Tieteentekijän vapaus tarvitsee tuekseen yliopiston vastuunkantoa
Tukevatko korkeakoulut tarpeeksi tutkijoitaan silloin, kun tutkija saa vihapostia?
Tukevatko korkeakoulut tarpeeksi tutkijoitaan silloin, kun tutkija saa vihapostia tai hänen työskentelyään häiritään esimerkiksi valheita levittämällä?
Ylioppilaslehdessä julkaistiin juuri Melissa Heikkilän artikkeli tutkijoiden kohtaamasta häirinnästä. Vaikka erityisesti ”herkkien” aiheiden (kuten maahanmuuton tai ilmastonmuutoksen) tutkijat ovat jo pitkään saaneet paljon suoranaista vihapostia somen ja sähköpostin kautta, Heikkilän artikkelissa nostettiin esiin häirinnän muoto, joka on ilmeisesti aika uusi: tutkijan mustamaalaus tiedemaailman omien mekanismien kautta. Artikkelissa oli esimerkkeinä tutkijoita, joiden tutkimuksista oli tehty aiheettomia kanteluita yliopistolle.
Kun korkeakouluille (tai Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle) ilmoitetaan vilppiepäilystä, niiden on pakko suhtautua asiaan vakavasti. Siksi aiheetonkin syytös tutkimusvilpistä on tutkijalle ikävä taakka. Selvitykset etenevät hitaasti, ja oman tutkimuksen puolustamiseen voi olla pakko uhrata aikaa ja vaivaa, vaikka olisi ilmiselvää, että syytösten takana on jokin muu kuin todellinen epäilys epäeettisyydestä.
Korkeakoulut ovat työnantajina varsin omalaatuisia. Työsuhteet yliopistoon ovat toki samanlaisia kuin muut työsuhteet – paitsi että yliopistojen suojissa tutkimustyötä tekee myös paljon ihmisiä, jotka saavat elantonsa vaikkapa apurahoista tai muun ulkopuolisen rahoituksen kautta. Yliopisto ottaa osan heidän rahoituksestaan ja tarjoaa vaihtokaupassa työtilan sekä esimerkiksi oikeuden käyttää julkaisuissa yliopiston nimeä. Sen sijaan kaikkia muita normaaliin työsuhteeseen liittyviä etuja se ei tarjoa.
Yritykset ovat toisinaan varsin tarkkoja siitä, mitä niiden työntekijät voivat kertoa työstään vaikkapa sosiaalisessa mediassa ja millainen kuva niistä piirtyy työntekijöiden mukana. Korkeakouluissa tapaa harvemmin tämänkaltaista ajattelua. Parhaimmillaan korkeakoulu on jonkinlainen avara kehys tieteen tekemiseen.
Yliopistolaiset voivat ottaa reippaasti kantaa, puhua politiikkaa ja keskustella varsin kärkevästi, vaikka yliopiston nimi olisi esillä some-profiilissa. Yliopisto alkaa puuttua peliin vasta, jos esitetään epäilyksiä väärinkäytöksestä tutkimustoiminnassa (ja tietenkin rikosepäilyt otetaan nekin todesta).
Lain oikealla puolella pysyvä kärkevyys ja kantaaottavuus on tutkimusmaailman silmissä paheksuttavaa vasta silloin, jos se rikkoo tutkijan eettisiä ohjeita vastaan: esimerkiksi vääristelee tutkimustuloksia tai sisältää plagiointia. Tutkija on tutkija silloinkin, kun hän kommunikoi tiedemaailman ulkopuolella.
Minusta on oikein, että tieteentekijöillä on laaja ilmaisunvapaus. Olisi kaameaa, jos korkeakoulut alkaisivat vaatia äärimmäisen korrektia somekäytöstä tai vaikkapa sitä, ettei yliopistoa saa mainita Twitter-profiilissa. Vapaus näkyy tietenkin ikävinäkin asioina: moni on ihmetellyt, eivätkö suomalaiset korkeakoulut saa kuriin ”kohudosentti” Johan Bäckmania.
Tutkijoille annettu vapaus ei kuitenkaan vapauta korkeakouluja vastuusta. Korkeakouluissa lasketaan ahkerasti tutkijoiden mediaesiintymisten määrää, ja rahoitus on riippuvaista siitä, että tutkijat julkaisevat ja ohjaavat opinnäytteitä.
Siksi korkeakoulujen pitää tukea aiempaa paremmin tutkijoita myös vastamäessä. Oli ikävä lukea Ylioppilaslehden artikkelista, kuinka yksin nuori tutkija oli jätetty aiheettoman vilppiepäilyksen kanssa.
Olen kirjoittanut tutkijoiden kokemasta uhkailusta jo vuosia sitten. Tällä välillä olen ahkerasti kysellyt tutkijoilta, millä tavoin korkeakoulut ovat tarjonneet apua esimerkiksi vihapostin käsittelyssä.
Näppituntumalla sanoisin, että on eteenpäin menty. Varsinkin paljon kiihkoa herättävien tutkimusaiheiden (kuten sen maahanmuuton) parissa kiristyneeseen ilmapiiriin ollaan jo totuttu, ja tutkijat tuntuvat tietävän aika hyvin, mitä tehdä ja keneen ottaa yhteyttä esimerkiksi uhkailutilanteessa.
Hyvien käytäntöjen pitäisi kuitenkin levitä muuallekin. Hankalimmassa asemassa voi olla nuori tutkija, jonka tieteenalalla ei ole totuttu käsittelemään häirintää.
*
Tutkijat huom! Vielä on pari päivää aikaa vastata Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan kyselyyn palautteesta, jota asiantuntijana esiintyminen on kohdallenne tuonut. Linkki tutkimukseen tässä: http://www.tjnk.fi/fi/verkkokysely-tutkijoiden-asiantuntijaroolissaan-saamasta-palautteesta
Kannattaa ehdottomasti vastata, vaikka julkisuudessa olisi tullut pistäydyttyä vain pari kertaa. Tieto asiasta on varsin tärkeää.
>Lue myös: Neuvoja netin roskapalautteen varalle