Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

D-vitamiinit kateissa, kansa raivostui

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 3.11.2012 14:24

Lokakuun loppupuoli on ollut D-vitamiinikohun aikaa. Aiheesta on kirjoiteltu lehdissä, kiihdytty sosiaalisessa mediassa ja väitelty televisiossa.

D-vitamiinikohu laajenee: Apteekit vetävät tuotteita pois myynnistä

D-vitamiinikohu pelottaa pienten lasten vanhempia

D-vitamiinikohu jatkuu – pillerit tutkitaan nyt uudelleen

D-vitamiinikohu: Tableteissa ilmoitettua enemmän D-vitamiinia!

Kansaa järkyttänyt kohu alkoi, kun Itä-Suomen yliopisto tiedotti tutkimuksestaan, jonka mukaan suurin osa markkinoilla olevista D-vitamiinivalmisteista ei sisällä ilmoitettua määrää D-vitamiinia. Yliopiston alkuperäinen tiedote on täällä. Mittauksissa oli mukana kaikkiaan 23 valmistetta.

Tutkimus nousi julkisuuteen ennen kaikkea Ylen Akuutti-ohjelman uutisoimana. Ylen sivuilta saattoi esimerkiksi nähdä varsinaiset mittaustulokset. Parhaassa tuotteessa D-vitamiinia oli jopa hieman yli luvatun, kahdesta tuotteesta vitamiinia ei löytynyt yhtään.

Tunnustan: minäkin unohdin skeptisyyteni, kun luin Ylen uutisen aiheesta. Tulos oli nimittäin kaikin puolin uskottava. Elämme D-vitamiinihurmoksen aikaa, ja kyseiselle vitamiinille tuntuu löytyvän uusia terveysvaikutuksia jatkuvasti. Virallisia saantisuosituksia moititaan pieniksi, ja ihmiset nauttivat oma-alotteisesti yli kymmenkertaisia annoksia suosituksiin nähden. Kysyntää siis on.

Toisaalta ravintolisiä, joihin vitamiinivalmisteetkin luetaan, ei valvota ollenkaan niin tarkasti kuin esimerkiksi lääkkeitä.

Yle otsikoi kyseessä olevan nimenomaan ”huijauksen”: ”D-vitamiinivalmisteista paljastui huijauksia”, kerrottiin Ylen terveysuutisissa 24. lokakuuta.

Kohu oli siis valmis. Vitamiininnälkäinen kansa tunsi itsensä petetyksi. Apteekit vetivät tuotteita pois hyllyiltä. Evira alkoi tutkia asiaa. Vitamiinimyyjä sai tappouhkauksia. Valmistajat leimattiin rahanahneiksi huijareiksi.

Sitten kohu koki käänteen. Valmistajien tilaamat mittaustulokset tarkoitukseen akkreditoiduista laboratorioista olivat varsin erilaisia kuin Itä-Suomen yliopiston tulokset. Niiden mukaan pitoisuudet olivat kunnossa.

Yliopisto alkoi vetää sanojaan takaisin ja selitellä. ”Näihin akkreditoitujen laboratorioiden suorittamien mittausten tuloksiin voi luottaa”, sanoo yliopiston D-vitamiinitutkimusryhmän johtaja Tomi-Pekka Tuomainen tiedotteessa. Yliopiston tuloksiis siis ilmeisesti ei voi?

Tulosten eroavaisuuksia tutkijat selittelevät käytettyjen menetelmien erolla – selventämättä kuitenkaan sitä, miksi tulokset voivat poiketa eri metodeilla niinkin paljon.

Vastuu sysätään journalisteille: ”Tutkijat pahoittelevat sitä, ettei yliopiston tutkimuksessa käytetyn analyysimenetelmän ero teollisuudessa käytettyihin akkreditoituihin menetelmiin ole tullut uutisoinnissa kyllin selkeästi esille. Analyysit tehtiin kromatografisella HPLC -menetelmällä käyttäen sähkökemiallista detektiota. – Omat analyysimme tehtiin taustatietojen hankkimiseksi tutkimustarkoituksiin. Tuloksilla ei ole tarkoitus haastaa virallisia analyysitodistuksia. Osasta tuotteita käyttämämme menetelmä antaa samat tulokset kuin akkreditoitujen laboratorioiden menetelmät, mutta ei kaikista. Syytä selvitetään, biokemisti, filosofian tohtori Tarja Nurmi toteaa.

Lisäksi yliopiston toistaiseksi tuoreimmasta tiedotteesta paljastuu asia, jonka olisi pitänyt tulla ilmi jo alun perin: ”Yliopistolla analysoitiin vain pieni, sattumanvaraisesti valittu osa markkinoilla olevista D-vitamiinivalmisteista ja näytteet olivat vain yhden tuote-erän yhdestä pakkauksesta.”

Tietenkään erien välillä ei saa olla suuria laadullisia heittoja, vaan jokaisen erän täytyy vastata luvattua. Siltikin yliopiston tutkimus tuntuu nyt hätäisesti, epäammattimaisesti ja epätieteellisesti toteutetulta roiskaisulta, joka on väkisin tungettu julkisuuteen raflaavine tuloksineen.

