Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Dosentti paljastaa: homovallankumous uhkaa

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 3.4.2013 17:40

Tohtorin, dosentin tai professorin sanomisille annetaan helposti enemmän painoarvoa kuin henkilön, jonka oppiarvoa ei ilmoiteta.

Yhden tieteenalan dosentti on kuitenkin toisen alan maallikko.

Voiko titteleitä itselleen haalinut käyttää niitä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä? Toki voi. Onhan lentokapteenikin aina lentokapteeni, mutta lentokapteenin asiantuntemus kasvitaudeista ei välttämättä ole kovin hyvää.

Minäkin olen kovaäänisesti ”tohtori”, mutta vain harvoin kirjoitan siltä alalta, jota väitöskirjani edusti. Yritänkin olla ensisijaisesti bloggaaja, en asiantuntija.

Ainakin seuraavien olen huomannut mietityttävän ihmisiä:

Onko Pekka Himanen professori silloin kun hän kirjoittaa yrityksensä kautta valtioneuvostolle epätieteelliseksi haukutun tulevaisuusselonteon?

Onko Johan Bäckman oikeussosiologian dosentti silloin kun hän kertoo venäläisille tiedotusvälineille, että Suomessa venäläisäitien lapsia riistetään vanhemmiltaan ja kootaan erillisille leireille?

Onko Juha Ahvio dogmatiikan dosentti silloin kun hän sanoo uskonnollisen tv-kanavan haastattelussa, että homoavioliitoilla halutaan tukea sosialistista vallankumousta hajottamalla kapitalismin kulmakivi eli ydinperhe?

Entä onko Kari Enqvist teoreettisen fysiikan professori silloin kun hän kirjoittaa uskonnosta?

Kokemuksesta tiedän, että haastattelijat ja toimittajat ymppäävät mielellään akateemiset tittelit mukaan juttuihinsa, vaikka esimerkiksi minä en koe, että oppiarvoni olisi kovin oleellinen silloin kun on kyse vaikkapa kirjoittamastani kaunokirjallisuudesta.

Kyse on myös yleisön medialukutaidosta. Lukijan tai katsojan kannattaa arvioida asiantuntijuutta laajemmin kuin pelkän tittelin perusteella.

Pitkään suunniteltuun maailmanlaajuiseen homoliittojen avulla toteutettavaan marxilaiseen vallankumoukseen en usko, oli sen ”paljastaja” minkä tieteenalan dosentti tahansa.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Enqvistin ala on kosmologia, siis maailmankaikkeuden syntyhetket, joista varmaan joka uskonnolla on sanansa sanottavana… ja luonnontieteen alan professorilla voi kuvitella olevan jotain sanottavaa tieteenfilosofiasta. Siis jotain pohjaa tieteen ja uskonnon välisen dialogin tieteilijäpuolen kirjoittelulle Enqvistillä on sentään edes.

”Pitkään suunniteltuun maailmanlaajuiseen homoliittojen avulla toteutettavaan marxilaiseen vallankumoukseen en usko…”

Minäkään en usko, että nykyisellä homoinnostuksella olisi syvällisiä vallankumouksellisia juuria. Mutta on mahdollista, että monet radikaalit aktivistit ehkä tiedostamattaan näkevät perinteisen ydinperheen turhan vahvana porvarillisuuden linnakkeena. Tämä karsastus ilmenisi vaihtoehtoisten pari- ja perhemuotojen tarjoamisena ja korostamisena.
Ihmisten asenteiden ja toiminnan motiivit ovat moninaiset ja itselleenkin enimmäkseen epämääräiset.

Dosentti Ahvion epäilyllä voi siten olla jotakin pohjaa, vaikka se tuollaisenaan epäilemättä meneekin salaliittoteorioiden puolelle.

Eikö kuitenkin ns. kulttuuurien tai sivistysten historioilla, fysiikalla ja uskonnolla ole joitakin yhtymäkohtia. Jos on – nuorempana – yrittänyt ymmärtää fysiikkaa, kulttuureja ja uskontoja, niiden antamat kuvat inhimillisistä ja muista yhteisöistä hahmottuvat usein samankaltaisiksi, vaikka asioilla on eri nimiä. Egon Fridell ja Arnold Toynbee tulevat mieleen opiskeluaijoilta. Kun heidän – joskus jopa kaoottisia – ideoitaan kokoili ja yritti ymmärtää, silloin yhteiskuntia tai valtioita tai kulttuureja kokoavat tai hajoittavat tekijät saavat roolin.

