Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Antakaa sen virren jo olla

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 28.3.2014 09:31

Olen seurannut viime päivinä vellonutta suvivirsikeskustelua hämmentyneenä. Kun keskustellaan lapsista ja maailmankatsomuksista, keskustellaan hyvin henkilökohtaisista asioista. Kiihtymys on ymmärrettävää – mutta samalla pitäisi huolehtia, että kiihdytään siitä, mikä oikeasti on olennaista.
Suvivir…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Esititte todella rakentavan näkökulman. IS myy lehtiään räväköillä otsikoilla ja jutuilla, joten ne voi varmaan jättää omaan arvoonsa.

Jos monikulttuuristen koulujen rehtorit pelaisivat pelin älykkäästi, niin syys-ja kevätkauden päättäjäisistä voisi rakentaa yhteiset juhlat, joissa lapset esittävät ohjelmanumeroitaan eri kulttuureista. Näin niistä tulisi yhteisöllisiä tapahtumia unohtamatta suomalaisia perinteitä. On kumma, että maallistuneet suomalaiset täällä pitävät uskonnollista riiteistään niin kovasti kiinni ja kirkoissa jumalansana kaikuu tyhjille lehtereille sunnutaiaamuisin.

PS. Suvivirren sanat ovat universaalit ja niin totta. Lisäksi melodia on kaunis. Aina kun kuulen sen, niin menen kyllä muistoissani 70-luvun lopun koulun kevätjuhliin.

Voin olla toki uskonnoton fundamentalisti, mutta tuntuu että nämä maallistuneet tapakristityt noukkivat uskonnosta asioita viihdekäyttöön kuin rusinoita pullasta. Kuten Suvivirsi ja kauneimmat joululaulut. Tai jos ei itselleen, niin ainakin lapsilleen, kuten koulussa ja päiväkodissa toteutettu uskonharjoittaminen.

Näitä luetaan juuri nyt