Diktaattorit tykkäävät tieteen vääntelystä

Profiilikuva
Kirjoittaja Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vladimir Putin piti televisiossa merkillisen puheen, jossa hän selitteli omiaan Ukrainan menneisyydestä ja sen oikeutuksesta olla olemassa itsenäisenä valtiona ja kansakuntana. 

Seuraaksi hän jo komensikin joukot hyökkäämään. 

Putinin valheelliset ja omintakeiset historiantulkinnat eivät ole nykymaailmassa mikään yksittäinen ilmiö. Johtajat ovat aina pyrkineet näyttämään historian sellaisessa valossa, joka palvelee parhaiten heidän omia tarkoitusperiään. 

Äärimmillään historiaa väännellään ja käännellään niin paljon, että astutaan jo selvästi näennäistieteiden puolelle. Esimerkiksi Unkarissa valtaa pitävät populistit ovat viime vuosina hyljeksineet tieteellistä käsitystä unkarista suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen kuuluvana. Sen sijaan he väittävät, että unkarin kieli olisi sukua turkkilaisille kielille, ja unkarilaiset itse hunnien jälkeläisiä. Kuulostaahan se komealta. 

Jos poliitikot haluavat päättää siitä, kuinka historiaa tulkitaan, he pyrkivät myös ujuttamaan näppinsä historiantutkimukseen. Samaisesta Unkarista on vuosien ajan kuulunut uutisia siitä, kuinka yliopistot ovat menettäneet autonomiaansa. Taloudellista valtaa – ja siten valtaa siitä, mitä tutkitaan – on viety pois yliopistoilta itseltään. Sukupuolentutkimus on haluttu kokonaan lopettaa. 

Tutkimus ei ole vapaata Venäjälläkään. Yhtenä esimerkkinä tästä Stalinin teloitusten uhreja Karjalassa tutkinut historioitsija Juri Dmitrijev sai viime vuoden lopulla 15 vuoden vankeusrangaistuksen seksuaali- ja aserikoksista. Syytteitä pidetään tekaistuina. Dmitrijev on haluttu hiljentää ja hänen uskottavuutensa viedä.

Kun valtio lähtee kulkemaan kohti totalitarismia, tieteen vapaus kärsii aina. Siksi en pidä Suomessakaan sellaisista puheenvuoroista, joissa vaaditaan vaikkapa juuri sukupuolentutkimuksen rahoituksen vähentämistä tai ylipäätään vain sellaisen tieteen tukemista, joka on ”tuottavaa” tai ”hyödyllistä”. 

Yliopistojen ja tutkijoiden pitää itse saada päättää, mitä tutkitaan. 

Toinen tärkeä seikka tieteen ja vapaan yhteiskunnan suhteessa on tieteellisen tiedon saavutettavuus. Diktaattorien on helppo valehdella kansalle historiantulkinnoista, jos luotettavaa tutkimustietoa ei ole saatavilla helposti ja ymmärrettävässä muodossa. 

Olin hetken surullinen, kun itselleni tärkeä suomenkielinen tiedejulkaisu Tieteessä tapahtuu muuttui verkkolehdeksi. Olen lukenut painettua lehteä parikymmentä vuotta, mutta nyt tuo aika on ohi. 

Ymmärrän kuitenkin hyvin, että käynnissä on uudenlainen aikakausi: tiedon pitää olla saatavissa aiempaa nopeammin, kaikkialla, heti kun on tarvetta. 

Tieteen tuloksista – vaikkapa juuri historiantutkimuksesta – pitää pystyä lukemaan myös suomeksi. Luotettava, kansan omalla kielellä löytyvä tieto kaventaa diktaattorien elinmahdollisuuksia.