Eli kulttuureissa on kokoavia ja vahvistavia elementtejä. Sellainen voi olla perhe, kylä- tai heimoyhteisö ja lopulta valtio, valtioiden liitto. Yhteisön merkitys mitataan sitten suhteissa kilpaileviin yhteisöihin. Jos tosiaan perhe on tärkeä, mitä se on joissakin yhteisöissä, sen tulisi säilyä tai jonkun muun tulisi se korvata. Eli fysiikka, usko ja organisaatio, kulttuurin yhteisöön vaikuuavat elementit, muokkaavat kokonaisuuden, joka kestää sitä uhkaavat haasteet, vahvistuu voitoistaan tai sortuu ympäristönsä muutoksen tai muiden haasteiden edessä.

Fysiikka ja teologia ja tähtitiede sopivat jotenkin kaiken tämän pohdiskeluun. Kulttuurien nousu ja katoaminen ovat tutkittuja asioita mm. Väli-Amerikassa, jossa ilmaston muutokset ja vieraat eli espanjalaiset valloittajat rikkoivat vakiintuneita systeemejä. Mutta tarkkaa tästä tieteestä on vaikea saada. Yhteistä noille kulttuureille oli, kuten faaraoiden Egyptille, että ne sijoittivat runsaasti monumentteihinsa. Ja ne ovat nyt se mitä on jäljellä.

Teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist on huippuasiantuntija alallaan, mutta hänen näkemyksensä uskoviin, uskoon ja uskontoihin perustuvat fiksuista päättelyistä huolimatta viimekädessä subjektiiviseen mutu-tuntemukseen, koska ei ole olemassa tieteellistä näyttöä Jumalan olemattomuudesta tai kuoleman jälkeisen sielun persoonallisen olotilan mahdottomuudesta. Enqvist ei tosin näin väitäkään, vaan on ottanut ”puolueettoman” roolin suhteessa ylipäätään uskonnon tarpeeseen itsensä kohdalla.
Matteuksen evankeliumin luvussa 11:25 ja 27 Jeesus toteaa mm.: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä, ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. … eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika, ja se kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Siis aika rankkaa tekstiä, johon uskominen tai ei uskominen varmaankin jakaa ihmismieliä puoleen ja toiseen. Jos oletetaan, että Jeesuksella oli tähän asiaan ns. parempaa, tai ”sisäpiirin”, varmaa tietoa, on vaikea väittää vastaankaan. Kaikki riippuu siitä minkä aseman annamme kenen tahansa näkemyksille silloin kun ne eivät perustu tieteellisesti tai käytännön kokemuksien kautta saatuun täysin pitävään tai muuttumattomaan näyttöön kulloisestakin asiasta.

”on mahdollista, että monet radikaalit aktivistit ehkä tiedostamattaan näkevät perinteisen ydinperheen turhan vahvana porvarillisuuden linnakkeena. Tämä karsastus ilmenisi vaihtoehtoisten pari- ja perhemuotojen tarjoamisena ja korostamisena.”

Mutta silloinhan nämä ns. radikaalit aktivistit nimenomaan vastustaisivat perinteisiä ydinperhemalleja eivätkä kannattaisi niitä. Tasa-arvoinen avioliitto sekä yleinen adoptio-oikeus tähtää juuri ydinperhemallin vahvistamiseen ja levittämiseen myös sukupuolivähemmistöjen keskuuteen. Siinä ei siis ole mitään vaihtoehtoista vaan nimenomaan konservatiivista perinteisen perhedynamiikan korostusta.
Tämä on luultavasti tärkein syy siihen, miksi kansalaisten enemmistö kannattaa sitä: käännetään ”marxilaiset homostelijat” kilteiksi perheellisiksi kuluttajiksi ja asuntolainojen maksajiksi.

Sanottu ja kuultu

Viisaimmallakin ihmisellä ja parhaallakin asiantuntijalla on ihmisen rajoitukset. Hänellä on riskit unohtaa, käsittää väärin, valikoida, ei huomata, miellyttää, olla korrekti, ajaa omaa asiaansa tai asennettaan jne.

Sitten on vielä ihmiskielen, varsinkin kirjoitetun, karkeus ilmaisuvälineenä eli kaikkea ei edes voida sanoa täsmällisesti. Kieli ja sen käyttötapa myös vaihtelevat eri ihmisillä, varsinkin kun ei ole suurtakaan halua pitää yllä ja käyttää yhtäpitävää ja täsmällistä yleiskieltä – eikä se käytännössä ole kielen laajuuden ja monimutkaisuuden vuoksi kovin pitkälle mahdollistakaan.

