveydenhuoltoa tai ainakin tunnustetuksi täydennykseksi lääketieteellisille hoidoille.

Uskomushoitoja kannattavien omissa piireissä tällainen halu on tietenkin kytenyt pitkään, mutta puheenvuoroja on kuulunut muualtakin. Lääketieteen ja uskomushoitojen integraation on nostanut esiin muun muassa terveyden edistämisen dosentti Pauliina Aarva Tampereen yliopistosta.

Aarvan mielestä lääketiede ”on niin kuin oma kokonaisuutensa, joka ei ole millään tavalla ristiriidassa täydentävien hoitomuotojen kanssa, jotka perustuvat ihan erilaiseen ajatusmaailmaan eli juuri näihin energioihin, myötätuntoon, lämpöön, itsensä kunnioittamiseen, rakastamiseen ja rakkauden kokemukseen yleensäkin”. (Lähde: Ylen artikkeli)

Aarva väittää, että lääketiede ja ”täydentävät hoitomuodot” (eli uskomushoidot) ovat ”käsitteellisesti hyvin erilaisia, mutta silti ne voivat olla voimassa yhtä aikaa. Mutta oikeastaan on kysymys ihan vaan siitä, että kun hoidetaan ihmistä, niin hänet kohdataan oikeana todellisena ihmisenä”.

Kun ihminen tulee hakemaan terveydenhuollon piiristä apua terveysongelmiinsa, hänet nimenomaan pitääkin kohdata todellisena ihmisenä. Häntä pitää hoitaa parhain mahdollisin keinoin, tutkituilla menetelmillä. Rehellisesti.