Huimat tutkimuslöydöt mullistavat sairauksien hoidon - mutta vain otsikoissa
Lääketiede on tuonut varsinkin meille rikkaille länsimaalaisille pitkän ja terveen elämän. Olemme myös tottuneet odottamaan siltä paljon: Emme odota kuolevamme sairauksiin, sillä sairaudet ovat asia, jonka voi hoitaa. Odotamme kuolevamme vanhuuteen. Edellytämme lääketieteen tarjoavan aina uusia parannuskeinoja. Mediassa lääketiede näkyy paljolti yksittäisten tutkimustulosten kautta. Olen joskus puolivakavissani ehdottanut, että tiedejournalismi voisi luopua yksittäisten tutkimusten uutisoinnista. Yksittäinen tutkimus on kuitenkin vain yksittäinen, ja tieteen käsitys asioista muodostuu vähitellen tutkimustiedon karttuessa ja tarkentuessa. Tiede näyttäytyy julkisuudessa ailahtelevalta ja lyhytjänteiseltä, kun otsikoihin päätyvät yksittäiset ja usein keskenään ristiriitaiset tutkimuslöydöt.
Lääketieteen historiaan mahtuu tietenkin rutkasti sellaisia yksittäisiä tutkimuksia ja keksintöjä, joiden vaikutus on ollut valtava. Enimmäkseen lääketiede, niin kuin muutkin tieteenalat, kehittyy kuitenkin vähitellen, kun kokonaiskuva tarkentuu tutkimus tutkimukselta ja tietoa saadaan monien eri metodien ja koeasetelmien kautta.
Tällaista kehitystä on välillä vaikea pukea räiskyviksi otsikoiksi mediaan, sillä on hankala osoittaa sitä kohtaa, jossa varsinainen uusi idea löytyi. Ei ole huikeaa harppausta vaan tasaista ja tylsää kehitystä.
Kuluneella viikolla moni media uutisoi edistyksestä syövän immunoterapian saralla. ”Huikean lupaava löytö” – kaikkiin syöpiin tehoava hoito voi olla viimein löydetty, otsikoi Iltalehti. Tutkijat löysivät immuunijärjestelmästä uuden hyökkäystien syöpäsoluja vastaan – ”On mahdollista, että tällä voisi hoitaa jokaisen potilaan”, kertoi Helsingin Sanomat vain astetta hillitymmin.
Kuulostaa mahtavalta! On sanottu, että joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä varrella johonkin syöpään. Nyt uutiset kuulostavat niin huikeilta, että ehkä esimerkiksi itse en joudu juuri syöpää pelkäämään.
Mutta ovat uutiset kuulostaneet mullistavilta ennenkin:
Turkulaistutkijat onnistuivat parantamaan kymmenien syöpälääkkeiden tehoa – Löytö voi mullistaa syövän hoidon (Turun Sanomat 19.7.2018)
Mullistava läpimurto Turun yliopiston syöpätutkimuksessa (Syöpäjärjestöt 19.7.2018)
Kullervo Hynysen keksintö saattaa mullistaa syövän, Alzheimerin ja Parkinsonin taudin hoidon – fyysikon löytöjä on verrattu penisilliinin ja röntgenkuvauksen keksimiseen (Helsingin Sanomat 16.6.2017)
Syöpähoidoissa huima harppaus – uusia lääkkeitä jo suomalaisillekin (MTV3/Studio55 24.9.2015)
Uudenlainen terapia voi mullistaa syövän hoidon (Helsingin Sanomat 29.4.2013)
Yksilöinti mullistaa syövän hoidon (Tiede 4.1.2012)
Uusi lääke voi mullistaa syövän hoidon (Ilta-Sanomat 5.6.2003)
Ja jos muihin otsikoihin on vaikea luottaa, aina voi laskea tämän varaan:
Huikea ennuste julki: ”Vuonna 2050 syöpään ei kuole juuri kukaan” (Uusi Suomi 16.1.2015)
*
Syöpä ei ole ainoa tauti, jonka tutkimus tuottaa jatkuvia mullistuksia. Toinen sellainen on Alzheimerin tauti:
Mullistava lääke voi mahdollisesti pysäyttää Alzheimerin taudin – Suomalaisprofessori: Saattaisi hyödyttää osaa potilaista (Iltalehti 23.10.2019)
Uusi tutkimus mullistamassa Alzheimer-hoidon? Diabeteslääke vähensi merkittävästi muistisairauden oireita (MTV3 2.1.2018)
Tutkijat toiveikkaina: Alzheimerin hoitoon keksittiin mullistava menetelmä? (Ilta-Sanomat 2.1.2016)
Mullistava löytö: syöpälääke voi parantaa Alzheimer-potilaan muistia (Terve.fi 10.2.2012)
Amerikkalainen Alzheimer-lääke voi mullistaa dementian hoidon (Helsingin Sanomat 26.10.1990) Ja vaikka Alzheimerin tauti itse ei paranisikaan, jotain huikeaa oli kuitenkin luvassa ainakin kolme vuotta sitten:
Alzheimer-lääke mullistaa hampaiden hoidon – Kasvavatko reiät pian umpeen? (Ilta-Sanomat 22.1.2017)
* Vuosien saatossa on siis luvattu paljon, mutta edelleen ihmiset sairastuvat ja kuolevat niin erilaisiin syöpiin kuin myös Alzheimerin tautiin. Hampaissakin on yhä reikiä, ja uusia syntyy.