Vastaanottajatkin käsittävät sanotun omalla tavallaan. Tiedostamattomatkin tekijät vaikuttavat vaihtelevasti kummallakin puolella, eli tullaan sanoneeksi sellaistakin ja siinä sävyssä, mikä ei aivan ollut tarkoituksena. Ja vastaavasti saatetaan reagoida kuultuun sellaisella tavalla, johon viesti ei antaisi aihetta.

Eipä ihme, että viestintä ja keskustelu on aina vähän sekavaa ja kiistelyäkin. Oppiarvotkaan eivät tosiaan takaa mitään, varsinkin kun sanotun käsittäminen ja siihen reagoiminen on aina kiinni myös kuulijasta. Puhuja ei siis itse asiassa voi täysin määrätä sanomansa sisältöä.

Kaiken kaikkiaan lähetetyn ja vastaanotetun sanoman välillä on aina ero ja ristiriita, joskin sen suuruus vaihtelee huomattavasti. Parhaiten ymmärtävät toisiaan tietysti sellaiset ihmiset, joiden ajatusmaailma ja elämänkokemukset ovat samantapaiset. Ja päinvastoin, mm. siten, että oppineiden – joita artikkelissa esitellään – sanomien oikea läpimeno on laajalti riskialtista.

TuomasH:lle

”…vaihtoehtoista vaan nimenomaan konservatiivista”.

Miten nyt asia halutaan nähdä ja arvioidaan. Joka tapauksessa mainittujen perhemuotojen välillä tulee olemaan ulospäin näkyväkin ero eli erilaiset sukupuolirakenteet. Ihmiset siis käsittävät ne pitkään erilaisina liittoina ja perheinä – vanhanmallisena ja vaihtoehtoisena – vaikka ne olisivat muodollisesti samoja avioliittoja. Jääväthän homoliitot toistaiseksi pieneksi vähemmistöksikin.

”Ihmiset siis käsittävät ne pitkään erilaisina liittoina ja perheinä”
Eivät ihmiset vaan SINÄ ja muut samalla tavalla ajattelevat käsittävät nämä liitot ja perheet erillaisina. Mielipideasioita ei pidä koskaan lähteä yleistämään, vaan muistaa että ne ovat vain omia mielipiteitä ja ennakkoluuloja. Juuri se on tämän blogimerkinnän pointti.

”vaikka ne olisivat muodollisesti samoja avioliittoja.”
Eivät muodollisesti vaan ihan oikeasti, laillisesti ja konkreettisesti.

”Jääväthän homoliitot toistaiseksi pieneksi vähemmistöksikin.”
Mutta se ei tarkoita sitä, että heitä pitää kohdella vähemmistönä, vaan tasavertaisena. Ja tämä tuskin tulee muuttumaan niin kauan kun yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka haluavat viimeiseen asti nähdä kyseiset yksilöt erillaisena ja ”toisena”, joihin ei tarvitse suhtautua yleisinhimillisen tasa-arvoisesti. Tämä ei kuitenkaan ole seksuaalivähemmistöjen tai lainsäädännön syy, vaan ennakkoluuloisten ihmisten.

Tämä sananvaihto havainnollistaa erinomaisesti viestiäni ”Sanottu ja kuultu” edellä. Toinen on sanovinaan jotakin ja toinen käsittää sen omalla tavallaan. Kuten sanottu, sekavaa ja kiistelevääkin. Kyllä näkemyksissäkin on varmasti eroa, mutta ”pintakuohunta” sekoittaa asiaa omalla tavallaan.

Otan nyt esille vain tämän kohdan:
” ”Jääväthän homoliitot toistaiseksi pieneksi vähemmistöksikin.” (hra K)
Mutta se ei tarkoita sitä, että heitä pitää kohdella vähemmistönä,
vaan tasavertaisena.” (TuomasH)

Minä hra K tarkoitin sanoa, että homoliittoja on niin vähän, että ne nähdään vaihtoehtoisena muotona. TuomasH puolestaan käsitti tämän vähättelynä ja hyökkäyksenä homoseksuaalien ihmisarvoa vastaan. Jos nyt käsitin oikein… Saattaahan hän vain siirtyä sujuvasti asian toiseen puoleen, korostamaan ennakkoluulottoman suhtautumisen tarvetta. Taitaa olla pientä moitettakin minulle eron tekemisestä heteroiden ja homojen ja heidän liittojensa välille.

