Apurahatutkija on hyödyllinen hyppyytettävä

Ilahduin, kun Tieteentekijöiden liitto (eli yliopistotutkijoiden ja -opettajien ammattijärjestö) otti muutama päivä sitten kantaa apurahalla työskentelevien tutkijoiden puolesta.

Liiton huolena on, että yliopistoissa apurahan turvin tutkimusta tekeviä käytetään monesti huoletta hyväksi. Apuraha on pääsääntöisesti tarkoitettu vain tutkimustyöhön, eikä apurahatutkijaa noin vain velvoiteta esimerkiksi osallistumaan opetukseen.

Apurahalla työskenteleville tutkijoille saatetaan yliopistojen puolelta muutenkin sälyttää velvollisuuksia, jotka eivät heille kuuluisi. ”Osa yliopistoista ja tiedekunnista vaatii apurahalla työskenteleviltä tutkijoilta yleiskustannuslisää, työhuonevuokraa, opetusta tai muuta työpanosta vastineeksi mahdollisuudesta työskennellä yliopiston tiloissa ja saada tutkijoille kuuluvia palveluja”, liitto huomauttaa kannanotossaan. Esimerkiksi opetustöistä tulisi maksaa apurahatutkijoille erillistä (ja kunnollista) palkkaa.

Yliopistot hyötyvät apurahatutkijoiden tekemästä tutkimuksesta aivan yhtä paljon kuin niiden omilla palkkalistoilla olevien tutkijoiden. Valmistuneet väitöskirjat ja julkaistut tutkimukset esimerkiksi lisäävät rahoitusta ja nostavat sijoitusta erilaisilla ranking-listoilla.

Hyötyyn nähden apurahatutkija on yliopistolle varsin edullinen ratkaisu: hänelle ei makseta palkkaa, hänestä ei mene työnantajamaksuja. Hänen jäämisensä vanhempainvapaalle ei maksa yliopistolle mitään.

Siihen nähden on jopa typerää, että yliopistot vaativat apurahatutkijoilta esimerkiksi korvausta työhuoneesta. Moni apurahatutkija tuntee olevansa pakkotilanteessa: tutkimus voi vaikkapa olla sen laatuista, ettei sitä voi tehdä kuin yliopiston tiloissa. Joissain tiedekunnissa aivan tavallisista työhuoneistakin on huutava pula, ja siksi apurahatutkijaa on helppo käskyttää.

Kun itse aikoinani työskentelin tutkijana, juuri tutkijoiden eriarvoinen kohtelu oli asia, joka muuten inspiroivassa työssä harmitti.

Kaikenlaiseen törmäsi: Oli tilanteita, joissa esimerkiksi kahdesta tiiviisti yhdessä työskentelevästä post doc -tutkijasta toinen sai rahoituksensa apurahasta ja toinen palkkana yliopistolta. Vaikka työ oli muuten täsmälleen samanlaista, jälkimmäinen oli oikeutettu muun muassa työterveyshuoltoon, ensin mainittu ei.

Naurettavuuksiin keskustelu meni siinä vaiheessa, kun eräällä laitoksella keskusteltiin siitä, pitäisikö apurahalla työtä tekevät jättää ulos laitoksen henkilökunnan virkistyspäivästä.

Hyvä yliopisto pitää huolta apurahatutkijoistaan, eikä hyvä työyhteisö anna jäsenilleen arvoa sen mukaan, mistä heidän rahoituksensa tulee.