Tieteen vapaudelle on syytä tehdä stressitesti
Yhdysvaltain tieteen piti olla maailman parasta ja vapainta. Trump osoitti, että vapaus oli harhaa. Hänen tekojaan voisi käyttää tarkistuslistana suomalaisen tieteenteon stressitestissä.
Mitä voimme oppia Yhdysvalloista? Helsingin Sanomat julkaisi äskettäin artikkelin, jollaista olinkin jo toivonut. Jutussa toimittaja Susanna Reinboth haastatteli asiantuntijoita, jotka nostivat esiin Suomen demokratian heikkoja kohtia.
Amerikkalainen versio demokratiasta tuntuu meidän silmiimme oudolta. Presidentin asema ja valtaoikeudet ovat kovin erilaisia kuin omassa järjestelmässämme, ja kaksipuoluejärjestelmästä tuntuu olevan pelkkää haittaa.
Eroista huolimatta Suomi ei silti ole ollenkaan turvassa siltä kehityskululta, jota on pitkään nähty Unkarissa ja nyt Yhdysvalloissa. Esimerkiksi kaikki yhdeksän HS:n jutun haastateltavaa nostivat esiin, ettei korkeimpien oikeuksien tuomareiden määrää eikä tuomareiden eläkeikää ole määritelty Suomen perustuslaissa.
Suomessa katsotaan monesti ylöspäin Yhdysvaltoja ja muita meitä suurempia. Oli aihe mikä tahansa, jonkin käytännön puolustamiseksi tuntuu usein riittävän se, että niin asiat on hoidettu jossakin muussa maassa kuin Suomessa.
Nyt on hyvä hetki ajatella toisin ja oppia muiden virheistä. Yhdysvaltojen esimerkki osoittaa, että vakaiksi uskotut rakenteet hajoavat varsin nopeasti. Vuosikymmeniä rakennetut liittolaisuudet tai elonkehän suojelemiseen pyrkivät sopimukset osoittautuvat hauraiksi kuin kirsikankukat keväisessä raekuurossa.
Ei näytä olevan aluetta, johon Donald Trumpin hallinto ei olisi pyrkinyt puuttumaan. Se on esimerkiksi kuristanut ja kurittanut maansa tiedemaailmaa lukuisin tavoin. Asiaa voi seurata Science-tiedelehden Trump trackerin avulla.
Tieteen vapaus on kirjattu Suomessa lakiin. Yliopistoja koskevassa laissa sanotaan muun muassa näin: ”yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta”, ”yliopistoilla on itsehallinto, jolla turvataan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus” ja ”yliopistoissa vallitsee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus”.
Lain tasolla vapauden käytännön toteutus jää kuitenkin epäselväksi. Laissa määrätään paljosta, kuten opetuskielistä, opetusvelvoitteista, henkilökunnasta, yliopiston oikeudellisesta asemasta, niiden hallinnosta yms. Missään ei lopulta kerrota, miten tieteen vapaus eli ytimeltään korkeakoulujen vapaus valita itse tutkimusaiheensa turvataan. Ja kuten Hesarin suomalaista demokratiaa käsittelevässä jutussa tulee ilmi, kauniit sanat lainsäädännössä turvaavat lopulta kovin vähän.
Yhdysvalloissa hallinto on puuttunut ankarasti tieteeseen muun muassa kokoamalla sanalistoja kielletyistä tutkimusaiheista, leikkaamalla rahoitusta epämieluisasta tutkimuksesta sekä puuttumalla valtion tutkimuslaitosten viestintään ja työntekijöiden tekemisiin.
Vapaudessa on se hassu piirre, että sen olemassaolosta ei lopulta voi olla varma ennen kuin sitä on koeteltu. Yhdysvalloissa tieteen vapaus ei ollut kovinkaan lujaa, vaikka maata on pidetty niin tieteen kuin sananvapauden edelläkävijänä.
Kuinka on Suomessa? Nyt olisi korkea aika tehdä stressitesti suomalaisen tieteen vapaudelle. Tarkistuslista löytyy kätevästi vaikkapa juuri tuolta Trump trackerista.