Mutta minusta siinä tosiaan on joitakin asiallisiakin eroja, ja ne nähdään kauan, koska ne ovat näkyviä.

”Kokemuksesta tiedän, että haastattelijat ja toimittajat ymppäävät mielellään akateemiset tittelit mukaan juttuihinsa, vaikka esimerkiksi minä en koe, että oppiarvoni olisi kovin oleellinen silloin kun on kyse vaikkapa kirjoittamastani kaunokirjallisuudesta.”

Ilman muuta: jutun ”arvovaltaisuus” tietysti säteilee myös sen tekijään eli ao toimittajaan/haastettelijaan – tai niin tekijä tietysti kovin mieluusti uskoo ;-)

ps. Eikös yleisesä tiedossa ole että Johan Bäckman on päivystävä desanttidosentti?

Mörkin tapaan en minäkään usko, että mainituista oppineista uskottavimmallakaan, professori Kari Enqvistillä voisi olla mitään käsitystä tuonpuoleisista asioista. Sen sijaan hän pystynee esittämään punnittuja ja kypsiä näkemyksiä henkilökohtaisista ja laajemmistakin näkökulmista uskonnollisuuteen ja uskontoihin sellaisina kuin ne täällä tosimaailmassa ja yhteiskunnassamme näemme. Siinä mielessä professorius tuottaa hänen mielipiteilleen lisäarvoa. Mutta ei tietenkään rajattomasti, sillä kuten jo edellä esitin, kaikilla ihmisillä on ihmisen rajoitukset.

Tieteellinen koulutus ja toiminta oppiarvoineen ja titteleineen tuo samalla tavoin asennoituneen silmissä uskottavuutta, mutta ei sinänsä ole tae laadukkaasta ajattelusta. Kyllä se on nähtävä ja arvioitava käytännössä.
Ja toisaalta kehittynyttä ajattelua voi esiintyä myös siellä, missä noita arvoja ei ole tukena. Se on niin monesta kiinni. Lienee kuitenkin selvää, että sekä tiedon että elämänkokemuksen karttuminen ovat olennaisia viisaudelle.

.Dosentti kaipaa kovasti julkisuutta.

Meillehän oli tulossa homopresidentti ihan demokrattisesti, ilman vallankumoustakin.Olisi voinut tullakin, nykyinen oli vastustajana liian .suosittu.

Mitähän homot vallankumouksella tekisivät? Valtaisivat kirkon…minulle sopii.

Tätä menoa joka toinen kadunmieskin on tohtori. Titteli taitaa jo olla jonkinlaisessa inflaatiokierteessä (kiitos Väyrysten ja Beckman ien`).

Siitä kärsivät etenkin ne jotka ovat hankkineet oppiarvonsa vakavassa mielessä ja ahkerasti puurtaen. Samoin kärsii uutistoiminta kun toimittaja ottavat ”kaikenlaisia tohtoreita” asiantutijoikseen. Usein näkee jo kadun mieskin että nyt tluu pelkkää soopaa.

Koko homoavioliittokeskustelu on kiivaana sekä meillä Suomessa että USAssa. Väittäisin (ilman minkäänlaista akateemista täsmällisyyttä, prosentteja tms), että koko häly johtuu siitä, että median palveluksessa on suurempi osuus homoilla/lesboilla kuin koko populassa. Ei siinä muuta salaliittoa ole. Omaksi koettu asia pidetään esillä kunnes (vähemmistön) oikeus tasa-arvoiseen elämään voittaa.
Sitäpaitsi aika on jo (länsimaissa) kypsä hyväksyä KAIKENLAISET perheet, koska ne ovat ja elävät arkipäivää.
Vapaus, ’sisarellisuus’ ja tasa-arvo?!?

