Kesälukemistoa: Oliko Jeesus ufokontakti, eli tieteellisiä näkökulmia ufouskomuksiin
Nostan nyt kesällä blogissani esiin joitain mainioita tuoreehkoja tietokirjoja.
Koronapitoisen kevään jäljiltä aivot kaipaavat jotain aivan muuta. Aina toimiva aihe on… ufot! Tuore tietokirja Arvoituksia avaruudesta – Näkökulmia ufouskomuksiin luotaa aihettaan muun muassa uskontotieteen avulla.
Aihetta voi pitää viihteellisenä tai kepeänä, mutta sitä se ei oikeastaan ole. Ufouskomusten juuret ulottuvat muun muassa yhteiskunnallisiin pelkoihin, politiikkaan, teknologiseen kehitykseen, uskontoihin ja kansanperinteeseen. Luvassa on siis aina tarpeellinen katsaus ihmiskunnan sisäavaruuteen.
Itselleni ufouskomukset ovat tulleet tutuiksi lähinnä populaarikulttuurin kautta:
Vuonna 1947 yhdysvaltalainen Kenneth Arnold kertoi nähneensä yhdeksän lentävää kohdetta vuorten huippujen lomassa Washingtonin osavaltiossa, ja noin viikkoa myöhemmin Roswellin lentotukikohdan työntekijä ilmoitti ilmavoimien löytäneen maahan syöksyneen lentävän lautasen.
Tukikohta korjasi tietoa jo saman päivän aikana – kyse oli ollut säähavaintopallon jäännöksistä. Tapahtumasarja on kuitenkin synnyttänyt valtavan määrän mytologiaa, jossa esiintyy vieraan älyn lentolaitteita, vangiksi otettuja tai kuolleita avaruusolentoja sekä valtion salailua ja jälkien piilottelua. Arnoldista alkunsa saaneeseen tarinaperintöön törmää jatkuvasti televisiosarjoissa, kirjoissa, elokuvissa ja sarjakuvissa.
Ufokokemusten muistiinkirjoitettu historia alkaa 1800-luvun loppupuolella Yhdysvalloista, jossa ihmiset kertoivat mystisistä ilmalaivoista. Havaintoja alkoi tulla ympäri maailmaa. Aikakausi oli tekniikan kehityksen kulta-aikaa, ja esimerkiksi polttomoottoriin ja radioon liittyi monenlaisia pelkoja ja toiveita.
Yhteiskunnalliset ja tekniikan kehitykseen liittyvät pelot muokkasivat edelleen myös maailmansotien ja kylmän sodan aikaisia ufokokemuksia.
Kirjan toimittajat ovat uskontotieteilijöitä. Jaakko Närvä tarkasteli aikoinaan väitöskirjassaan ufokokemuksia uskonnollisena ilmiönä. Kirkon tutkimuskeskuksessa työskentelevä Jussi Sohlberg taas on perehtynyt erityisesti uushenkisiin virtauksiin.
Ufokokemuksista löytyykin roppakaupalla materiaalia uskontotieteelliseen tarkasteluun, lähtien vaikkapa siitä, että niissä esiintyy taivaalta lankeavia tulisia ilmiöitä, tuntemuksia parantavasta voimasta, ilosta ja ihmeestä, messiaanisia hahmoja ja lupauksia pelastuksesta. Toisaalta ufouskomuksilla on paljon yhteistä myös vaikkapa keijutarinoiden kanssa.
Kaikki tämä osoittaa, että ufouskomuksia kannattaa tarkastella mahdollisimman monitieteisesti.
Ufokokemuksia on kriittisessä kirjallisuudessa käsitelty yleensä vain niiden selittämisen kautta. Skeptikot pyrkivät löytämään havainnoille syyn luonnontieteellisistä ilmiöistä tai tekniikasta, ja toisaalta esimerkiksi ufosieppauskokemuksiin ei suhtauduta sillä tavalla vakavasti, että niitä edes vaivauduttaisiin selittämään muuten kuin huijaamisella tai ”sekoamisella”.
Niin kutsuttu totuusnäkökulma on tietenkin tarpeellinen, mutta ainoana tarkastelutapana yksiulotteinen. Se ei tuo näkyviin ufouskomusten psykologista, folklorististista tai kulttuurista merkitystä.
Viime vuosina suomalaisessa tiedemaailmassa on näkynyt vahvana suuntaus, jossa erilaisiin luonnon rajat ylittäviin kokemuksiin suhtaudutaan kokemuksina muiden joukossa, eikä niiden kerääminen, tallentaminen ja analysointi ole vaatinut niiden todenmukaisuuden arviointia. Esimerkiksi sosiaalipsykologi Jeena Rancken keräsi kirjaansa Yliluonnollinen kokemus – Tulkinta, merkitys ja vaikutus (Vastapaino, 2017) ihmisten kokemuksia muun muassa etiäisistä ja kuolleista läheisistä, luokitteli aineistoaan, etsi siitä trendejä sekä ennen kaikkea kartoitti sitä, millä tavoin kokemukset olivat vaikuttaneet kokijansa elämään. Tällaisen lähestymistavan kannalta ei ole merkitystä, onko kokemus sinänsä ”totta” vai ei. Suomessa tienraivaajana tällaiselle tutkimukselle on ollut professori Marja-Liisa Honkasalo.
Arvoituksia avaruudesta -kirjassa esitellään muun muassa ufotutkimuksen historiaa ja ufohavaintojen psykologiaa, ufouskomusten ja kristinuskon suhdetta, uskomuksia ”muinaisista astronauteista” (eli siitä, että ihmiskunnan luona olisi esihistorian ja historian aikana vieraillut vieraan älyn edustajia avaruudesta), Urantia-oppia ja raëlilaisuutta sekä ufouskomusten ja niihin liittyvän maailmanloppupohdinnan näkymistä populaarikulttuurissa.
Itselleni kirja tuotti valtavasti ahaa-elämyksiä, joista suurimmat syntyivät varmaankin Aleksi Leppäsen ”Ufot ja Kristus – samoilta taivailta?” -artikkelia lukiessa. Myös Elisa Järnefeltin ja Jaakko Närvän artikkeli ”Ufouskomusten naurunalaisuudesta” tarjosi itselleni uusia näkökulmia aiheen käsittelyyn. Lyhyehkö mutta varsin tarpeellinen artikkeli olisikin ansainnut enemmän mittaa.
Teos on Gaudeamuksen vertaisarvioitua sarjaa, joten luvassa on tutkittua tietoa. Tätä ei kannata säikähtää – kirja on suurimmilta osin varsin sujuvaa tekstiä ja yleistajuisesti kirjoitettu. Lähinnä jotkin käsitteenmäärittelyt jäävät aukeamatta maallikolle.
*
Jaakko Närvä ja Jussi Sohlberg (toim.): Arvoituksia avaruudesta. Näkökulmia ufouskomuksiin. Gaudeamus 2020
