ADHD-lääkitys on pelastanut monia, eikä lääkkeistä pidä koskaan syyllistää

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Edellinen blogitekstini on herättänyt hämmennystä ja keskustelua – eikä syyttä. Luettelin tekstissä tällaisella muotoilulla keinoja, joita tarjotaan aivojen ”buustaamiseen”: … meitä neuvotaan tahosta riippuen joko liikkumaan, nukkumaan ja kuuntelemaan musiikkia (jotka ovat hyviä neuvoja), mutta myös käymään kalliilla NLP-kursseilla, syömään adhd-lääkkeitä, kofeiinia tai nikotiinia tai rakentamaan aivojen magneettistimulaattori. Osassa neuvoja mennään humpuukin ja osassa suoranaisen vaarallisuuden puolelle.

Tulin siis rinnastaneeksi adhd-lääkkeiden syömisen muun muassa humpuukiksi luokiteltavaan neurolingvistiseen ohjelmointiin eli NLP:iin.

En viitannut kohdassa sellaiseen adhd-lääkitykseen, jota syödään todelliseen tarpeeseen lääkärin määräyksestä, vaan käyttöön, jossa lääkkeitä syödään vaikkapa tenttiin pänttäämisen tehostamiseksi ja ne hankitaan netistä tai kaverilta ilman reseptiä. Ilmiöstä on puhuttu paljon Yhdysvalloissa, ja verkkokeskustelun perusteella sitä tapahtuu myös meillä.

Niin sitä voi ihminen olla sokea omalle tekstilleen: mieleeni ei juolahtanutkaan, että kohdan voisi lukea yleisenä adhd-lääkkeiden tuomitsemisena, vaikka nyt jälkeenpäin tekstiä katsoessani on ilmiselvää, että siinä on kyseinen rinnastus.

Adhd-lääkkeiden tapauksessa humpuukia ei ole niiden käyttö diagnosoituun tarpeeseen, vaan esimerkiksi se, millaisia väitteitä lääkityksestä levitetään verkon somekuplissa. Puhutaan ”lasten huumaamisesta” tai väitetään lääkkeiden muuttavan käyttäjänsä persoonallisuutta. Samanlaisia väitteitä levitetään muun muassa masennuslääkkeistä.

Pahimmillaan pelottelu saa aikaan sen, ettei lääkitystä uskalleta edes kokeilla, ja yksi merkittävä mahdollinen apukeino jää kokonaan sivuun. Nimenomaan adhd-lääkkeistä on liikkeellä varsin paljon epäluuloja ja väärää tietoa. Tiedän myös, että lääkärikunta on niiden myöntämisessä tarkka ja lääkityksen sopimista testataan huolellisesti.

Lääkityksestä tai sairaudesta syyllistäminen on ilmiöistä rumimpia. Itse esimerkiksi muistan hermostuneeni aikoinaan ex-missi, nyk. evankelista Anne Pohtamon kommentista, jossa hän selitti masennuksen olemassaoloa ”arvotyhjiöllä”. 

Adhd-lääkkeet ovat pelastaneet monen ihmisen elämänkaaren: tuoneet mahdollisuuden opiskella ja pärjätä arjessa. Tästä on omakohtaisesti puhunut ja kirjoittanut muun muassa kirjailija Katri Manninen.

Kiitos hänelle: asiasta avoimesti puhuminen vähentää muiden mahdollisesti kokemaa häpeää ja korjaa väärinkäsityksiä. 

Pyydän anteeksi, että omalla huolimattomuudellani tulin itse levittäneeksi syyllistäviä asenteita. Toivottavasti ne eivät ehtineet kauas.