Kannattaa lukea K. Enkvistin Uskomaton matka uskontoihin tai miten se nimi nyt meni. Hänen tyylinsä analysoida uskontoja on täysin vailla julistusta tai saarnausta jolloin tulee mieleen mahdollisuus, tämäpä voi ollakin näin kun kirjoittajalta miltei puuttuu halu käsitellä koko asiaa koska ei koe sitä niin tärkeäksi omassa elämässään.
Luotan K.E. sanaan enemmän kuin yhdenkään poliitikon vaikka en tiedäkään miten suhtautuisin tuonpuoliseen , kysymyksiä on paljon jne…
telkusta tuli vuosia sitten ohjelmasarja, jossa Enkvist, Valtaoja ja kolmas (en muista nimeä, teologi )illastivat viinein kynttilänvalossa. Harvinaista herkkua Kekkoslakian aikaan. Lisäisin vielä kalle Isokallion joukkoon seuraavalle tuotantokaudelle, siinäpä vinkki Ylelle. BB-luokan vasureita ei tarvita vastavoimaksi, Pressiklubi olkoon heidän leikkikenttänsä. Taustapeilin pyöreässä pöydässäkin on perusformaatin mukaisesti täyspäät:Pantzar.Kuisma, Hämäläinen ,Nousiainen ja Seppänen, ruben 50/50 ja muut.
Veikko

Dogmatiikan dosentti Ahvio siis ilmeisesti ihan tosissaan uskoo johonkin kansainväliseen marxilaishomojen salaliittoon? Olisikohan jo aika siirtää teologian tapainen hömppätiede pois yliopistosta?

Bad Tastelle:

Tosin, jos tuo perustetta eli tieteiden tasokkuuden arvioimista jossakin yliopistossa myönnetyn dosentin arvon haltijoiden yksityisen toiminnan perusteella sovelletaan yleisestikin, menetämme myös oikeussosiologian ja kriminologian (Johan Bäckman) sekä varmasti monia muitakin hyödyllisiä tieteenaloja. Eivätköhän ne viimein lopu yliopistoista kokonaan, varsinkin jos tarkkailuun otetaan mukaan professorit ja muut opettajat.

Teologian arvo sinänsä rinnastuu vastaavien uskontojen arvoon nyky-yhteiskunnille ja niiden uskottavuuteen tutkimus- ja opetusaloina. Ikävä kyllä nykyinen tilanne ei nähdäkseni missään ole vakuuttava. Minun kirkkoihanteessani, jossa perinteisenlaisilla jumalolennoilla ei ole varsinaista roolia, teologiaa ei tarvita. Mutta sen dosentitkin voisivat tieteellisillä ja opetuksellisilla valmiuksillaan hyödyttää yleishyödyllisempää tutkimusta ja valistusta.

Jos oletettaisiin niin, että Kari Enqwist ja Jeesus Nasaretilainen, molemmat parhaassa tiedemies-/saarnaamisiässä ollessaan antaisivat näinä päivinä kumpikin omia lausuntojaan, kumman julistusta pidettäisiin uskottavampana tai tärkeämpänä? Mahtaisikohan siinä tapauksessa tuo kahden tuhannen vuoden ero sanoman ja sanoman välillä jopa kuroutua umpeen. Mielenkiintoa ei myöskään kaiketi puuttuisi yleisön suhteen noiden kahden miehen välisestä debatista ”kynttilän valossa ja hyvän viinin ja ruoan parissa” pääministeri Jyrki Kataisen isännöidessä tilaisuutta Helsingin Finlandiatalolla…

Enqvist ja Valtaoja ovat todella hyviä sekä viihdyttäviä kirjoittajia. Parhaimmillaan silloin, kun popularisoivat omaa erikoisalaansa.

Mutta ongelmia heille tulee silloin, kun he astuvat oman osaamisensa ulkopuolella. He eivät tiedä, mistä he silloin puhuvat.

En lähde tarkemmin erittelemään heidän näkökulmiensa ongelmia, koska se on jo tehty. Vieläpä paremmin mihin minä ikinä pystyisin.

Sami Syrjämäki kirjoittaa lyhyesti
http://filosofia.fi/node/6309

Ja Pauli Pylkkö pitkästi
http://www.uunikustannus.fi/fysiikkaviikari.pdf (70sivua!)

Luonnontieteelliseen maailmankuvaan, mitä Enqvist ja Valtaoja edustavat, kuuluu kritiikin kuuntelu sekä siihen vastaaminen. Mikäli Enqvist ja hänen maailman kuvansa ovat lähellä sydäntä, kannattaa tutustua.

Asiantuntejuus-uskonto on yhdenlaista nykyajan inkvisitiotoimintaa. Yhteiskuntamme useimmat asiat ja ilmiöt kuitenkin ovat nimenomaan meidän ko kohteen suhteen maallikoiden arvojen ohjaamia.

Sanonta että ”maailma nyt vaan on sellainen” – on täyttä puppua.
Maailma on juuri sellainen kuin millaiseksi me olemme sen tehneet arvojemme ohjaamien päätösten, toimien ja tekojen seurauksena.

Näitä luetaan juuri nyt