Ylen sivuilta taulukkoa tutkittujen valmisteiden D-vitamiinipitoisuuksista ei harmikseni enää löydy. ”Toimituksen huomautus: Olemme poistaneet D-vitamiinilistan sivuiltamme, koska jutun julkaisemisen jälkeen (24.10.) tehdyt tutkimukset ja mittaukset ovat osoittaneet eri analyysimenetelmien tuottavan erilaista tietoa kyseisten valmisteiden D-vitamiinipitoisuuksista.” Yliopiston sivuilla taulukko yhä on.

”Kohun” viimeiset näytökset Yle on kuitenkin hoitanut ihan kunnialla. Alkuperäiset kirjoitukset ovat vielä tallella netissä (taulukkoa lukuunottamatta), uusimmat käänteet on kerrottu ja lisätietoja luvataan mahdollisimman pian.

Yliopisto saisi sen sijaan miettiä kovasti omaa toimintaansa. Mitä ihmettä noin hätäisesti toteutetun tutkimuksen julkistamisella haluttiin saada aikaan?

Kohu ei toistaiseksi ole laantunut vaan saanut vain uusia sävyjä. Nyt tappouhkauksia ovat saaneet Itä-Suomen yliopiston tutkijatkin.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Muuten kirjoitus vaikuttaa olevan pätevää asiaa kuten tavallisesti, mutta täytyy huomauttaa loppukaneetista – ainakaan tällä hetkellä ei viitatusta Ilta-Sanomien uutisesta löydy katetta sille, että tutkija tai tutkijat olisivat saaneet tappouhkauksia.

Hämmentävä aivopieru ISY:ltä lähteä uutisoimaan asiaa. Kenelläköhän on vastuu tämänkaltaisista hudeista, jotka voivat tuottaa suuriakin menetyksiä teollisuudelle – kuka maksaa käräjillä? Onko vastuu tutkijalla vai yliopistolla?

Vaikkei tästä mitään korvauksia joudu maksamaan, osuma ISY:n maineelle on aika paha. Saapa nähdä että toteavatko tutkijat olevansa väärässä ja pyytävät anteeksi. Tämänhetkinen tilanne kuulostaa vähän meriselityksiltä.

”Yliopistolla analysoitiin vain pieni, sattumanvaraisesti valittu osa markkinoilla olevista D-vitamiinivalmisteista ja näytteet olivat vain yhden tuote-erän yhdestä pakkauksesta.”

Kuinkas se tyypillinen kuluttaja nauttimansa valmisteen hankkii?
Fiksu ihminen ei tietenkään näihin ylihintaisiin jauhotabletteihin haksahda, mutta se onkin jo toinen juttu…

”Tulosten eroavaisuuksia tutkijat selittelevät käytettyjen menetelmien erolla – selventämättä kuitenkaan sitä, miksi tulokset voivat poiketa eri metodeilla niinkin paljon.”
Joku kauppias kertoi, että yliopiston tutkijat olisivat tutkineet vitamiinipitoisuuksia vain pillerien reunoista ja että kauppiaan myymät vitamiinit olisivatkin keskellä pilleriä. Siksi siis nollatuloksia. Kuulostaa aikamoiselta hätävalheelta sekin.

”tappouhkauksia ovat saaneet”
Terveys- ja hyvinvointibisnes on kovaa, ja vitamiinien puute saattaa olla tappavaa. Kun odotetaan vähän aikaa ja hämmennetään soppaa lisää, voivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat ja tiedottajat ilmoittaa: ’D-vitamiini tappaa!’ Vitamiinikauppiaat saattavat sen sijaan laukoa: ’Liian pienet D-vitamiiniannokset tappavat!’ Ja tiedotusvälineiden toimittajat kirjoittavat kynä sauhuten: ’Vitamiinit lisäävät uhkailuja, väkivaltaa ja epävakaata käytöstä – yhteys todistettu kliinisissä tutkimuksissa!’

Hyvä kuitenkin, että asioita edes pyritään tutkimaan ja selvittämään, eikä vain luoteta sokeasti kauppiaden myyntihehkutuksiin. Tapaus osoitti, että nopea tiedonvälitys ja kommunikointi on toisinaan liiankin nopeaa. Usein olisi hyvä puntaroita asioita rauhassa ja jäähdytellä samalla liiallisia tunnereaktioita ennen sanallisella miekalla sohimista. Sillä tavalla vältyttäisiin monelta ikävältä kahnaukselta ja turhalta, järjestelmiä kuormittavalta viestinnältä.

Aiemmin sanottiin, että maltti on valttia. Maltti on kadonnut kiivaan elämänrytmin ja tiedon (tai huhun) levityskilpailun myötä. Veikkaanpa, että sadan teran nettiyhteydet nopeuttavat virtuaalitappamista. Joku voisi tehdä aiheesta tutkimuksen.

Jopa minä, peruskoulupohjainen en-todellakaan-tutkija, osasin ihmetellä yliopiston tuloksia. Noin isoissa eroissa noin monessa tuotteessa pitäisi aina soida hälytyskellot systemaattisesta virheestä. Virhe joko lääkevalmistuksessa ja testauksessa tai sitten tässä yhdessä testissä. Sekä toimittajan että tutkijan olisi pitänyt tajuta noin itsestään selvä asia.

Millä perusteella tutkimus oli epäammattimainen ja epätieteellinen?