Kuka lupaa liikoja: otsikoita kirjoittavat toimittajat vai tutkimustuloksistaan kertovat tutkijat?
Ehkäpä molemmat. Kun uutisoidaan lääketieteellisistä tutkimuksista, tutkimustulosten käyttätarkoitukset korostuvat aina, vaikka monesti löydön käyttö ihmispotilaiden hoitoon on vasta vuosien, joskus vuosikymmenienkin päässä.
Tutkijoita neuvotaan korostamaan nimenomaan sitä, millä tavalla tutkimuslöytöä voisi tulevaisuudessa hyödyntää. (Itsekin usein neuvon.) Kukapa haluaisi tehdä sellaista tiedettä, joka ei heti ensinäkemältä tunnu hyödyttävän ihmiskuntaa. Tässä ajassa tieteeltä edellytetään suoraa hyötyä ja näkyvää yhteiskunnallista vaikuttamista.
Toimittajalle taas mahdollinen hyödyntämistapa voi olla aina keino saada kiinni tutkimuksesta. Molekyylien toiminta on yksityiskohtaista ja vaikeaselkoista, ja pitää löytää keino saada lukija kiinnostumaan uutisesta. Syöpä ja Alzheimerin tauti ovat hyviä kiinnekohtia lukijoiden kokemuspiiriin, ja on hienoa päästä kertomaan niihin liittyviä hyviä uutisia.
Tieteen klikkiotsikot kertovat myös yleisesti median tilanteesta. Lukijoista joudutaan kilpailemaan erityisesti verkossa, ja siksi otsikoiden pitää luvata huikaisevia uutisia. Lääketiede on kuitenkin muuttunut sellaiseksi, että valtavia, kaiken muuttavia tutkimuslöytöjä on luvassa entistä harvemmin. Rokottamisen kaltaisia edistysaskeleita ei juurikaan enää tule: edistys on nyt toisenlaista. Kun tietoa on kertynyt ja metodit kehittyneet, lääketieteen edistysaskeleet ovat ikään kuin pirstaloituneet.
Uudet innovaatiot syöpähoidossa eivät enää ole sädehoidon kaltaisia universaaleja, mutta karkeita ja paljon sivuvaikutuksia tuottavia tekniikoita, vaan yksilöllisiä, yhden potilaan yhdelle syövälle sovitettuja molekyylibiologisia menetelmiä. Ne toki mullistavat hoitoa, mutta usein vain hyvin pienen potilasmäärän kohdalla.
Matka ensimmäisistä lupaavista tutkimustuloksista todelliseen, potilailla käytettävään hoitomenetelmään on myös pitkä ja kivikkoinen. Vasta vuodet näyttävät, onko löydöstä todella parannuskeinoksi.
Suuria lupauksia antavat tiedeotsikot johtuvat tietenkin myös meistä lukijoista. Jokaisen elämänpiiristä löytyy syöpää ja Alzheimerin tautia. Haluamme uskoa isoihin edistysaskeleihin, ja siksi luemme mieluummin uutisia, joissa puhutaan mullistavista tuloksista, kuin uutisia, joissa kerrotaan tasaisesta, vaikeaselkoisesta kehityksestä.
Joka tapauksessa liikaa lupaavat otsikot ovat ongelma – monesti myös löydön tehneelle tutkijalle itselleen. ”Jos tarpeeksi monta kertaa huudetaan susi, tiedottaminen menettää merkityksensä”, sanoo akatemiaprofessori, syöpätutkija Johanna Ivaska tässä Mia Röngän tekemässä haastattelussa, joka löytyy Suomen Tiedetoimittajain liiton sivuilta. ”Hän on syöpää koskevasta solubiologisesta tutkimuksestaan tiedotettuaan saanut toisinaan lukea otsikoista, että on tehnyt mullistavan löydön syövän hoidossa. Tieteellisesti tulokset ovatkin olleet merkittäviä, mutta valmiista hoidoista ei toki ole ollut kyse – sen Ivaska on sitten joutunut selittämään ihmisille, jotka ovat otsikot nähtyään soittaneet hänelle lääkkeitä pyytääkseen”, Rönkä kirjoittaa.
Tieteen tuloksista kertominen vaatii nöyryyttä ja tarkkuutta niin tutkijoilta kuin ammattiviestijöiltä. Sudenkuoppia on paljon, eikä täydellisiä ratkaisuja ole olemassakaan.