Avaruuteen suuntaava superihminen selviäisi säteilystä

Profiilikuva
Kirjoittaja Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kirjoitin Long Play -julkaisuun pitkän jutun ihmisen mahdollisuuksista levittäytyä asumaan Maan ulkopuolelle.

Periaatteessahan ihmisellä olisi olemassa jo riittävä tekniikka esimerkiksi miehitettyyn Mars-lentoon. Mitään uutta teknolgista mullistusta ei tarvita – toki hienosäätämiseen, kokeilemiseen ja hyvään suunnitteluun pitäisi käyttää rutkasti aikaa. Myös pysyvän siirtokunnan pystyttäminen punaiselle planeetalle olisi ehkä mahdollista jo nykyisellä osaamisella.

Tekniikkaa suurempi kysymys on se, kuinka ihmisen biologia kestää avaruuden olosuhteet. Mars-lennolla säteily olisi paljon merkittävämpi ongelma kuin se on nykyisillä miehityillä avaruuslennoilla tai avaruusasemalla ollut. Maan magneeettikenttä suojelee kansainvälistä avaruusasemaakin kosmiselta säteilyltä. Marsiin suuntautuvalla lennolla Maasta ei enää olisi hyötyä. Säteily vahingoittaa soluja esimerkiksi katkomalla niiden dna-juosteita.

Millainen olisi ihminen, joka olisi mahdollisimman hyvin avaruuteen sopiva?

Ihmisissä on valtavasti muuntelua, ja joukosta löytyy varmasti kansoja, sukuja ja yksilöitä, joiden ominaisuudet sopisivat ulkoavaruuteen paremmin kuin muiden.

Ihmisiä voisi testata sen perusteella, kenen soluissa säteilyn aiheuttamia vaurioita korjataan kaikkein tehokkaimmin. Soluissa toimii monta erilaista dna:n korjausmekanismia, jotka korjaavat perimäainekseen kertyneitä vaurioita. Kosmisen säteilyn ulottuvilla nämä ominaisuudet ovat äärimmäisen tärkeitä.

Tai ehkä voisimme siirtää ihmiselle erään bakteerin ominaisuuksia. Deinococcus radiodurans on bakteeri, joka kestää hirvittäviä määriä säteilyä. Se löytyi vuonna 1956, kun Arthur W. Anderson säteilytti välipalansa gamma-säteilyllä aikomuksena parantaa sen säilyvyyttä. Ruoka kuitenkin pilaantui – ja siitä eristettiin D. radiodurans, lempinimeltään ”Conan Bakteeri”.

Ihmiselle tappava annos ionisoivaa säteilyä on noin viisi grayta. Deinococcus radiodurans kestää helposti 5 000 grayta, paljon enemmänkin.

Bakteerin salaisuus on varmuuskopioinnissa. Säteily katkoo dna-juosteita, eikä esimerkiksi ihmissolu saa pätkiä enää oikeaan järjestykseen suuren säteilyannoksen jälkeen. Conan-bakteerilla mallia otetaan varmuuskopioista. Jokaisella bakteerisolulla on vähintään neljä kopioita koko genomista.

Tähtienväliseen avaruuteen suuntaava superihminen olisi moneen kertaan varmuuskopioitu.

*

P.S. Tiedekeskus Heurekassa on tänään 7.3. aikuisille suunnattu iltatapahtuma, jonka aiheena on avaruus ja seksi. Tiedekeskus on varsin määrätietoisesti alkanut järjestää ohjelmaa myös aikuisille. Mukava nähdä, onnistuuko se muuttamaan lapsiperheimagonsa hieman laajemmaksi.