Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Älykkyys aivokuvassa

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 11.8.2012 12:37

Älykkyys on kiinni aivojen koosta ja rakenteesta. Näinhän se eläinkunnassa on, vaikka väittämä vie ajatukset ikävästi frenologiaan, 1800-luvulla janlasijaa saaneeseen koulukuntaan, joka pyrki osoittamaan yhteyksiä ihmisen luonteenpiirteiden ja kallonmuodon välillä ja vetämään niistä johtopäätöksiä esimerkiksi kansojen ja yksilöiden keskinäisestä paremmuudesta. Toki kallonmittauksella, kraniometrialla, on sijansa todellisessakin tieteellisessä tutkimuksessa, vaikkapa antropologiassa.

Nykyhminen on älykkäämpi kuin kehityslinjansa aiemmat edustajat, ja aivojen koon kasvulla on ollut merkittävä rooli älykkyyden lisääntymisessä.

Yksilötasollakin aivojen koolla on kuitenkin merkitystä. Aivojen koon vaihtelu selittää noin 6,7 prosenttiä älykkyyseroista yksilöiden välillä. Samoin aivojen otsalohkon lateraalisen prefrontaalisen aivokuoren aktiivisuuserot selittävät noin 5 prosenttiä eroista. Kyseinen alue vastaa pitkälti kognitiivisten toimintojen toteutuksesta.

Uusin löytö on se, että 10 prosenttia yksilöiden välisistä älykkyyseroista selittyy otsalohkon lateraalisen prefrontaalisen aivokuoren ja muiden aivoalueiden välisten hermoratojen tehokkuudella. Tutkimus julkaistiin Journal of Neuroscience -lehdessä. Kuvantamisessa käytettiin funktionaalista magneettiresonanssikuvausta.

Tässä yhteydessä tarkoitan älykkyydellä suhteellisen vakiintuneesti mitattavaa ja erityisesti matemaattis-loogista päättelykykyä mittavaa älykkyyttä, jonka taso ilmoitetaan älykkyysosamääränä.

Älykkyyden olemuksesta ja älykkyyden eri lajeista on olemassa paljon mielipiteitä ja perusteltuja puheenvuoroja, mutta nyt lähestyn asiaa mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Kyseisenlaista tutkimusta varten älykkyys täytyy määritellä niin, että se voidaan vertailukelpoisesti mitata.

Otsalohkot muodostavat lähes puolet ihmisen aivokuoresta, ja prefrontaalinen eli otsalohkon etuosan aivokuori vastaa edelleen suurimmasta osasta otsalohkoa.

Otsalohkot sovittavat ihmisen tavoitteet ja toiminnan yhteen ympäristön kanssa, säätelevät tarkkaavaisuuden suuntautumista ja osallistuvat toiminnan suunnitteluun, ennakointiin ja seurasten arviointiin. Otsalohkojen estotoiminnot puolestaan mahdollistavat käyttäytymisen säätelyn tilanteissa, joissa opitut ja vaistonvaraiset reaktiot olisivat epäsuotuisia.

Toimivat estotoiminnot ovat joustavan ajattelun ja luovuuden edellytys. Otsalohkojen vaurioituminen voi näkyä nimenomaan kykenemättömyytenä luovaan ja joustavaan toimintaan. Muun muassa kyseiseen ilmiöön otsalohkon ja muiden aivoalueiden välisten yhteyksien tutkimisen toivotaan tuovan lisävaloa.

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

1) Älykkyyttä on montaa lajia mm kinesteettinen ja musikaalinen älä. Myöskin interpersonaalinen äly on yksi älykkyyden muoto, joka voidaan katsoa olleen mm Freudilla tai äiti Teresalla.Eikä tietenkään sovi unohtaa myöskään sosiaalista älykkyyttä.

2) Yleisesti ottaen älykkyys aivoissa jaotellaan luovaan ja kinesteettiseen älykkyyteen. Esimerkiksi matematiikka ja runous liittyvät luovaan älykkyyteen, joka alkaa hiljalleen laskea 25 ikävuoden jälkeen. Kinesteettinen älykkyys taas on pysyvämpää laatua joka parantaa mm historioitsijoiden ja yhteiskuntatieteilijöiden mahdollisuutta saavuttaa korkeita tuloksia.

3)Älykkyys on tietysti hyvin geneettistä mutta suuri merkitys on myös lapsen/nuoren sosiaalisella ympäristöllä siihen mitä rakennuspalikoita hän saa ”älykkyytensä” parantamiseen. Uskoisin että ainoastaaa muutama prosentti väestöstä on merkittävästi älykkäämpiä kuin toiset, oten erot selittyvät pitkälti ns sosiaalisesta perimästä sekä hyvästä sosiaalisesta ympäristöstä joka tukee lapsen tai nuoren kehitystä(erityisesti aivojen kehitystä).

4) Ihminen käyttää aivokapasiteetistään huomattavan pienen osan ja aivot ylipäätänsä ovat vielä melko kartoittamaton alue.

5)Käytän myös itse aivoja aivan liian vähän.

Tarkoitin siis kiteytynyttä älykkyyttä joka on enemmän ns semanttista ”tietoälyä” .Aivoja on aina lupa käyttää enemmän.