Onko niittokoneen ohjaimissa se, joka ajattelee elonkirjoa?
On kesä, joten on aika keskustella taas tienvarsiniitoista. Nyt sitä on käyty esimerkiksi sanomalehtien mielipidepalstoilla (esim. Hesarista bongasin). Alkukesästä tapahtunut Malmin lentokentän niitto, jolla tuhottiin lintujen pesintöjä, päätyi esimerkiksi Ylen uutisiin saakka.
Keskustelu onkin tärkeää, mutta edistystä asiassa on vaikea huomata. Niittoja tehdään edelleen luonnonkasvien parhaaseen kukinta-aikaan, ja vastaavasti lupiinit saavat kukkia rauhassa. Niittäminen muokkaa tienvarsien kasvien lajikirjoa, vaikuttaa pölyttäjien ravinnonsaantiin, lintujen pesintään sekä hyönteisten monimuotoisuuteen.
Esimerkiksi oman asuintaloni edessä on omakotitalotontin kokoinen niitty, jonka niittämiskäytännöissä en näe järkeä. Lupiinit saavat kukkia rauhassa loppuun saakka, ja niitto tullaan vuosittain tekemään heinäkuun puolivälissä. Koko alue vedetään sileäksi, vaikka muun muassa eri ohdakkeiden ja mesiangervon kukinta on silloin parhaimmillaan.
Käytännössä tapahtuu myös niin, että niittokone levittää lupiinin jo valmiit siemenet kaikkialle pienelle alueelle. Toistaiseksi lupiini on ollut levinnyt vain alueen reunalle, mutta näin sitä päätyy lopulta kaikkialle. Siemenet taas eivät ehdi valmistua niiltä kasveilta, joiden kukinnan niitto keskeyttää.
Niittoja perustellaan yleensä liikenneturvallisuudella, niin tänäänkin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. ”Käytännön toteutuksessa pyritään huomioimaan erilaisia turvallisuuden ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmia”” Väyläviraston asiantuntija Mika Terhelä korostaa.
Ollenkaan kaikkia niitettäviä alueita turvallisuusargumentti ei kuitenkaan koske. Lisäksi kasvillisuus tienvarsilla pysyisi joka tapauksessa lyhyempänä, kun niittäminen tehtäisiin matalakasvuisia paahdekasveja hyödyttäen ja lupiinin näännyttämiseen tähdäten.
Terhelä korostaa, että niittoja tehdään osaamisella ja asiantuntemuksella.
En valitettavasti voi olla samaa mieltä. Osaamista organisaatioissa sinänsä varmasti on, mutta se ei päädy tarpeeksi kattavasti suorittajatasoille. Monimuotoisuutta pitäisi ajatella erityisesti sen, joka niiton konkreettisesti tekee. Koneita käytetään väärään vuodenaikaan aikaan ja liian kattavasti, mitään säästämättä.
Lisäksi niittoja suorittavat lukuisat eri tahot. Väyläviraston kaltaisella isolla toimijalla asiantuntemusta on, mutta onko sitä kunnilla, maanviljelijöillä, taloyhtiöillä, seurakunnilla sekä alihankkijoilla, jotka niittoja tekevät?
Onko sitä niillä kesätyöntekijöillä, jotka on pantu niittokoneiden ohjaimiin? Pessimistinä olen alkanut ajatella niinkin, että niitot tehdään heinäkuussa juuri siksi, että kesätyöntekijöille keksittäisiin tekemistä.
Tai onko kaikilla oikeasti edes halua suojella luonnon monimuotoisuutta? Ei tietenkään. Joskus vuosia sitten katselin silloisen kotini parvekkeelta, kun taloyhtiön palkkaaman firman kaksi työntekijää siistivät pusikkoa parkkipaikan laidalta. Oli alkukesä, lintujen pesimäaika, ja yhdessä pienessä puussa oli lintujen pesintä käynnissä.
Miehet moottorisahoineen kaatoivat myös sen puun, jossa oli pönttö linnunpoikasineen. Tämä siitä huolimatta, että yritin estää heitä tekemästä niin.
Ei siinä paljon monimuotoisuutta ajateltu. Kaatajia linnunpönttö tuntui vain provosoivan.
Kauniit sanat luonnon puolesta pysyvät kauniina sanoina, vain teot ratkaisevat. Miten koko tekijäkunta saataisiin ottamaan elonkirjo huomioon?