Yhdysvaltalaisopiskelijoille tuli paha mieli
Törmäsin eilen hassuun uutiseen ahdistuneista yhdysvaltalaisopiskelijoista. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan useassa yhdysvaltalaiskorkeakoulussa opiskelijat ovat ryhtyneet vaatimaan, että ahdistavasta opetusmateriaalista varoitettaisiin etukäteen. ”Varoitus pitäisi liittää kirjaan tai muuhun luokassa käsiteltävään oppimateriaaliin, jos uhkana on, että se aiheuttaa oppilaissa järkytystä tai ahdistusta.”
Ahdistusta ovat tähän mennessä aiheuttaneet elokuvan raiskauskohtaus, pelkkiin alushuosuihin sonnustautunutta miestä esittävä patsas, F. Scott Fitzgeraldin klassikkoromaani Kultahattu, jossa on väkivaltaa ja naisvihaa, sekä Shakespearen näytelmä Venetsialainen kauppias, joka voidaan tulkita antisemitistiseksi.
Uutinen houkuttelee heti pohtimaan omaa opiskeluaikaa. Muistan, kuinka heti ensimmäisellä kehitysbiologian luennolla valkokankaalle heijastettiin kuva kuusijalkaisesta kanasta. Onhan moinen friikki aika ahdistava. Itseasiassa biologianopetus oli yhtä suurta ja pelottavaa kummajaiskavalkadia: jokaikinen luento pursusi tietoa eläinkokeista, kehityshäiriöistä, inhottavista perinnöllisistä sairauksista. Yksi luennoitsija mainitsi tutkimuksen, jossa ihmisen munasolut hedelmöitettiin hamsterin siittiöillä (vai oliko se toisinpäin). Pakollisiin opintoihin kuului eläinten rakenteen kurssi, jossa avattiin kuolleita eläimiä aina erilaisista madoista kaniin saakka.
Ei ihme, että minusta tuli tällainen. Varoitustarra veljineen olisi ollut paikallaan!
Vitsailu sikseen. Voi toki olla, että HS:n uutinen esittää ilmiön suurempana kuin se todellisuudessa on. Lehden käyttämät ilmaisut ”yhä useammasta opiskelijasta” ja ”korkeakouluista ympäri Yhdysvaltoja” ovat kuitenkin peräisin New York Timesin jutusta, johon HS:n artikkeli perustuu.
Varoitusvaatimukset ovat ilmeisesti lähteneet ajatuksesta, että esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneet voivat saada vakaviakin ahdistusoireita oppimateriaalista, jossa aihetta jollain tapaa käsitellään. Vaaravyöhykkeessä voivat olla myös sotaveteraanit, läheisensä menettäneet, abortin tai keskenmenon kokeneet, onnettomuudessa olleet… Siis aivan kaikki. Meillä jokaisella on menneisyytemme.
Ehkä mielenkiintoisinta uutisessa oli se, että vaatimukset eivät ole peräisin Yhdysvaltain ”raamattuvyöhykkeeltä” eikä niiden tarkoituksena ole piilottaa näkyvistä vaikkapa vapaata seksiä tai homoseksuaalisuutta. Päinvastoin: ilmiö näyttää liittyvän nimenomaan tiedostavina ja liberaaleina pidettyihin yliopistoihin Kaliforniassa ja itärannikolla. New York Times vihjaa hieman epäselvästi vaatimusten taustalla olevan ”feministisen ajattelun”.
Ehkä uutisen anti meidän suomalaisten kannalta jää toistaiseksi pelkäksi huviksi. Ahdistavien asioiden piilottaminen korkeakouluopiskelijan näköpiiristä tuntuu paitsi naurettavalta, myös järjettömältä. Eikö juuri akateeminen maailma ole näyttämö, jossa mikään inhimillinen ja kauhea ei saa olla vierasta? Eivätkö juuri korkeakoulutetut ole niitä, joiden pitäisi löytää maailman epäkohdat ja muuttaa se paremmaksi?
Ehkä vaatimuksissa pistää silmään myös jonkinlainen itsekkyys. Yhdysvaltalaiset korkeakouluopiskelijat ovat maailman mittapuulla varsin etuoikeutettu ryhmä – ehkäpä yksi kaikkein etuoikeutetuimmista. He kuitenkin nostavat oman taipumuksensa ahdistua niin merkittäväksi, että sen nimissä muun maailman kauheudet voi piilottaa varoitustarrojen taakse.
Tietenkin voi miettiä, miksi juuri Yhdysvalloissa, tieteenteon terävimmässä kärjessä, tapahtuu tällaista – ja onko vaatimuksia varoitustarroista tulossa jollain viipeellä suomenkin korkeakoulumaailmaan.
Tuttavallani oli hyvä kommentti uutiseen: hän piti ilmiötä maksullisen korkeakouluopiskelun ikävänä kääntöpuolena. Kun ihminen maksaa jostain, hän alkaa esittää aivan eri tavalla vaatimuksia kuin saman asian maksutta saava henkilö. Kukapa haluaisi maksaa ikävistä, pelottavista ja ahdistavista asioista, jotka palauttavat mieleen huonoja muistoja.
Suomalainen, opiskelijalle ilmainen korkeakoulujärjestelmä jatkakoon rauhassa ikävien seikkojen syöttämistä nuoren ihmisen mieleen. Maailmaan ei synny hyvää, jos pahalta mennään piiloon.