Perusteos populismista selittää Suomeakin
Omantunnon kysymys: Osaatko oikeasti määritellä, mitä on populismi?
Itse en uskonut, että osaan, vaikka termiä tulee viljeltyä omassa puheessa ja tekstissäkin tuon tuosta. Siksi päätin tehdä asialle jotain. Viestinnän professori Juha Herkmanilta ilmestyi nyt keväällä aiheesta kirja, joten tartuin ensiavuksi siihen.
Populismin aika on tiivis ja ajassa kiinni oleva perusteos aiheesta. Populismin määrittelyt, luokittelut ja taustat avataan monipuolisesti. Esitellään populismin historiaa ja kurkistetaan tulevaisuuteen. Herkmanin katse on tekstissä tiiviisti myös mediassa: populistien suhde mediaan ja sosiaaliseen mediaan on olennaista populismin ymmärtämiseksi. Oman lukunsa saa mediapopulismi, ilmiö, jossa media itse omaksuu populistisia piirteitä.
Suomessa populismista on puhuttu ennen kaikkea perussuomalaisten kohdalla. Syystäkin; sen tajuaa viimeistään tällaista kirjaa lukiessa. Ulkopuolisen silmin kaikkein älyttömimmätkin perussuomalaisten tekoset saavat selityksensä, kun ne asettaa populismin kehykseen.
Herkman itse puhuu kirjassa perussuomalaisista oikeastaan yllättävän vähän. Lukija saa itse tehdä monessa kohtaa päättelytyön, sovittaa suomalaisen esimerkin populismin yleisiin ominaisuuksiin. Ahaa-elämykset palkitsevat!
Herkman kirjoittaa hyvää, luettavaa ja koko ajan ymmärrettävää tekstiä. Vaikka Populismin aika on Vastapainon vertaisarvioitua julkaisusarjaa – siis tutkimuskirjallisuutta – , tällainen luonnontieteilijäkään ei kertaakaan huomannut pudonneensa kyydistä.
Erityisesti suosittelen kirjaa toimittajille. Leipätekstiä kirjassa on vajaat 180 sivua. Sellaisen määrän lukee kahdessa illassa, mutta se tarjoaa kuitenkin kullanarvoisia näkökulmia populismin ja median suhteeseen.
Jos perussuomalaiset ovat oppikirjaesimerkki populismista, niin kyllä on suomalainen mediakin suhtautunut populisteihin juuri niin kuin media oppikirjoissa populisteihin suhtautuu.
*
Juha Herkman: Populismin aika. Vastapaino, 2019.