Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Ammattimainen aamunavaus ei syrji ketään

Blogit Tarinoita tieteestä 10.4.2018 10:58
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Oululaisen Pitkäkankaan koulun toiminta johti apulaisoikeusasiamiehen huomautukseen, koska koulussa oli pidetty silloin tällöin uskonnollisia päivänavauksia ilman, että oppilaille oli tarjottu vaihtoehtoista toimintaa päivänavauksen ajaksi.

Ylen uutisessa koulun rehtori kertoo, että  uskonnollisia aamunavauksia on järjestetty noin kerran kuussa ja ”ne ovat sisältäneet lauluja, virsiä, runomuotoisia rukouksia tai siunauksen työpäivään”.

Rehtori itse ei ymmärrä, mitä moitittavaa tällaisissa aamunavauksissa on – eikä apulaisoikeusasiamies antanutkaan huomautustaan itse avauksista vaan vaihtoehtoisen toiminnan puutteesta ja siitä tiedottamisesta.

Aamunavaukset alkavat jokapäiväisenä rutiinina olla historiaa. Monessa koulussa niistä on luovuttu käytännössä kokonaan. Oman yläasteelaiseni mukaan heidän koulussaan aamunavauksia on kerran kahdessa viikossa.

Päivittäinen aamunavaus on ollut varsinainen sisällönsyöjä. Omina kouluaikoinani, myös sellaisina, kun olen ollut koulussa sijaisopettajana, vastuu aamunavauksista oli jaettu opettajille vuorolistana.

Hektisessä työssä moinen lisätekeminen tuntui monesta opettajasta rasittavalta. Joku luki aamunavauksessa runon, toinen mietelauseita, kolmas delegoi sisällön luomisen oppilailleen, joku jaksoi toki kirjoittaa avausta varten ihan tuorettakin sisältöä.

Ja minunkin kouluaikoinani aamunavaus annettiin säännöllisesti ulkopuolisten käsiin. Yleensä asialla olivat seurakunnan työntekijät.

En tiedä, ovatko Oulun Pitkäkankaan koulussa uskonnollisia aamunavauksia pitäneet seurakunnan työntekijät vai koulun omat opettajat, mutta yhtä kaikki minua kummastuttaa se, etteivät aikuiset ammatti-ihmiset ole osanneet viestiä aiheestaan yleiseettisesti ja ilman tunnustuksellisuutta. Sellaistahan koulujen uskonnon opetuksen kuuluu muutenkin nykyään olla.

Oman uskonnon opettamisen tärkeyttä perustellaan myös sillä, että ymmärtämällä kunnolla omat uskonnolliset lähtökohtansa ja oman yhteisönsä uskonnon, ihminen ymmärtää paremmin myös muiden uskontojen edustajia.

Tämä on aina ollut minulle vaikea asia ymmärtää: kun jaetaan ihmiset lapsesta saakka ryhmiin (heidän vanhempiensa) uskonnon perusteella, saadaan heidät aikuisina käyttäytymään niin kuin moisia jakolinjoja ei olisikaan?

Mutta takaisin pointtiini. Koulujen uskonnonopetus on ainakin korulauseiden mukaan pyritty nykyään rakentamaan niin, että katsomuksellinen ja eettinen yleissivistys sekä ymmärrys muulla tavoin ajattelevia ihmisiä kohtaan kasvaa. Ihminen voi nähdä oman uskonnollisen perinteensä voimavarana, mutta oikean tiedon varassa hän voi kohdata myös muulla tavoin uskovia ja ajattelevia, kertovat Opetusministeriön verkkosivut.

Tätä vaaditaan siis koululaisilta. Tuntuu siksi vähän hölmöltä, että uskonnon tai opetusalan ammattilaiset, jotka pitävät heille aamunavauksia, näyttävätkin sitten malliksi, että uskonnollinen sisältö on nimenomaan tunnustuksellista sisältöä, joka on tarkoitettu vain samanuskoisille eikä kykene tarjoamaan mitään yleiseettistä pohdintaa.

Oululaisissa aamunavauksissa uskonto on ollut nimenomaan rajoja rakentavaa.

Ehdotukseni uskontoaiheisten aamunavausten pitäjille: Jatkakaa aamunavauksianne, mutta olkaa kaikkien opetusohjelman korulauseiden arvoisia!

Näyttäkää, että uskontoa pohjana käyttäen voi todella puhua etiikasta ja elämästä niin, ettei ketään suljeta pois ja ettei kukaan joudu osaksi toisten uskonharjoitusta. Näyttäkää, että uskonto voi todella lisätä ymmärrystä muulla tavoin ajattelevia kohtaan.

Vaatikaa siis itseltänne ammattitaitoa.